Siellä nousi esiin, että Tapio Puolimatka on esittänyt että agnostismi on kaikista mahdollisista näkemyksistä dogmaattisin. Tätä kautta epävarmuus ja asioiden punnitseminen ja harkitseminen tarkoittaisi samaa kuin äärimmäinen dogmaattisuus. Silloin kielletään kaikki tieto. Asiaan löytyi kommentti, joka auttoi kaivamaan jotain kontekstia lausuntoon.
"Niin, olen kyllä tottunut kutsumaan "ääri agnostismia" ihan eri nimellä (kts. alla) ja agnostisminkin luen liittyvä juuri Jumalan olemassa olemisen ongelmaan. Kun epäilyä sovelletaan tietoteoriaan itseensä, filosofiassa yleensä on puhuttu skeptisyydestä. Ääri agnostismia?" Sen alla oli linkkejä nihilismiä käsitteleviin sivuihin. Agnostismi siis tarkoittaisi tässä lausunnossa samaa kuin nihilismi.
Agnostismi tosin rinnastuisi paremmin skeptismiin, tosin agnostismi on skeptismiä suppeampi. Agnostikko ei välttämättä ole skeptinen kuin yhdessä asiassa, Jumalakysymyksessä. Ja skeptikkous yhdistetään nykymerkityksessään hieman eri aiheisiin. Skeptikko voi sujuvasti olla agnostikon lisäksi uskova tai ateisti.
Se, että kommentoija lähti tekemään poikkeavan rinnastuksen on itse asiassa käsitteiden uudelleenmäärittelyä. Tämä on yleensä huono asia, jos puhutaan vakiintuneista käsitteistä. Filosofian perinteessä ammattikielen terminologia, jargon, on sitä varten, että termiin voidaan liittää tietyt sisällöt ilman että niitä tarvitsee kerran toisensa jälkeen opetella uudestaan.
1: Jos lääkäri päättäisi puhua verihiutaleista ja virtsasta siten että vaihtaisi sanojen sisällöt keskenään, olisi kyseessä hankaloittava tekijä. Temppu ei ansaitsisi kiitosta. Sillä vaikka hän tässä uusmääritelmäkielessä puhuisi aivan oikeita asioita ja tämän uusmääritelmän tietäen saataisiin tehtyä oikeita asioita, voisi helposti syntyä väärinkäsitys jossa normaali merkitys sekoittuu uusiomääritteeseen. Tässä voisi tulla vainajia. Filosofiassa kysymys on samasta asiasta. Tosin sillä erotuksella, että filosofien työväline on kieli, jolloin sekaantumiset ovat hankalampia. Kuolleet eivät ole merkitsemässä ymmärryskuilujen ja väärintulkintojen ongelmia.
Kreationistien kielenkäytössä "nihilismi" näyttää olevan roskapönttötermi, johon niputetaan kaikki erilaiset näkemykset, joita heidän kanssaan erimieliset esittävät. Naturalismi yhdistetään tavallisesti nihilismiin. Ateismi yhdistetään tavallisesti nihilismiin. Ja nyt myös agnostismi yhdistetään nihilismiin. Tällä tavalla saadaan estettyä uusterminologialla käytävä hienovarainen keskustelu. Nihilismi on tässä uusiokäytössään niputekäsite, jossa kaikki erimieliset saadaan liitettyä yhden termin alle. Kuitenkin jos asiaa käytetään oikeilla, vakiintuneilla, termeillä, voidaan huomata että.
1: Etiikan kannalta naturalistinen etiikka on sitä, että ajatellaan ihmisillä olevan lajinmukainen etiikka. Nihilistin mukaan moraalia ei ole, joten naturalistiseen etiikkaan uskova ei voi olla nihilisti.
1: Sen sijaan ateisti tai agnostikko voivat olla nihilistejä. Tosin he voivat yhtä hyvin olla etiikaltaan naturalisteja. Tai relativisteja, joiden mukaan moraali on jokaisen kulttuurin sisäinen asia.
3: Nihilisti ei sen sijaan ole relativisti tai etiikaltaan naturalisti.
Rinnastamalla erilaiset käsitteet vaikeutetaan keskustelua vakavasti. Syynä on se, että määritelmien erot mahdollistavat erilaisten kombinaatioiden käsittelyn. Yksi leimaava käsite luo vahvan dikotomian ja sellainen ajaakin vain ideologiaa pumppaavien kusipäiden käyttöön. Sellaisten, joiden näkemys on niin läpeensä tyhmä ja sen seuraajat niin kyvyttömiä, että tarkalla ja vakavalla argumentaatiolla aiheeseen ei saada syntymään mitään. Ylenmääräinen niputus auttaa vihollisuuskuvan luomista ja sitä että asioita ei katsota tarkasti.
Toisaalta uusiotermit joissa on tuttu ja vakiintunut sana vaikeuttavat ymmärtämistä. Esimerkiksi Puolimatka korostaa kommunikaation ja ymmärtämisen merkitystä. Siksi tälläisten vakiintuneiden termien huolimaton ja kokonaisvaltainen käyttö kertoo siitä että hän mokaa omilla mittareillaankin "melkoisen mielenkiintoisella tasolla".
Lisäksi termien uusiokäyttö johtaa "piilotettuun ekvivokaatioon". Kirjoittaja voi lainata aineistoa. Näin saadaan viitteitä jossa puhutaan sanasta. Sana on näissä tapauksissa yleensä ottaen vakiomerkityksessään. Kun tämä yhdistetään omaan uudelleenmääriteltyyn, hyvin erilaiseen asiaan, jolle on vain annettu tämä sama kirjainjono merkiksi, voidaan väittää lähteen puhuvan tästä uusiomääritelmästä. Tätä kautta saadaan viitteitä ja auktoriteettiasemaa jossa alkuperäinen lähde on todennäköisesti ajanut jotain aivan muuta takaa. Toisin sanoen viite vääristetään - vaikka käytettäisiin pitkiä ja suoria lainauksia.
Tämänlainen filosofian uudelleenkirjoitus on eräs kreationistien keskeisimmistä ongelmista. He korostavat näkökulmien eroavaisuutta ja sitä että erilaiset maailmankuvat voivat ajaa keksimään erilaisia asioita. Ja että keskustelu on hedelmällistä. Kuitenkin hänen osionsa ei suinkaan jää siihen että eri asiat olisivat eri näkökulmista yhdestä oikeampia ja toisesta väärempiä. Hän on enemmän kuin erimielinen ja moniarvoisuuden puolesta puhuva pluralisti tai relativisti. Hehän selvästi yrittävät vähentää maailmankuvia yrittäessään osoittaa darwinismin vääräksi, paheelliseksi ja muutenkin surkeaksi.
Puolimatkakin esittää monin paikoin että keskustellen voidaan selvittää onko joku näkökulma oikeampi kuin toinen. Mutta hän on enemmän kuin tämäkin. Hän ottaa oikeudekseen termien uudelleen määrittämisen tavalla, jossa muutkin sanojenkäyttäjät alistetaan tämän uudelleenmäärittelyn alle. Keskustelua on vain tässä uussanakontekstissa. Ja tutkijoitakin lainataan tässä uussanakontekstissa. Näin saadaan mielenkiintoisia asioita. Kuten toinen lainaus näyttää "Se, että joku kuitenkin vastentahtoisesti kuolee ennemmin kuin luopuu vakaumuksesta X, puhuu sen puolesta, että ainakin vakaumus X on voitu tehdä harkiten ja perustellusti. Ainakin enemmän harkiten kuin se, että vakaumuksen voi vaihtaa kuin kaupan hyllyltä. Se ei todista absoluuttisesti vakaumusta todeksi (enhän usko Allahiinkaan), mutta toimii osana ns. kumulatiivista argumenttia."
Näin, kuin taikaisuksta, dogmaattinen toiminta tarkoittaakin rationaalisuutta. Ja kun se yhdistetään agnostismin käsitykseen, mielipiteiden harkinta on äärimmäistä dogmaattisuutta. Perusmääritelmät kääntyvät tämänkaltaisilla kikkailuilla ympäri. Tämän jälkeen ei suoraan sanoen ihmetytä jos saadaan rationalisoitua varsin erikoislaatuisia väitteitä.
Tälläisessä keskustelussa ei tietysti ole enää mitään kommunikaatiota. Kukaan ei edes ymmärrä mitä hänen käyttämänsä sanat tarkoittavat. Joten hän voikin aina tehdä sen, minkä aina tekee. Eli syyttää kriitikoita siitä että he eivät ole ymmärtäneet mitä hän on sanonut. Tai että hän on tarkoittanut jotain aivan muuta. (Täsmentämättä mitä hän sitten oikein tarkoittaa.) Keskustelu tiivistyy ääntelyksi. Uussanakontekstin tajuamisen jälkeen kupla tosin puhkeaa kuin ilmapallo. Tai IT -kupla pörssissä.
Sillä oikeasti, jos tarkoittaa yksinkertaista sanaa nihilisti, joka on käytetty, levinnyt ja tunnettu sana, voi sanoa nihilisti ilman että käyttää sellaisia omia purkkaviritelmiä kuin "ääri agnostismi", joka johtaa helposti harhaan. Kuulija luulee että puhutaan agnostikoista eikä nihilisteistä. Luultavasti tätä hämmennystä lausuja on tietysti aikonut käyttääkin. Tai sitten hän vaihtoehtoisesti epäonnistuu totaalisesti kommunikaatiossa. Siinä kommunikaatiossa, johon hänen tutkintonsa pitäisi valjastaa. Opettamiseen keskittyneen luulisi osaavan olla selkeä ja informatiivinen. Ainakin jos kuluttaa aikaansa olemalla kirjoittaja ja yleinen populaareille kaduntallaajille esiintyjä.
Jäljelle jää tietysti se vaihtoehto että "ääri agnostismi" -lausunto on väärä. Silloin jäljelle jääkin vain se, että Puolimatka heittää harvinaisen huonon ja pätemättömän leimakirveen. Hän syyttää agnostikkoja jostain mitä he eivät ole. Silloin palataan alkuun ja siihen että agnostismi paljastuu harkinnaksi, dogmaattisuuden vastakohdaksi. Silloin Puolimatka on vain väärässä. Millä tahansa mitareilla väärässä. Vajaamielisten lastentarhatasolla väärässä.
Kirjoittajan ainut lohtu on, että hän saa Intelligent Designistä määriteltyä nihilismiä käyttäen Tapio Puolimatkan omia sanoja.
"Tiedekeskustelun avoimuuskoe", sivu 477 esittää tapahtumaketjun jonka päässä on äärimmäinen nihilismi "Koska pelkistävän fysikalismin mukaan meillä ei ole aitoa tietoa arvoista, kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jumalasta, meillä ei ole edellytyksiä elää viisasta ja hyveellistä elämää." Intelligent Design ei suostu ottamaan kantaa Jumalan persoonaan, tavoitteisiin, toimintatapoihin ja tuonpuoleisuusaiheisiin. Koska jos totuus voidaan tietää, rohkea ja rehellinen ja tiedosta välittävä sanoisi sen ääneen. Intelligent Designistit esittävät itsensä rohkeina, rehellisinä ja totuutta rakastavina. Siksi se ei voisi olla mikään halpamainen PR -kikkailu jossa kielletään yhteydet kreationismiin joka ottaa kantaa Jumalan persoonaan, tavoitteisiin ja toimintatapoihin, sillä Intelligent Designin kannattajat itse sanovat että heidän näkemyksensä ei ole kreationismia. Lopputuloksena on se, että Intelligent Desing on nihilismiä. Tai sitten Intelligent Designistit ovat valehtelevia kreationisteja, ja tämä vaihtoehto ja sen ääneenlausunta saa kovaa huutoa sen herjaavuudesta ja valheellisuudesta joten osaamme tietysti laskea yhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti