Myers oli saanut tapansa mukaan kommentaattorin. Kommentaattori on agnostikko, joka pitää joistain uskonnon ja joistain ateismin osista. Ja vihaa loppuja. Hän on tiivistänyt kommenttinsa ytimen seuraavalla tavalla : "For the more extreme atheist, all this looks irrational and therefor unacceptable. But I'm arguing something more delicate; yes, I agree, it's irrational, but that doesn't render it unacceptable or valueless. Why not? Because the human brain is a kludge of three major operating systems; the ancient reptile brain (motor functions, fight or flight types of instincts, etc.), the limbic or mammalian brain (emotions), and the most recent neocortex (rationality)."
Näkemys edustaa varsin mallikkaasti uskomiseen uskomista. Hänestä usko ja uskonto ovat totaalisen irrationaalista mutta uskominen helpottaa tunnetasolla elämistä. Tätä kautta hän nostaa esiin sen, miten aivoissa on monta tasoa. Hän moittii ateismia siitä että se käsittelee asioita pelkästään "neokorteksin kautta", eli pelkän rationaalisuuden ja tieteellisyyden kautta. Hän kertoo selviämistarinoita, jotka näyttävät siltä että uskonto on hyvä coping -menetelmä.
Tämä toki nostaa esiin sen, miten uskonto usein on monenlaisessa suhteessa luonnontieteiden kanssa ; Teologiassa uskova ihminen on tietysti luonnontieteellinen biologinen toimija, ja ihmisaivot ovat rajapinta jossa asiat viimeistään törmäävät. Tässä uskomiseen uskomisessa aivokuvannuslaitteet painavat uskonnon aivojen sisään. Samalla uskonto tosin painuu piiloon kaikelta rationaaliselta kritiikiltä.
Tätä kautta uskonnon ja luonnontieteen suhteesta tulee vakiintuneella tavalla asymmetrinen ; Luonnontiede joka auttaa uskoa on hyvä asia, ja teologi voi - ja hänen jopa tulee - vedota tieteellisiin faktoihin jotka sopivat uskontoon ja auttavat jäsentämään tätä. Mutta jos luonnontiede ottaa teologian hampaisiinsa, tämä on jotain jota ei saa tehdä "koska kyseessä ei ole senlainen asia." Tässä tieteen annetaan raastaa usko järjettömäksi irrationaaliseksi asiaksi, ja tämä tunnustetaan, mutta tällä ei nähdä mitään merkitystä. Uskontokritiikkinä tilanne on "not good enough".
Tosin samalla myönnetään että uskonto tai uskominen eivät ole järkeviä asioita. Mielenterveyden suojelu irrationaaliseksi tunnustetulla uskonnolla antaa sille "täytyy olla hullu ettei sekoa" -tyylisen roolin. Uskonto on tälläisessä tavassa todellisuudentajun vääristymä, jossa hallusinoidaan kuvitteellinen ystävä jolle fantasioidaan kuvitteellinen ystävyyssuhde. Ja tämä suojelee hulluudelta. Uskonnolle annetaan rooliksi irrationaalinen tunteille vallan anto.
Minä en -kenties monien yllätykseksi- oikein pidä tämänlaisesta lähestymisestavasta. On vaikeaa kunnioittaa uskontoja jos niitä pitää höpönpöpönä jota tehdään jonkun psykologisen kivuuden vuoksi. Sellainen tuntuu pinnallisuudelta, typeryydeltä. Kysymys uskonnon kannattamisesta muuttuu "tyhmän onnellisuuden" ja "järkevän surullisuuden" väliltä. Olen kohdannut liian monta kertaa "Sika vai Sokrates" -kysymyksen, ja olen liian elämän kyynistämä ollakseni valitsematta Sokratesta. En lähtisi siksi rakentamaan uskontopuolustusta sen varaan että siitä tehtäisiin halveksittavaa ja typerää.
Toisaalta coping -järjestelmässä on jäljellä toinenkin kummallisuus. Siinä tuntuu olevan romantiikan ajan ja valistuksen ajan kilpailuhenkeä ; Järki ja tunne asetettiin vastakumppaneiksi, jossa toisen voitto on toisen tappio. Kommentoijan tavoin minäkin uskon vahvasti että tunteet ovat erittäin hyvä elossapysymismekanismi. Tunteet ovat hyödyllisiä. Aivan kuten kommentoijakin, katson evoluutioteorian toimivan varsin hyvin selityksenä sille miksi ja miten meillä on tunteet ; "Emotions like fear, love, rage, even hope or anticipation, were selected for because they helped early mammals flourish. Fear is a great prod to escape predators, for example, and aggression is useful in the defense of resources and offspring." Luulin kuitenkin että ihmisilä on kaikki kolme aivo -osaa siksi että niitä kaikkia voidaan käyttää. Tätä kautta haenkin kokonaisvaltaisuutta. Myös järki on ollut evolutiivisesti edullinen. Siksi ei pitäisi halveksia mitään osiota. Jos uskonto on totaalisen irrationaalista kuten kommentoija esittää, se tarkoittaa sitä yksi aivoalue jätetään käyttämättä. Tämä on todiste siitä että kyseessä ei ole paras mahdollinen järjestelmä. Evoluution apupakasta jätetään pois jotain joka on hyvin hyödyllistä. Kommentoijan oman argumentaation mukaan tämän pitäisi tarkoittaa sitä että tämä olisi hyvä hylkäämisperuste uskonnolle.
Ateisti voi sen sijaan puolustautua tässä kokonaisvaltaisuusajattelussa siihen että uskonto ei ole mikään ainut tunteiden lähde. Uskova voi kokea saavansa avun uskostaan, mutta tämä ei tarkoita sitä että kyesessä olisi jokin taikaluoti jonka ulkopuolella ei olisi keinoja. Tunnetyhjiösyytös on melko omituista, joskin usein törmättyä, perustelua. Uskonto toki sidotaan usein etiikkaan, mutta tosiasiassa uskonnon poisottaminen ei tarkoita sitä että etiikka hylätään. Tämänlainen tunteettomiksi pilkkaaminen on itse asiassa ad hominem -argumentaatiota.
Kaiken kaikkiaan tämänlainen uskonnonlähestyminen tuntuu jotenkin kaikenkattavasti epäkunnioittavalta. Kaikesta riistetään arvo. Uskonto on typeryyttä ja ateistit tunnekylmiä sikoja. Tässä on tietysti jotain varsin kyynistä ja tämänlainen suorastaan pessimistinen kaikkien pilkkaaminen on jotain jota en voi olla jotenkin tsemppaamatta. Mutta jos agnostismi olisi todellakin tälläistä, en jaksaisi olla agnostikko. Siksi en voi olla lainaamatta häntä itseään "A Democrat who criticizes another Democrat, does not automatically become a Republican."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti