Olen aiemmin kirjoittanut tiedonhakemistavoistani. Heuristiikkani logiikka on maksimaalinen altistuminen ja karsiminen. Suurin osa ohitetaan olankohautuksella ja muutamaan keskitytään tarkemmin. Toisin sanoen : On helppoa saada huomioni, vaikea kiinnostukseni.
CollegeNET -keskustelun kaltaiset ovat tietysti oikein hupaisia. Samanlaisia löytyy tietysti "radikaali.netin" puolelta runsaastikin. Toistuvuudet ovat niin runsaita, että on vaikeaa jopa sanoa ovatko keskustelut toistensa käännöksiä ja jos ovat, niin kumpi on käännetty. Kun Raamatunlauseesta löydetään paradoksi, jota lähdetään aukomaan ja vastaukseksi tulee "Sinun tulisi lukea Raamattua" ovat asiat tietysti varsin tolaltaan. Tämänlainen sepeäminen jossa varsinainen asia ohitetaan mitä koomisemmilla käsienheilutteluilla on jotain joka muuttuu ajan mittaan tylsäksi. Karkeasti voisi sanoa että kun olet lukenut pari sataa tämänlaista ketjua, olet nähnyt ne kaikki muutkin. On oikeasti syytä ignorata valtaosa tämänlaisesta.
1: Osaa niistä voidaan toki pitää varastossa varoittavina esimerkkeinä ja jos tulee olo että haluaa ylenkatseellisesti hihittellä jollekin itseään varmasti typerämpänä. Jolloin olennainen kysymys onkin ; Kun taso on noin matala, kuinka matalalla joutuu olemaan että turvautuu siihen?
Tunnistaminen on itse asiassa mahdollista. Esimerkiksi monet näkemykset ovat rypäytyneet, joten jos kohtaat konservatiivisen fundamentalistikristityn on varsin viisasta arvata että hän vastustaa evoluutioteoriaa. Syynä on se, että nämä asiat liittyvät todella voimakkaasti yhteen. Olemme rypäytyneitä ja vähemmän yksilöllisiä mielipidekokonaisuuksinemme kuin haluaisimme uskotella. Kenties koko ihmisestä ei voida saada selkoa, mutta tässä ollaankin kartoittamassa mielenkiintoisia uusia aiheita ja juttuja. Tämä on tietysti ihmisen välineellistämistä jotta saataisiin itselle halpahintaista filosofista viihdykettä. Mutta se on suunnilleen se, mitä näen ihmiskunnan kanssa törmäämisessä muutenkin.
Koska tämä koko strategia perustuu nopean yleiskäsityksen saamiseen, ollaan helposti ensivaikutelman varassa. Tämä johtaa tietysti siihen että itse asiassa joudun kamppailemaan maksimaalisesti ennakkoluulojen ja stereotypioiden riskin kanssa. Vaikeutta asiaan tuo että varsin suuri osa yrittelijöistä yrittää peittää kompetenssinpuutteensa ja jotenkin imitoida vakavasti otettavia asioita. Kun ne matkivat vakavasti otettavaa retoriikkaa voi olla vaikeampaa huomata että sisältö on kornia. Sisältöanalyysi tarvitsee kiinnostuksen, tarkempi analyysi vaatii aikaa ja resursseja.
Esimerkiksi yksi omituisimmista strategioista on ns. "JAQing off" -strategia, jossa joku esittää pseudotieteellisiä ja varsin korneja juttuja ja vetoaa epäonnistuttuaan siihen että hän oli vain esittämässä kysymyksiä "Just Asking Question". Kyseessä on halpamainen vastuunvälttelyargumentti jossa epäonnistunut argumentti muutetaan "vain mielipiteeksi" josta halutaan keskustella vaikka ennen epäonnistumista se on ollut tietysti jotain joka kaikkien pitäisi ottaa vakavasti. Tämä itse asiassa sekoittuu todella helposti aitoon uteliaaseen epätietoiseen. Tunnistaminen vaatii tarkkailua, eli asiasta pitäisi kiinnostua tarkempaan analyysiin asti.
Koska Just Asking Questions -tekosyy on hyvin yleinen ja käytetty tulee tietysti into heittää kaikki siltä haiskahtavatkin tyypit ohi ja siirtyä mielenkiintoisimmille vesille. Tämä on tietysti kauhea tehdä, koska tosiasiassa juuri ne parhaat tyypit löytyisivät niistä joita JAQ -strategikot imitoivat. Tässä kohden on siis valittava tyyppi jona hakee tietoa.
Itse olen sitä koulukuntaa että heuristiikka saa olla puutteellinenkin jos se on kuitenkin suhteellisen nopea ja tehokas. Osa ajattelee tietysti niitä yksilöparkoja. Heillä on enemmän seulomista, mutta he tietysti voivat löytää jotain joka minulta menee ohi. Sen jälkeen kun he ovat työnsä tehneet, voin minäkin tietysti saada asian tutkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti