Olen viihtynyt uudessa työssäni "Kirkon ulkomaanavussa". Työnantajakin on ollut tyytyväinen panokseeni. Moni on tietysti pitänyt ammatinvalintaa minulle "vihoviimeisenä". Moni on tyrmistynyt eikä välttämättä edes usko juttujani tästä työstä. Osa taitaa pitää takinkääntäjänä. Mutta he taitavatkin sekoittaa uskontokriittisyyden yleiseen ja kaikenkattavaan uskontovastaisuuteen.1: Ja tiedän kuulostavani perussuomalaiselta kun sanon näin. Mutta oikeasti : Jos uskovainen käyttää virheellistä logiikkaa ja riittämättömiä perusteluja jumalatodistuksessa ja mainitsen argumenttivirheet tai jos uskontojen toiminnassa on eettisiä ongelmia ja nousen ääneen vastustamaan niitä, se ei tarkoita sitä että vihaisin uskontoa, vaan sitä että vihaan idiotismia ja pahuutta.
Väärinkäsityksiä ei ole tietysti yhtään vähentänyt taipumukseni paikoin varsin "messevään" kielenkäyttöön. Moni sekoittaa epäkohteliaat poliittisen epäkorrektit suorat sanat vihamielisyyteen. Ehkä siksi että normaali ihminen ei näitä toisistaan erota.
On mielenkiintoista kuitenkin miettiä myös sitä, miten "Kirkon ulkomaanapu" on toimintansa lisäksi myös symboli. Se ei levitä hengellistä sanomaa vaan tekee pelkästään humanitääristä työtä. Mutta siinä on mukana symbolista kirkollista vallankäyttöä. Kirkko -sana tuo auktoriteettia ja kuljettaa mukanaan kirkon mainetta. Hyväntekeväisyystyön kannalta se on toki hyväkin. Sillä kyku valtapeliin on vahvasti sama kuin vaikutusvalta. Hyväntekeväisyydessä on hyvä saada aikaiseksi. On tehokasta "lainata valtaa" ja käyttää se kirkosta autonomisena toimijana humanitaariseen työhön. Saadaan enemmän aikaiseksi. Mutta mukana on toki muutakin. "Kirkko" nimessä yhdessä hyvän toiminnan mukana toimii myös toiseen suuntaan. "Kirkon ulkomaanapu" ikään kuin nimessään mainostaa sitä, miten kirkko tekee hyvää ja tätä kautta koko kirkon valta voimistuu.
Vastaava liittyy tietysti myös kirkkotaiteeseen. Monihan korostaa sitä, miten monet kirkkorakennukset ovat kauniita. Niissä on taiteellisia ansioita. Taide ei välttämättä sinällään liity mitenkään kirkkoon suoranaisesti, mutta se kuitenkin tuo kirkolle arvovaltaa. Korkealaatuinen kirkkotaide (arkkitehtuurista maalauksiin) on oikeutus kirkon muullekin olemassaololle. Tätä kautta kirkon lähellä viime aikoina pyörinyt valotaideteos on mielenkiintoinen. Siinä pyörii minusta kivaa ambient -tyyppistä musiikkia. Se tekee taatusti suurkirkon parissa pyörimisen minulle kiinnostavaksi. Moni ilmeisesti ajattelee että kiinnostus tarttuisi myös kirkon muuhun toimintaan. Että pian käyn kirkossa konserteissa. Ja sitten joku mainitsee miten on outoa täyttää salit musiikin vuoksi kun penkit ovat saarnojen aikana tyhjillään.En kuitenkaan jaksa seurata tätä slippery slopea loppuun. Valotaidetta on nähty staattisemmassa muodossa Helsingin keskustassa jo iät ja ajat. Esimerkiksi Finlandia -talossa on ollut pimeään aikaan mielenkiintoinen valaistus jatkuvasti niin kauan kuin muistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti