keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Mikä tekee "historiallisen dokumentin".

"Raamattua" pidetään yleisesti ottaen luotettavana historiallisena dokumenttina. Syyksi tähän voidaan sanoa vaikkapa se, että siitä on olemassa vanhoja kopioita, joita vertailemalla on huomattu että se ei ole muuttunut. Monia muitakin historiallisia dokumentteja tunnetaan. Niissä kopioita on yleensä vähemmän ja niissä on enemmän eroja versiosta toiseen.

On suorastaan ilmiselvää, että tämä ei tarkoita sitä että Raamattu olisi dokumentaarinen, tosiasioita kuvaava. Toistaminen tekee siitä historiallisen siinä mielessä, että se ei ole muuttunut aikojen saatossa. Tämä on historiantutkimuksessa hyvin tärkeää. Sillä esimerkiksi kuningas Arthurin kohdalla kävi niin, että tapahtumia väritettiin ajan mittaan. Ei ole alkuperäistä lähdettä jossa olisi tarkkaa tietoa, joten Arthur -tarina muuttui aikojen saatossa. Itse asiassa Arthurista saadaan myytti, joka ei ole historiallisesti tarkka dokumentti 500 -luvulta, koska Arthurin saagaan on sekoittunut tarina -aineksia aina 1200 -luvulle asti ja luultavasti siitäkin eteenpäin.

Raamatussa vastaava ajan mukaan kerättävä myyttiroska on itse asiassa nähtävissä. Raamattu on koostettu eri -ikäisistä jutuista. Ja mitä lähemmäs alkua Raamatussa mennään, sitä aktiivisemmalta Jumala näyttää ja sitä massiivisempia ja ilmiselvempiä merkkejä hän itsestään antaa. Jumalan tehot vähenevät. Syynä lienee se, että kun asia on kirjattu kirjoihin ja kansiin, sitä on alettu toistamaan sellaisenaan. Niitä on pidetty pyhinä jopa siinä määrin että juutalaiset ovat laskeneet kirjaimia jotta ei syntyisi kirjoitusvirheitä. Tämä on kopiointivarmuutta tehostava elementti. (Jonka seurauksena syntyy samanlaisempia versioita, joka lisää "historiallista dokumentaatiota".) Tämä "Jumalan mahdin vajunta" onkin indikaattori siitä että suullisessa perinteessä tarinat ovat voineet pikku hiljaa värittyä, kun jokin asia on muistettu hieman omalla tavalla ja tämä on sitten siirtynyt sukupolvelta toiselle kuin rikkinäinen puhelin.

Kuitenkin toistaminen ei tee asiasta suoraan totta. Esimerkiksi Koraania on kopioitu hyvin paljon. Se ei tee siitä totta. Se, kun nyt saadaan paljon kopioita "Harry Potterista", voi tulevaisuuden historioitsija pitää sitä tarkkana historiallisena dokumenttina, koska tarjolla on monta eri versiota jotka ovat keskenään samanlaisia, muuttumattomia. On monta identtistä kopiota joten tulevaisuudessa luultavasti tiedetään että "Harry Potter" on hyvin sidottavissa aikaansa. Se on hyvä jos tulevaisuudessa halutaan selvittää mitä nyky -yhteiskunnassa tehdään (mitä en tulevaisuuden tutkijoille suosittele.)

Itse asiassa silti moni nulenpääkirjoituksella saveen raapustettu kuitti on lähempänä todellisuutta kuin Tylypahka. Vaikka näistä kuiteista tunnetaan vain yksi versio. Todenmukaisusu ei kasva toistolla. Muuttumattomuus ei tarkoita samaa kuin tosi.

Toisaalta ei ole mikään ihme, että Raamattu on hyvin samanlainen eri sisältöjen kanssa.
1: Vanhaa testamenttia Juutalaiset ovat kopioineet harvinaislaatuisella tarkkuudella. Tarkkuus ei ole johtunut siitä että sanoma olisi välttämättä totta, vaan syynä on ollut ensi sijassa se, että se on ollut kansan yhdistävä uskonto.
2: Uusi Testamentti taas on lähtöisin pienestä joukosta, jolloin ei ole kerätty mitään tuhansien ihmisten kansanperinnettä. Tämä vähentää variaatioita.
3: Paavalin kirjeenvaihto vihjaa että alkukristillisyydessä oppia kunnioitettiin. Eli oli hierarkinen auktoriteetti valvoi sananpuhtautta. Tämä vähentää erilaisten versioiden syntyä.
4: Raamattua on muutenkin kohdeltu tiukasti oikeaoppisuus mielessä; Raamattu kanonisoitiin ja "tietyt asiat asetettiin ytimeksi", moni vaihtoehtoversio muuttui apokryyfikirjallisuudeksi. Nämä ovat "hyvinkin erilaisia versioita Raamatun sanomasta". Näiden karsinta poisti runsaasti variaatiota.

Yleisesti ottaen Raamatusta on paljon kopioita samoista syistä kuin muitakin kirjoja joista on paljon kopioita. Niitä on pidetty tärkeänä. Harry Potteria on paljon koska sitä on painettu paljon. Kopiomäärän syy on suosio ; On siis muistettava vain että populismi ja totuus ei ole sama. Totuudellisuus ei sen sijaan ole käsiäänestys tai vakaumusäänestys tai muu mielipideäänestys. Historiallinen dokumentti on eri asia kuin historiallisesti dokumentaarinen.

Usein Raamattua kuitenkin kohdellaan aika dikotomisesti. Sen ajatellaan helposti olevan kokonaan tosi tai kokonaan valhetta. Kuitenkin siellä voi olla hyvinkin paljon tosia historiallisia asioita. Esimerkiksi sitä kautta saadaan tietoa juutalaisten kuninkaista ja mahdollisesti kansanvaelluksistakin. Ja toki esimerkiksi tulivuorenpurkaukset ovat voineet saada myyttisen vitsaustarinan muotin, mutta tätäkin ilmiötä voidaan yrittää hakea tarinoiden takaa. Asia vertautuu Homeroksen tuotantoon. Niiden pohjilta löydettiin Troijan kaupunki. Harva silti uskoo että tämä historiallinen dokumentaarisuus todistaisi kreikan monijumalaisen jumalkunnan puolesta juuta tai jaata.

Raamatun kohdalla fundamentalisteilla tuntuu olevan kuitenkin vaikeuksia erottaa asioita vastaavalla tavalla.

2 kommenttia:

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Uuden testamentin historiallisuudesta sai hyvän intron tästä verkkoluennosta.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Sääli, että minulla ei ole äänikorttia. Kuitenkin jo alku on dramaattinen. Dramaattisempi kuin olisin itse osannut kirjoittaa "The accounts of Paul's travels in The Acts of the Apostles and Galatians seem to contradict each other at many points. Their descriptions of a meeting in Jerusalem--a major council in Acts versus a small, informal gathering in Galatians--also differ quite a bit. How do we understand these differences? A historical critical reading of these accounts does not force these texts into a harmonious unity or accept them at face value. Instead, a historical critical reading carefully sifts through the details of the texts and asks which of these is more likely to be historically accurate"

Jostain syystä vaikka fundamentalistit esittävät eniten ja innoikkaimmin näitä tulkintoja (niin että jutut liikkuvat samoissa skeneissä kuin minä.) ei tälläistä oikein kannateta. "Face value" on kiistämätön lähtökohta, ja harmonisointi ydinasia. Kyseessä on siis tavallaan historian uudelleenkirjoittaminen, ei historian uudelleenlöytäminen.