(Neo)darwinismi-evolutionismi.

"Stop following me, you fucking freaks!"
(Nykyihminen apinamaisille "puuttuville renkaille")

Phillip Johnson kirjassaan "Evoluution maailmankuva" - huomauttelevat toistuvasti siitä että evoluutikot ovat muokanneet terminsä evoluutio monimerkitykselliseksi, jotta voisivat aina kritiikin kohdalla väistää ja sanoa että ei tarkoittanut sitä määritelmää. Tämä huomautus saa ainakin minut joka kerran huvittuneeksi, kun näen "evolutionismi" -sanan.

(ID)Kreationistit kun vastustavat hyvin usein asiaa jota he kutsuvat "evolutionismiksi", joka kulkee joskus nimellä "darwinismi" ja joskus "Neo-darwinismi". Se on se, mitä he itse asiassa vastustavat. Nämä sanat ovat jotain, jotka toistuvat ja niillä on kovasti sama sisältö. Tai oikeastaan sisältöjoukko.

Griffin esittää että "neo-darwinismia" kuvaa sellainen kuvaus kuin "sensationalistic-atheistic-materialistic". Muutoin "darwinismi" esiintyy ainakin seuraavan sisältöisinä (1) Darwinin alkuperäinen teoria ja sen kannattaminen, (2) makroevoluutioteorian kannattaminen, (3) evoluutioteoriaan uskovan maallikoiden liikehdintänä (4) evoluutioteorian puolustaminen sosiaalisena vaikuttajana poliittisessa maailmassa, (5) ateistista maailmankuvaa, (6) naturalismin/materialismin kannattamista filosofisena järjestelmänä, (7) tieteen popularisoinnin antama kuva evoluutioteoriasta, eli evoluutioteoria siten kuten Prisman dokumentit ja muut mediat sen esittävät, evoluutiota sellaisena, kuin se esiintyy oppikirjoissa, evoluutiota sellaisena mitä se esiintyy maallikoille suunnatuissa kirjoissa... (8) gradualismin / adaptationismin kannattamista, jossa korostuu jokaisen yleistyneen muutoksen hyödyllisyys eliölle. (9) Sosiaalidarwinististen käsityksien kannattamista nykypäivänä.

Kaiken kaikkiaan termi vaihtaa merkitystä aina tilanteen - ja jopa saman artikkelin eri lauseiden - yhteydessä. Minua tämä termi huvittaa suunnattomasti, koska sana esiintyy ID:tä puolustavien kirjoittajien teksteissä niin paljon, että jos sitä esiintyy vähemmän kuin 5 kertaa artikkelissa, pidän sitä jo mittarina siitä että ID -artikkeli on keskimääräistä laadukkaampi. Kuitenkin eri luokitelmat voidaan jakaa kahteen päätyyppiin:
1: Esimerkiksi Griffinin mukaan darwinismi kyseessä on maailmankuvallinen järjestelmä. Tällöin puhutaan siitä minkälainen käsitys arki -ihmisillä on evoluutioteoriasta, ja miten näitä näkemyksiä kannattavat ovat järjestäytyneet sosiologisesti. Tätä kautta evolutionismiin liittyy hänen mielestään eettinen ulottuvuus nihilismiä. Universumissa ei ole tarkoitusta.
2: Evoluutiota Puolimatka taas esittää että "darwinismi" ja Gouldin kannattama "punctuated equilibrum" olisivat toistensa vaihtoehtoja. Tämä ei ole kovin erikoista, koska myös Griffin esittää että darwinismi nojaisi korostetusti gradualistiseen, vähittäin tapahtuvien adaptaatioiden näkemykseen.

Evolutionismin vastustamisen yhteydessä korostuu itse asiassa yllättävän usein sosiologinen puoli. Usein ilmiötä käsitellään ikään kuin evoluutiokysymys olisi pelkästään tiedettä. Tätä kautta argumentaatio kulkee helposti keskustelemaan teknisistä evoluution ominaisuuksista. Tämä ei toimi, koska kreationistit tarkkailevat maailmaa myös - ellei peräti etenkin - politiikka mielessä. Heitä ei itse asiassa kiinnosta evoluutioteoria kovin paljoa. Se lienee yksi perussyy sille, että he osaavat yleisesti ottaen evoluutiota aivan helvetin huonosti.
1: Esimerkiksi Kirk Cameron vaatii että esiin tuotaisiin aitoja välimuotoja, kuten "krokoankkaa", joka olisi puoliksi krokotiili ja puoliksi ankka. Mutta jo Darwinin "Lajien synnyn" 9. luku kertoo alkupuolella kerrotaan miksi tämänlainen välimuoto ei olisi evoluutioteorian mukainen eikä sen odottama. Ei ole mitään suoraa ja lineaarista "kehitysten tikasta". Itse asiassa krokotiilin ja ankan yhteinen esi -isä ei välttämättä näytä juurikaan kummaltakaan, kun sekä krokotiili että ankka ovat sen jälkeen kumpikin muuntuneet omiin suuntiinsa. Cameron näyttää miten "evolutionistien teorioiden" väitetään johtavan johonkin. Kun virhe pomppaa 150 vuotta vastauksen antamisen jälkeen tuonkaltaisessa historiankin kannalta keskeisessä teoksessa, lienee selvää että Cameron ei ole tutustunut kritiikkinsä kohteeseen. Kun väitetään mitä evoluutikot väittävät, olisi minimikeino katsoa mitä evoluutikot väittävät. Eikä tuijottaa vain sitä mitä heidän vastustajansa väittävät heidän väittävän...

Evolutionismi nähdään korostetusti sosiaalisena ilmiönä. Ingelligent Designistien päämajan, Discovery Instituten, toimintasuunnitelma "Wedge -dokumentti" kuvaa tämän "materialismin" olleen yhteiskunnalle tuhoisaa ja siksi kelpo Intelligent Designistit asettivatkin kunnioitettavaksi tavoitteekseen kieltää koko idean yhteiskunnasta. Perusideana oli se, että kun yliopitojen akateeminen darwinismi ja kouluopetus saadaan pois, koko maailmankuva kuivuu.
1: Eettisesti tarkastellen koko ajatus on varsin mielenkiintoinen. Se on aivan sama, kuin jos sanoisi että jos teologia poistetaan yliopistoista ja kirkot suljetaan, niin se tekisi miellyttäviä asioita uskonnoille. Tosin jos tälläisiä kannattaisi, niin siitä seuraisi ns. "meteliä" juuri näiden Intelligent Designin kannattajien puolelta.

Evolutionismiin korostaminen tekee ymmärrettäväksi sen, miksi Wells teki sellaisen kirjan kuin "Icons of evolution". Siinä hän moittii monenlaisia asioita joita hän pitää evolutionisteille "ikonisina". Kirja ei suinkaan ota yleisimpiä evoluutioon liittyviä väärinkäsityksiä, vaan kirjaan pääsyyn on riittänyt se, että näkemyksellä on suosiota. Mikään muu ei selitä teollisuusmelanismin ottamista käsittelyyn. Esimerkkejä ei ole siis otettu siksi että ne olisivat epätieteellisiä tai typeriä. Kriteeri on ollut selvästi se, että näkemykset ovat "yleisessä tiedossa", jolloin niiden epätieteelliseksi ja typeriksi väittäminen kirjoissa ja kansissa saa aikaan tiettyä toivottavaa sosiologista muutosta kaduntallaajien suosiossa.

Sama selittää miksi kreationistien luennoilla on tavallisesti "Miten lukionkirjat ovat väärässä" -tyyppisiä asioita. Laatu on kyseenalaista. Esimerkiksi kun eräässä vaiheessa keräsin lukionkirjoja joissa olisi aidosti esimerkiksi Haeckelin sikiönkehityskuvia ja joissa olisi aidosti rekapitulaatioteorian kannattamista, ja pyysin että antavat kirjan nimiä ja sivunumeroita, tuli ankaran kiusaavan tutkimuksen vastaukseksi vain jotain epämääräistä "muistelen että jossain oli jotain, ainakin minun lapsuudessa" -henkistä. Myös käyntini kirjakaupoissa ja kirjastoissa siellä myytävänä, hyllyissä ja varastoissa olevien lukionkirjojen parissa tuottivat vesiperän. Sitä joka paikassa pursuvaa rekapitulaatiota ei sitten löytynytkään.
1: Hyvin usein näissä kreationistien lukionkirjojen moitinnassa syytetään hieman yliampuvasti esimerkiksi "rekapitulaatioteorian seuraamisesta". Asiallinen sikiönkehityksen vertaileva kuvaaminen menee heillä sekaisin Haeckelin sikiöväärennöskuvien kanssa. Esimerkiksi Pekka Reinikainen on ansioitunut tälläkin osastolla. Kun Lennart Nilssonin sikiövalokuvia aikanaa näytettiin eräässä "Prisma" -dokumentissa, Reinikainen lähetti tästä moitteita, joissa syytti Prisma -dokumenttia epätieteellisyydestä. Reinikainen ei ollut muistanut laittaa asioita kontekstiin ; Stephen Gould kirjoitti vuonna 1977 tutkimuksen "Ontogeny and Phylogeny", siinä hän otti aiheen esille : sikiönkehityksessä olevia yhteneväisyyksiä voidaan käyttää evolutiotodisteena rakennettaessa fylogeniapuita, aivan samoin perustein, kuin aikuisiakin yksilöitä voidaan järjestää siihen; Evoluutio ennustaa, että sikiönkehityksessä löytyy osia/jäänteitä varhemmista kantamuodoista ja näitä yhteneväisyyksiä voidaan tutkia ; Näin esimerkiksi Lennart Nilssonin sikiönkehityskuvia voidaan esittää evoluutioteorian todisteena nojaamatta samalla rekapitulaatioteoriaan. Rekapitulaatio on epätiedettä, mutta se ei tee alkionkehityksen tiettyjä samankaltaisuuksia ja näiden toimintaa tukevana todisteena evoluutiosta samaksi kuin pätemättömiksi. Eli nykyisin sikiönkehitys katsotaan yhteneväisten piirteiden-ei toiston kautta. On aivan eri asia väittää että "joillain eliöillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä ja että nämä piirteet ovat havaintoja joista voidaan päätellä jotain", kuin väittää että "jokin toistaa tarkasti kehityshistoriansa." Ikävää luomisuskovaisten kannalta on se,että koska nämä ovat eri asioita, redusoituu kreationistien sikiökritiikki muotoon "Yksilönkehitystä ei saa tutkia ollenkaan koska Haeckel teki virheen". Sikiönkehityksessä on toisin sanoen niin, että Haeckelin teoria on falsifioitu, kuopattu ja hylätty. Koska sellaiset evoluutikot kuten Haldane ovat osoittaneet sen virheet.

Evolutionismi perusteltua?

Kuitenkin pidän evolutionismi -ajatusta tietyllä tavalla hyvinkin perusteltuna. Sillä on oikeasti sosiologinen liikehdintä, joka kannattaa evoluutioteoriaa, jota se ei osaa. Sillä ei tosin ole mitään tekemistä tieteessä olevan evoluutioteorian kanssa. Maailmankuva joka olisi "nihilistinen" on lainannut etiikkaa Humen giljotiinin unohtaen. Vaikka evolutionisteilla ei olisi vääriä käsityksiä evoluutiosta, heillä on maailmankuvassaan tosiasioiden lisäksi jotakin eettisiä väittämiä, joiden kautta tosiasiat tulkitaan ja väritetään haluttaviksi tai vastustettaviksi.

Tässä mielessä kannatan Gouldia, jonka "ihmeellinen elämä" -kirjassa moititaan lujasti muutamia evoluutioteoriasta kansan pariin levinneitä popularisointeja. Yksi niistä on jonossa oleva apinasta ihmiseen -jono, joka antaa evoluutiosta liian suoraviivaisen kuvan. Popularisoinnit korostava miten "Vaikeuksien ja taistelun kautta voittoon" -tarina on voimakas narraatio, mutta se ei ole evoluutioteorian ymmärtämistä auttava. Ja miten taksonomiassa ihminen keinotekoisesti järjestää puun juuri sillä tavalla, että ihminen näyttää olevan erikoisstatuksessa, vaikka jokaisella eliöllä on takanaan yhtä pitkä evoluutiohistoria ja huipulle voitaisiin siksi laittaa vaikka rotta. Tai jokin sieni.

Gould siis moitti sitä että ikonit eivät olleet evoluutioteorian mukaisia. Mutta antoivat ihmisille kuvan kuin he ymmärtäisivät evoluutiota paremmin niiden kautta. Ja ne levittivät tehokkaasti ja laajasti näitä vääriä mielikuvia evoluutiosta. Toisin sanoen hän osasi erottaa evoluutioteorian sisällön ja sen kannattajien näkemyksen (evolutionismin) toisistaan. Valitettavasti Gould on tässä kohden tehnyt parhaan työn. Työsarkaa nimittäin olisi paljon. On nimittäin hyvin paljon sellaisia jotka katsovat olevansa fiksuja evoluutioteorian kannattajia, mutta joilta löytyy yhtä kliseistä ja typerää materiaalia kuin Kirk Cameronilta konsanaan.

Kreatinistien kohdalla isoin ongelma näyttää olevan jonkinlainen "Dawkins -mania". Koska Dawkins on gradualisti ja aktiivinen evoluutioteorian popularisoija ja ateisti, kreationistien päässä nämä asiat yhdistyvät. Toki sama yhdistyminen näyttää koskevan niitä evolutionistejakin. Mutta tästä on aika pitkä harppaus vetää sellaisia johtopäätöksiä kuin että tieteellisenä teoriana olevaa gradualistista evoluutioteoriaa tarkastellen kyseessä olisi vain "jonkin maailmankuvan teologia". Teoria ja teorian kannattajan persooja ja teoriaan liittymättömät ainekset sekoittuvat toisiinsa. Sen lisäksi heitä haittaa yleinen pahuus asenteissa. Kohteliaista sanoista huolimatta heidän kantansa darwinismiin on "se on vaihtoehtoinen, kilpaileva, uskonto ja se on murskattava ja sen ikoneja pilkattava." Samalla he vaativat reiluutta ja tasapuolista kohtelua kun kyseessä on heidän oman statuksensa parantaminen. Se, että he kaiken tämän epäeettisen PR -kikkailun lisäksi tekevät ikonoklasminsa typerästi, huonosti ja epätieteellisesti on itse asiassa vain bonus.

No wonder we call them IDiots.

---

Kirjoittaja kannattaa neutraaliteoriaa, joka ei todellakaan ole adaptationismia. Hänellä on myös siitä kummallinen näkemys, että hänestä "God is unproven, not disproved." Ja että evoluutioteoriassa ei ole Jumalamuuttujaa, joten se on tässä kohdassa yhtä jumalaton kuin gravitaatioteoria ja tätä kautta evoluutioteoriakin on ensi sijassa agnostinen. Koko evoluutio vain on niin irrelevantti Jumalatodustusten kannalta. Tosin se antaa tilaa ateistille, koska se antoi keinon sovittaa ateistinen tulkinta tosiasioihin. Ennen Paleytä luonnossa oleva toiminta oli ikään kuin uskottavammin Jumalan tarkoituksenmukaisuutta.