Idi Amin oli melkomoinen kansanmurhamies. Hän myös koki saavansa viestejä Jumalalta. Idi Aminilla oli kuppa. Se vaikuttaa käytökseen ja hallusinointikin voi olla sen seurautsa. Lenin keksi kommunismin ja oli moraaliltaan varsin kyseenalainen mies, jota esimerkiksi Russell kammoksui. Asia oli Venäjän valtionsalaisuus, mutta nykyään muutkin tietävät että Leninillä oli kuppa.
Uskonto-uusateismi -keskustelukentässä pahoissa teoissa on aina selitys ideologiassa. Fundamentalistit syyttävät että "materialistinen" maailmankuva tuhoaa. Ateistilla on heistä moraalityhjiö ja heistä tulee murhaajia. Uusateistisessa näkemyksessä taas uskonto on pahan alku ja juuri ; Ja oman puolen väärintekijät on tietysti vääräuskoisia. Siinä missä fundamentalisti on sitä mieltä henkiset viestit Jumalalta pitäisi ottaa vakavasti viesteinä Jumalalta, Aminin kohdalla kyseessä ovat moraalittomuuteen kannustavat voimat tai kuppahallusinointi. Ne selitykset joita esimerkiksi minä en saa tarjota ja tulla vakavasti otettuna fundamentalistien silmissään jos heitä kohtaan. Ja uusateistista Lenin harjoitti persoonakulttia joka haiskahtaa uskonnolta.
Molemmilla puolilla on vahva näkemys että vastapuolen hyvä on sitä ideologiastaan huolimatta mutta omalla puolella on ansioita asiassa. Molemmissa pelastetaan maailmaa ; Ja molemmissa vastapuolen kohtelussa ei muisteta että ideologia voisikin antaa auktoriteeteille tekosyitä tehdä monenlaista ja suostutella muita siihen. Ja osa pahoista teoista tehdään ja tekojen pahuus piilotetaan muilta - ja joskus itseltäkin - ideologisella tekosyyllä joka värittää siitä hyväksyttävän.
Mutta minulle ei ole uutinen että uskonto voi olla myös likaisen, pahan ja inhottavan lähde. Moni tuntuu ajattelevan dikotomisesti että hyvät asiat voidaan liittää ja vastaavantapaiset ikävät asiat kiistää. Tässä olisi kuitenkin kaksoisstandardin makua. Miksi uskovaisena yksilöinä esiintyvän tekemä hyväntekeväisyys on uskonnon ansio mutta uskovaisena yksilöinä esiintyvän tekemä pahantekeväisyys on hairahtuneisuutta?
Näitä kysymyksiä herää ainakin kun lukemisen ja kuuntelun aiheena on Larry Moranin kuvaus Daniell Dennettin uskontojen hyveitä listaavista asioista. Hän muistuttaa että kirkot ovat turvaverkkoja monille ihmisille. Kun vastaavaa toimintaa tehdään kirkon ulkopuolellakin, on syytä kysyä onko ansio todellakin uskonnon vai onko uskonto vain monopolisoinut ilmiön. Ihan samasta syystä kuin uskontojen piirissä tehdyt pahat teot helposti ulkoistetaan jollakin selityksellä. Dennettin näkemyksessä kun on paikoin selvää amerikkakeskeisyyttä. Suomessa lääkärinhoito on oikein mallillaan. USA:ssa tämä asia on hyvin eri tolalla. Moni asia joka täällä tuntuu ilmiselvästi yhteiskunnan tehtävältä on siellä ulkoistettu kirkolle. On toki mukavaa että USA:ssa kirkot tekevät työtä ja korjaavat yhteiskunnan tekemiä puutteita. Mutta kenties rahat saisi sittenkin sielläkin paremmin ohjattua suoran toiminnan, yhteiskuntarakenteen muutoksen, kautta. Onko uskonto sittenkin tässä kohden enemmänkin laastaripakka jonka takia sitä että yhteiskunnassa on haavoja joiden tuleminen voitaisiin estää tekemällä asiasta yhteiskunnan, eikä uskontojen, asia.
Kysymys on toki tärkeä, eikä vastaus ole yksiselitteinen. En anna sen kummempia ohjeita kuin että siinä vastauksenhaussaan kannattaisi tosin olla konsistentti eikä keksiä selityksiä sen mukaan mikä hivelee enemmän omaa maailmankuvaa. Tämä ei ole paljoa mutta sekin on sentään parempi kuin ei mitään. Monille tämäkin on tosin liian vaativaa.
Kuitenkin tässä kohden tuntuu olevan myös painotusero.
Uusateistit lähinnä koristelevat uskontojen moraalittomuuksilla. Se muistuttaa enemmänkin sivulauseessa että kirkko ei ole "edes niin ehdottoman hyvä". Etiikkakysymys näyttää kuitenkin olevan uskovaisille kova asia. Jos heiltä kysyy mistä uusateismissa on kysymys, he vastaavat helpommin "uskonnonpilkan" ja vasta vähän sen jälkeen "naurettavan skientismin ja evolutionismin".
Esimerkiksi Myers nosti esiin miten osa uskovaisista nostaa esiin buddhalaisen näkemyksen. Moitteessa ytimenä oli se, että buddhalaisuus on kannattajilleen mukavaa ja se on rauhanomaista. Uusateistien kritiikin sanotaan osuvan islamilaisiin ja kristittyihin, mutta maailmassa on muitakin uskontoja. Ja ne ovat kivoja ja ystävällisiä uskontoja.
Myers ihmettelee eniten sitä, miten subjektiiviset kokemukset ja mukavuuden tarjoaminen ovat tärkeitä. Hänestä uusateismin uskontokritiikissä toki moititaan moraalikysymyksiä, mutta se on enemmän mauste kuin koko ateria. Hänestä oleellista on "is it true?" [joka tässä kontekstissa on käsittääkseni tulkittava kysymykseksi siitä onko Jumala luonnontieteellisesti voimakas ja tarpeellinen teoria vai ei]. "big mistake is assuming that our central question is, "Is it good for us?", which leads him into all these pointless anecdotes about how praying makes him feel better, and how animism helps impoverished people cope with their circumstances. I don't care if religion makes someone feel better. Stacking illusions over a grim reality does not turn it sweet."
Kuitenkin valtaosa uusateismin kritiikistä korostaa että tärkein asia olisi syyttää uskovaisia murhaajiksi. McGrath on esimerkiksi tunnettu siitä että hän yhdistää uusateismia vihapuheeseen. Että uusateismi tarkoittaa samaa kuin syyttää uskontoa kaiken pahan lähteeksi. Kaiken tutustumisen ja tietynlaisesta uskontovihaisuudestani huolimatta tämä ei ole kovinkaan ilmiselvä tulkinta uusateistien kirjoittamasta aineistosta. Se on itse asiassa minun nähdäkseni vain miltei yhtä häijyä kuin fundamentalistikristittyjen normaalinaggressiivinen aineisto keskimäärin. Tästä ei kai kuitenkaan voida tulkita että fundamentalistikristillisyys olisi sama kuin aggressiivisuus ja ideologinen viha ateismia kohtaan.
Tai hetkinen ... ehkä tässä uusateistiparanoijassa sittenkin ON jotain... Sillä todellakin tuntuu kuin fundamentalismissa olisi kysymys nimen omaan vihaliikkeestä. Fundamentalistin tunnistaa aina hyvin pian. Ei edes mielipiteidensä vuoksi, vaan sen vuoksi että lauseisiin tiivistyy tietynlaista halveksuntaa jota edes minä en voi olla huomaamatta. On luultavaa että uskovaiset kokevat samoin lukiessaan uusateistejen tekstiä.
Siinähän sitä on sitten joko ainekset kunnolliseen väärinkäsityksiin jotka johtavat lihavaan riitaan. Tai sitten kyseessä on todellakin kahden vihaliikkeen taistelusta. Aineiston aggressiivisuussävyt ja muu vastaava kommunikaatio vihjaa että molemmat ovat samantapaisia ilmiöitä ovat joka tapauksessa.
"Alussa lupas meille mukavaa. / Jätskiä sekä hunajaa. / Kunnes alko kavereita teurastaa. / Ja sano "Ou jee tää on mukavaa". / Kaikkihan me hänet tunnetaan. / Kaikkihan me hänestä pidetään."
("Sleepy Sleepers", "Idi Amin")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti