(Puppulausegeneraattori)
Larry Laudanin suhtautumistapa perinteiseen kreationismiin oli se, että se oli epäonnistunutta tiedettä. Laudanin mukaan pseudotiede on vain ideologinen termi, ja sen sijaan on katsottava onko jokin näkemys hyvää vai huonoa tiedettä. Hän esitti "Science at the bar" -kirjoituksessaan, että kreationismi on epäonnistunutta tiedettä. Hän korosti kreationismin epäonnistunutta empiirisyyttä ; Kreationistit tekevät konkreettisia kannanottoja esimerkiksi maan iästä. Tämä tarkoittaa sitä, että niillä on empiiristä sisältöä. Ja tutkimus ei ole ollut heille suosiollinen.
Intelligent Design poisti kaikki epäonnistuneet ainekset. Tätä kautta siitä tuli suppeampaa kreationismia. Se ikään kuin karsi kaiken sen, joka Laudanin tekstissä teki kreationismista (1) empiiristä ja (2) epäonnistunutta. Tätä kautta Intelligent Design onkin ensi sijassa epämääräistettyä kreationismia. Se välttää kannanottoja esimerkiksi maan ikään. Se ei väitä maata vanhaksi, mutta se sysää tämän aiheen syrjään.
Moni tietääkin, että olen kannattanut näkemystä, jossa Intelligent Design on siivonnut itsestään kaiken sen, mikä kreationismissa oli kunniakasta ja hyvää ; Eli suorasukaisten, selkeiden ja rohkeiden empiirisestikin käsiteltävien tosiasiaväitteiden teon. Tätä kautta moni voikin ihmetellä, että miksi olen kiinnostunut ensisijaisesti Intelligent Designistä ja vasta toissijaisesti perinteisestä kreationismista.
Helpoin syy olisi väittää, että arvostan rehellisyyttä. Näen perinteiset kreationistit suorina uskonmiehinä. Intelligent Designistit venkoilevat enemmän, he tuntuvat tätä kautta epäluotettavilta ja epäeettisiltä. Oikeasti syy on kuitenkin se, että Intelligent Design on itse asiassa mielenkiintoista metatiedettä ; Intelligent Design voidaan nimittäin nähdä epäepistemologiana, kreationismin osallistuminen on vaihtunut ulkopuolisen kommentaattorin oloon.
Kaiken voisi oikeastaan aloittaa Intelligent Designin alusta. Phillip Johnson vaihtoi perinteisesti kreationismiin liittyvän analyyttisen perinteen matkimisen, tiedekielen, ja vaihtoi sen tilalle postmodernismin terminologian. Hän on esittänyt strategiansa jopa onelinerillä "I told them I was a postmodernist just like them, but aiming at a slightly different target." Hän oli postmodernisti joka dekonstruoi evoluutioteoriaa perinteisempien intressi/valtapelejen kartoitusalueiden sijasta. Tämä tietysti johtaa siihen, että evoluution käsittely muuttui evolutionistien ja darwinistien käsittelyä kohden. Keskiössä oli vanhan kreationismin "evoluution pseudotieteellistämisen tieteenfilosofiaan perustuvan strategian" sijasta enemmänkin intressit ja maailmankuvat. Näin on luontevaa, että Discovery Institute asetti "Wedge -dokumentissaan" tavoitteeksi darwinismin ajamisen koko yhteiskunnasta taiteita myöten.
Asiaa korosti tietysti se, että avuksi otettiin Larry Laudanin näkemys, jonka mukaan tiedettä ja pseudotiedettä ei voida erottaa toisistaan. Ja samalla kun oltiin karsittu kaikki Laudanin mukaan epäonnistumisen tuottaneet aiheet, ajettiin tietysti että ongelmat oli vähennetty. Tällä valinnalla haluttiin myös muita asioita ; Juridiset ongelmat saadaan kierrettyä ja eri uskontokuntaisetkin voivat käydä yhdessä taistoon darwinisteja ja heidän ateistis-materialistista maailmankuvaansa vastaan.
Epistemologian puute ylsi itse asiassa heidän pääargumentteihinsakin asti. Ne esitettiin kritiikkimuodossa, mutta sellaisessa versiossa että ne itse ovat melkoisen turvassa. Ajatus oli siinä, että evoluutio "ei voi tuottaa jotain". Tämän ajateltiin johtavan automaattisesti siihen että jäljelle jäisi "äly". Sloganiksi tuli että vastakkain eivät olleet luonnolliset ja yliluonnolliset syyt, vaan luonnolliset ja älykkäät syyt.
Näin rakennettiin esimerkiksi Dembskin eliminatiivinen filtteri. Siinä ajateltiin olevan kolme osiota. On sattumaosa, on lakiosa ja kolmatta vaihtoehtoa edustaa äly. Sattuma voidaan tunnistaa todennäköisyyden avulla. Lainomaisuudellekin saatiin tunnusmerkkejä. Mutta älylle ei ollut mitään positiivista tunnusmerkkiä. Se saatiin kun muut vaihtoehdot poistettiin. Tätä kautta äly esiintyy epätiedon kautta. Ei tiedetä mitä se on, tiedetään vain "mitä se ei ole":n kautta. Tämä itse asiassa tekee siitä apofaattista teologiaa jossa Jumala ei ole järjellä käsitettävä, vaan sitä lähestytään kieltävien ilmaisujen kautta.
Eliminatiivisen filtterin tekee ensivilkaisulla varsin erikoiseksi sen, että perinteisesti vastakkain on todellakin asetettu "yliluonnolliset syyt ja luonnolliset syyt" ja yliluonnollista on usein lähestytty aukkojen Jumala -tyyppisen argumentaation kautta. Eli on katsottu että jotain asiaa ei ole ymmärretty. Älykäs syy on siis tätä kautta vain yliluonnollinen syy uudelleennimettynä, ja peräti käyttämällä siihen liittyvää perinteistä argumentaatiotapaa. Tarkemmalla mietinnällä huomaa, että yliluonnollinen syy on itse asiassa vain yksi tapa olla "älykäs syy". Itse asiassa myös tuntematon on "älykäs syy". Esimerkkinä erikoislaatuisesta "älykkäästä syystä" olkoon tästä kysymys "Oletteko Te vain mielikuvitusuniversumini rekvisiittaa vaiko oikeaa materiaa?" Hallusinaatio ja harhakin on omalla tavallaan älykäs syy. Tätä kautta onkin varsin ymmärrettävää, että Intelligent Designissä ollaan varsin varovaisia otettaessa kantaa Suunnittelijan persoonaan, tavoitteisiin, toimintatapoihin ja muuhun luonteeseen. Heille se on vain luokitelma, joka kertoo että jokin on Suunniteltu. Mutta emme oikeastaan tiedä mitä tämä pohjimmiltaan tarkoittaa.
Erikoiseksi eliminatiivisen argumentaation tekee sen sijaan se, miten sitä puolustetaan. He sanovat että heidän näkemyksensä osoittautuu vääräksi, jos joku kykenee luonnollisin syin tuottamaan jotain jota on väitetty älykkään syyn aikaansaannokseksi. Pääongelma tässä on se, että päätelmä on tehty nämä vaihtoehdot eliminoimalla. Joten itse asiassa tämä vaihtoehto tarkoittaa sitä että eliminointia ei ole alun perinkään suoritettu. Tosiasiassa ongema onkin siinä, että tätä eliminointia ei voida tehdä. Laskelmissa ei osata ottaa huomioon kaikkia mahdollisia luonnonlakeja, esimerkiksi sellaisia hypoteeseja joita ei ole vielä keksitty. Tämä näkyy esimerkiksi Dembskin "Caputo Case" -esimerkissä. Siinä väitetään että kolikolla heitetty sarja kertoo suunnittelusta. Se on kuitenkin vahvasti lainomainen. On selvää että lainomaiset vaihtoehdot eliminoimalla ei saada lainomaista tulosta. Usein Dembskin tuloksilta vaatima täsmennin onkin "epätodennäköinen patterni", joka liittyy vahvasti lainomaiseen tulokseen.
Behen IC -argumentaatio taas on nähtävästi "löyhästi eliminoivana", se väittää "olennaisesti eliminoineensa" evoluution, eli tehneensä evoluutiosta "riittävän tehottoman" piirteen tuottajana. Se ei eliminoi edes kahta lainomaisuutta, saati kaikkia lainomaisuuksia.
Intelligent Design onkin siis nähtävänä näkemyksenä, jolla ei ole positiivista sisältöä. Se esiintyy ikään kuin ulkopuolisena kriitikkona, joka ei tarjoa itse peliin mitään konkreettista. Se moittii mutta ei suostu itse asettumaan moitittavaksi. Sillä esimerkiksi tieteenfilosofian kautta saadut määritteet näyttäytyvät, kuten esimerkiksi Puolimatka esittää asian, naturalistien sisäisen pelin sääntöjä. Jotain joka ei heitä kosketa. Siinä missä kreationisteilla oli epistemologia, on Intelligent Design nähtävänä postmodernistisen relativistisen siiven perinteestä kumpuavana epäepistemologiana, joööa on arvoa ainoastaan moittimisvaununa.
Muutenhan se ei ole enää edes epäonnistunutta tiedettä. Se on pelkästään näkemyksellisesti tyhjä. Se voidaan nähdä ainoastaan sitä kautta mitä se moittii. Tässä se muistuttaa hieman "
Toisin sanoen Ingelligent Design viehättää koska se on perusasetelmaltaan negatiivinen ja pessimistinen. Se tuntuu siis miltei hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti