"Accept that there is no end to the study of swordsmanship. There is never a point where you must to pass an exam to validate yourself. You will never reach a point beyond which you can not improve."(Guy Windsor, "the Swordsman's Companion", sivu 11)
Sartren mukaan autenttisuus oli tärkeää. Ihmisen oli siksi tultava omaksi itsekseen. Tässä ei kuitenkaan ollut mitään suvantotiloja. Ihminen ja hänen ympäristönsä muuttuvat koko ajan. Ihminen ei vain ole, vaan maailma myös vaikuttaa häneen. Ihmisellä ei ole ikuista perustaa edes itsessään. Minuus ilmenee tekojen kautta, tekojen jotka muuttavat häntä itseään. Sartre kuvasi tätä kuvaamalla että ihminen kantaakin itsessään tyhjyyttä ei-minään, joka erottaa sen nykyisyyden kaikesta sen menneisyydestä. Siksi tämä tavoiteltu autenttisuus ei ole niinkään olemista, kuin joksikin tulemista. Tätä kautta Sartrelainen valinnan korostaminenkin tulee ilmiselväksi. Eksistoiminen ei ole tila vaan aktio. Ajatus ei ole muussakaan eksistentialismissa vieras. Esimerkiksi Kierkegaard piti ahdistusta itseensä takertuneena vapautena.
Miekkailussa itsensä kehittäminen on hyvin tärkeää. Oppimiseen keskittyminenkin on tärkeää. Se tarjoaa mahdollisuuden harjaantumiseen. Miekkailussa kun kehitetään monenlaisia piirteitä. Näin kehittyy esimerkiksi audatia, rohkeus ja päättäväisyys. Mukaan tulee varsin kokonaisvaltaisia asioita, jotka vaikuttavat esimerkiksi käyttäytymiseen salin ulkopuolellakin.
Osaaminen on toki välineellistä ; Toinen ihminen nähdään voitettavaksi ja voitto määräytyy teknisen ja kaavallisen säännön kautta. Tämä tarjoaisi mekaanista kehittymistä, mutta se ei olisi mitään aitoa autenttisuuden hakua. Ylpeys on riski. Windsor kuvaa tätä "Swordsman's Companionissa" seuraavasti : "Pride is for many the single most difficult barrier to overcome. Everyone wants to impress others. Everyone wants to feel that they are really good at what they do. And everyone wants to win their fights. The irony of this situation is that to truly archieve all these things you have to give them up."
Harjoitteluun saadaan kuitenkin varsin helposti ensi sijassa itsensä voittamisen periaatteita. Tässä asenteessa oppiminen teknisessäkin puolessa toki helposti tehostuu, koska silloin esimerkiksi "häviämistä" ei ota niin vakavasti. Samoin tässä kohden painottuminen siirtyy siihen, että ei jää toistamaan niitä asioita joita jo osaa, vaan uskaltaa ottaa riskejä ja käyttää asioita jotka ovat vieraampia. Tällöin miekkailun harjoittaminen mahdollistaa oman autenttisuuden kehittämisen. Tässä suhteessa se on tietysti aivan kuin mikä tahansa muukin autenttisuuden kehittämisen apuväline : Se ei ole mikään kaikille sopiva ja kaikille toimiva keino. Se olisikin pakottamista. On ikään kuin valittava olevansa miekkamies ja tehtävä tämä valinta joka päivä.
Kuvassa on erikoinen tilanne ; Kyseessä on päivänkorennon nahanvaihto, jossa tyhjä kuori on subimagon ja sen vieressä on siitä juuri kuoriutunut varsinaisen aikuinen versio. Subimago on luonteeltaan hyvin lyhytikäinen. Päivänkorento luo nahkansa sellaiseksi kun nousee vedestä. Tämä lentää syrjemmälle ja vaihtaa täysikasvuiseen versioon, joka sekin on varsin lyhytikäinen. Ai niin ; Juttusarjassa on aikaisempia juttuja ; Osa I & Osa II
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti