Usein sitä kuulee, että "naturalismi" rajoittaa kovasti tieteentekoa. Tämän näkemyksen kannattajien mukaan avomielisemmällä suhtautumisella saataisiin enemmän ja laadukkaampaa tietoa asioista. Minulle on tosin jäänyt hieman auki, miten naturalistisen ajattelutavan vastustus olisi avomielisyyttä.
Samoin on jäänyt hieman auki, mitä konkreettisia asioita sitä oikeasti kielletään ; Useinhan kysymys on siitä että "naturalisti" moittii sitä että jotain aineistoa tulkitaan huolimattomasti. Tässä kohden metodologian suhde johtopäätökseen tuntuu olevan monille vaikea. Kritiikki kohdistuu enimmäkseen aineistojen tulkintaan, ei estä aineistojen kokoamista. Princetonin yliopistossa on ollut jopa PEAR -tutkimusryhmä, joka on tutkinut sitä miten ajatuksen voimalla voidaan vaikuttaa elektronisten laitteiden toimintaan. Samoin kuuluisuutta sai satunnaisgeneraattoreita eri puolille maailmaa kylväneeseen Roger Nelsonin projektiin, jossa satunnaislukujen vaikutusta liitettiin "globaaliin tietoisuuteen". Nelson suhtautui ajatuksen voimaan hyvin myönteisesti ja hänestä satunnaislukugeneraattorit näyttivät esimerkiksi USA:n 9/11 -terrori-iskut. Tosin häntä onkin kritisoitu siitä, että hän näkee yhteyksiä turhan helposti. Esimerkiksi toiset tutkimusryhmät, jotka ovat analysoineet samoja tuloksia ovat olleet sitä mieltä että yhteydet eivät ole tilastollisesti merkitseviä.
1: Toki osa on sitä mieltä että jo se, että aineistoa saadaan kerätä tarkoittaa samaa kuin että asia itsessään olisi hyvinkin vakavasti otettava. Ja osa on sitä mieltä että kokeissa täytyisi olla odotettavissa tuloksia että niitä kannattaa lähteä tekemään. Itse olen aineiston keräämisen suhteen löyhäkätinen, mutta tulkinnassa kovempi. Mutta minä en päätäkään asioista yliopiston rajallisien budjettien sisällä vaan elän epäkonkreettisessa ideaalissa..
Kuitenkin joskus tähän saadaan konkreettisia vastauksia. P.Z. Myers oli etsinyt tähän liittyvää palautetta, ja esitteli kreationistisen kirjoituksen, jossa muistutetaan siitä miten kreationismi mullistaisi tieteen monilla rintamilla. Esimerkiksi jos luomista etsittäisiin, unohdettaisiin pimeä aine ja saataisiin aikaan nykyistä yksinkertaisempi kosmologinen malli. (Jota kirjoittaja ei tietysti osannut esittää, mutta se ei estä häntä olemasta varma sen olemassaolosta.) Geologiassa fossiilisia polttoaineita etsittäisiin kovemmalla innolla sen sijaan että pelättäisiin öljyn loppumista. Kreationismi paljastaisi myös yhteyden radioaktiivisten aineiden ja maanjäristysten välille. Radioaktiivisuus ja magneettisuus mullistaisivat koko maanjäristystieteen. Elimistön totaalisen ja kaikenkattavan funktionaalisuuden hyväksyminen muuttaisi lääketieteen ja ajaisi ihmiset kohti Raamatussa mainittuja ruokailutapoja. Eläintieteestä tulisi kiinnostavampaa, kun dinosauruksia alettaisiin etsimään ja niitä myös löydettäisiin. Tieteenteko alkaisi muistuttamaan enemmän scifiä.
Yllä oleva kuvaus on, paitsi mainio esimerkki crank magnetismista, on myös hyvä muistutus siitä, että enemmistöä tieteessä ahdistaa se, että se on tylsää. Korrelaatiot eivät kiehdo ihmistä. Siksi esimerkiksi kryptozoologia yrittää hakea biologiasta "kunnollista seikkailun tuntua". Tutkimusmatkat ja valkoiset alueet korostuvat tässä lähestymistavassa.
Toki näissä innoissa unohtuu se, että tosiasiassa ympäri maailmaa on biologeja piilotettuine kameroineen, ja uusien eläinlajien etsintä ei ole "etsitään tiettyä eläintä" vaan yleisempää eläinlajien kartottamista. Näin ollen ei ole estettä sille että dinosauruksia pompahtaisi vastaan. (Jos niitä kerran olemassa olisi). Viidakkoon jätetyt kamerat jotka laukeavat kun jokin eläin kulkee läheltä (mekaanisen "naruviritinlaukaisimen", lämpösensorin, liikesensorin tai muun vastaavan auttamana) eivät yksilöi että "sopiiko kuvattu kohde kuvaajan odotuksiin".
Yleisesti ottaen ehdotukset ovatkin melko kaukaa haettuja. Niistä ei kuitenkaan tee kaukaa haettuja se, että niitä vastaan olisi erityistä kampanjointia. Jotenkin näitä kokoomia lukiessa tulee aina mieleen se, miten nämä ihmiset ikään kuin ajattelevat että todellisuus olisi kulttuurirelativistinen niin, että yrittämällä saisi todistettua sen oman näkemyksensä. Tämänlainen oman asenteen vaikutus maailmaan on tietysti eräällä tavalla optimistista, mutta toisaalta siihen yhdistyy helposti salaliittoparanoija, jossa vastapuolen ajatellaan ikään kuin manipuloivan yrityksillään maailman näyttämään valheelta. Siksi evoluution todisteelta vaikuttava aineisto voidaan ottaa enemmän uskonkoetuksena kuin jonain, joka tulisi ottaa vakavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti