sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Miekkailu eksistoimisena, osa IV

Historiallinen miekkailu on tausta -ajatukseltaan kaksintaistelupohjainen. Tämä on hyvin suuri muuttava tekijä. Sillä siinä missä itsepuolustus ja taistelulajit perustuvat muutamiin suoraviivaisiin tekniikoihin jotka tehdään reagointipohjalta, perustuu kaksintaistelu siihen että mukana on vastavuoroisuutta ; Oikea reagointi perustuu siihen mitä asioita toisen katsotaan tekevän. Tähän liittyvät odotukset toisesta.
1: On oltava samastumista : Kun toinen tunnetaan on analysoitava tämän vahvuuksia ja heikkouksia. Asiaa voi auttaa myös se että tunnettava henkilökohtaisia mieltymyksiä ja taipumuksia. Tätä kautta saadaan arvaus siitä mitä toinen on tekemässä.
2: Ja tämän lisäksi on lähestyttävä itseä ; On tiedettävä omat heikkoudet ja vahvuudet. Näin toinen voidaan kohdata niillä tavoilla joiden kohdalla omat vahvuudet kohtaavat toisen heikkoudet.
3: Lisäksi vastavuoroisuus tuo mukanaan tiedon siitä että "toinen tietää sinun tietävän". Näin toisen odotukset ennakoimalla voidaan tietää mitä on tulossa ja miten tähän voidaan reagoida. Tarkkailu muuttaa systeemiä.

Kyseessä on keskittymisen ja luottamisen systeemi. Tehtävä teko on valittava ja epäröiminen tuo mukanaan vain tehottomuutta ja hidastelua. Siksi epävarmuuteen on heittäydyttävä. Vastareaktio toisen oletettuun toimintaan on tehtävä samanlaisella luottamuksella kuin benjihyppääjä luottaa köytensä kestävyyteen. Tässä mielessä on luotettava vaikka tilanne on äärimmäisen epävarma. Teko on tehtävä kuin se olisi (1) viimeinen teko ja silti (2) oikea.

Tämä tarkoittaa sitä, että molemmat kaksintaistelijat kohtaavat toisensa samanarvoisina. On tietty säännöstö jolla voitetaan ja hävitään. Molemmat ovat implisiittisesti sitoutuneet niihin. Kaksintaistelun kunniakkassa perinteessä hyökkäämisajankohta on molempien tiedossa. Mukana ei ole selkäänpuukottamista. Tässä mielessä on hyvä viitata MacIntyren tapa korostaa sääntöjen seuraamista ja ihanteita. Jos joku ihailee sääntöjä itsessään, hän ei käsittele niitä välinearvona johonkin muuhun. Jos tavoite on jokin muu, voitaisiin sääntöjä kiertää. Näin esimerkiksi voittamisen korostaminen voisi johtaa siihen että säännöille annetaan välinearvo tai niitä pidetään nyrkkisääntömäisinä ohjeina. Tällöin voidaan yrittään kiertää sääntöjä ja löytää sieltä porsaanreikiä. Tai jopa suoranaisesti huijata. Sääntöjä itseisarvona kohtelevalle tämä olisi tietysti järkytys. Tätä kautta kaksintaistelussa on yritetty korostaa ihannetta ja minimoida kiertäminen. Näin voittaminen keinolla millä hyvänsä ei ole yhtä suuressa arvossa kuin kunnia. Näin ollen miekkamies on gentleman. Vihollisen sijasta kohdataan vertainen - jos ei taidoissa niin ainakin kunniassa.

Koska kyseessä on harrastus, mukana ovat myös turvallisuussitoumukset. Mukana on myös luottamuskysymykset. Heittäydytään siihen että toinen on vastuuntuntoinen aikuinen. Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis itse asiassa kohtaaminen enemmän kuin sotiminen tai turpaanveto. Samanarvoisuus voittamisen ja häviämisen määrittelyn sijasta.
Aikaisemmat osat : Osa I, Osa II & Osa III

5 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Päivää! Onpas mukava huomata että minulla on miehiäkin lukijoissa! Ja että olen ihan sivupalkkiin päässyt luettavien joukkoon. Kommenttisi meni vähän yli Ofelian älyn (en ole filosofiaa tms. opiskellut), mutta tulin ainakin katsomaan millainen tyyppi täältä löytyy. :-) Mielenkiintoisia ajatuksia ja oi miten sielua balsamoi tuo ylläoleva "cirioitus"! =D Rakastan kielihistoriaa (olenhan myös se grammarnazi) ja Agricolan aikuista kielen muotoa. Tosin enpä ole varma kuinka oikeaoppisesti ylläoleva on muotoiltu mutta siitä viis!

Ofelia kirjoitti...

Luin uudelleen monimutkaisen kommenttisi. Tarkoittaako se, että en osaa argumentoida mutta valitan kieliopista? Noh, enpä väitäkään olevani tieteellisen tai filosofisen koulutuksen saanut! =D

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Ei. PS -kohta oli harhaanjohtamiseen perustuva vitsi. Sehän meni, copy-pastetakseni itse itseäni, seuraavasti:

"Tosin minun on pakko myöntää, että aivan kuten on ihmisiä jotka osaavat ja tekevät ja niitä jotka eivät osaa ja opettavat, niin on myös ihmisiä jotka osaavat ja argumentoivat ja niitä jotka eivät osaa ja valittavat kieliopista. Eli kyseessä on molempien kohdalla väärä dikotomia. (Hähää! Hämäsin!)"

Alkuosa rakentaa oletuksen vetoamalla tunnettuun sanontaan. Loppuosa purkaa tilanteen. Ratkaisu ei perustu siihen että sanoisin että alkuosa valehtelee, vaan siihen että alkuosa on totta, mutta tavanomaisuudesta poikkeavalla tavalla. Tottakai opettajat osaa asiansa!

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Niin, siis kommenttini tarkoitus oli myös vihjata suoraan kertomatta mitä kautta olin löytänyt. Et liene joka paikassa selittämässä possessiivisuffikseista vai mitä ne nyt olikaan...

Ofelia kirjoitti...

Hmm, selvä... Ja voisin kenties ottaa missiokseni vainota possessiivisuffiksittomia blogeja! ;-)