Useimmiten ajatellaan, että ihminen valitsee ideologian. Tämä ihmisen vapaata valitsemiskykyä ajava näkemys korostaa usein myös sitä, miten ideologia hallitsee ihmistä. Eli jos ihminen kannattaa ideologiaa, hänen ajattelunsa muokkautuu.
Tämä ajattelutapa ei ole "läpeensä huono". Kannatan sitä tietyssä määrin itsekin.
Tässä on kuitenkin hyvä muistaa myös toinen puoli. Useilla ihmisillä näyttää olevan varsin vakaa temperamenttityyppi. Se taas pysyy aika paljon ideologiasta riippumatta. Sen ilmeneminen voi muuntua, mutta se on olemassa. Voitaisiin ajatella että olisi ikään kuin impulseja, joita voidaan tahdolla hallita, esimerkiksi ideologian vaikutamana.
Tämäkään ei ole "läpeensä huono". Kannatan sitä tietyssä määrin itsekin.
Taloussanomien uutisoima aivotutkimus. Siinä tarkasteltiin opiskelijoita. Heiltä pyydettiin kannanottoa "omaan poliittiseen väriinsä" sen mukaan oliko hän liberaali, konservatiivi ja kuinka vahvasti oli tätä. Aivokuvauksissa havaittiin että konservatiiveilla oli voimakas tunteita käsittelevä mantelitumake. Liberaaleilla taas oli voimakas päätöksentekoon ja tiedonkäsittelyyn erikoistunut osa. Taloussanomat korosti erikseen, miten "tutkimustulos on linjassa aikaisempien kanssa, joiden mukaan konservatiivit toimivat uhkaavissa tilanteissa aggressiivisemmin kuin liberaalit."
Olisi helppoa ajatella, että tietynlainen tunne-logiikka -skaalan reagointitapa altistaa tietyntyyppiselle poliittiselle vakaumukselle. Sen käyttämä argumentaatio ja mentaliteetti yksinkertaisesti "iskee eri tavalla" jos yleinen asioiden prosessointitapa on eri. Tällöin aivot eivät tietenkään suoraan johda tiettyyn poliittiseen vakaumukseen. Mutta tekevät toisista todennäköisempiä kuin toisesta. Tämän muistutukseksi on hyvä muistaa se, minkä taloussanomatkin muisti ; Aivot voivat myös muuttua elämän aikana, joten kysymys voi olla harjaantumisesta sen sijaan että aivot altistaisivat poliittiselle vakaumukselle. Jää siis hieman auki,m voisiko poliittinen vakaumus voikin ainakin jossain määrin muokata aivot itseensä sopivaksi.
Erityisen mielenkiintoista lienee tietysti se, että oma luontainen reagointitapani uhkatilanteisiin viittaisi siihen että olisin konservatiivi. Se kenties selittäneekin menneisyyttäni uskonasioiden ja tietynlaisten ajattelutapojen parissa. Se selittänee senkin, että vaikka minulla on monia liberaalejen standardimielipiteitä, koen liberalisminkin itselleni vieraana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti