Tämä rinnastus on ilkeämielinen.
1: Se syyttää crankeja hulluiksi.
2: Se syyttää hulluja crankeiksi.
Tosiasiassa nyky -yhteiskunnassa on yksi kummallinen stigma. Siinä itse asiassa korostuu se, miten crankin ja mielenvikaisen välille nähdään yhteys. Siksi skeptikolle esitetään ikään kuin haaste, jossa pseudotieteilijän haahuileva tila nähdään korkealentoisuutensa vuoksi sellaisena että siihen asiallisesti vastaaminen olisi "hullun kiusaamista". Itse olen kuitenkin nähnyt että vastaaminen jossa vedotaan tehtyihin argumenttivirheisiin on kunnioitusta.
Toisaalta mielenterveyden horjuntaan liitetään vastuunmenettäminen hyvinkin laaja -alaisesti. Olen niin röyhkeä että pidän tähän liittyvää yleistämistä ad hominem -argumentaationa. Minusta kommentoijan mielenterveydellä ei ole mitään väliä. Esimerkiksi Kurt Gödel oli kiistämättä "hullu kuin pullosta tullut". Mutta se ei estänyt häntä esittämästä myös näkemyksiä jotka ovat hyvin nerokkaita.
Se, että joku on hullu tarkoittaa sitä että hänellä on vaikeuksia selvitä joistain tilanteista. Ne tilanteet taas ovat "mielenvikaisuuskohtaisia". Vika kohdistuu tiettyihin elämän aspekteihin. Jos mielenvikaisuus vaikuttaa uskottavuuteen se johtuu siitä että argumentit huonontuvat. Huono argumentti voidaan tunnistaa. Näin ei tarvitse välittää siitä onko kohde "mielenvikainen vai ei". Jos mielenvikainen kykenee hyvään argumentaatioon hänet tulee ottaa vakavasti. Ideana tämä voi kuulostaa hienolta ja itsestäänselvältä. Mutta tämä on itse asiassa hyvin vaikeaa. Sillä mielenterveyden menettämiseen liittyy hyvin voimakas stigma. Se värittää sen, miten ihmiset suhtautuvat. Me itse asiassa monesti ylisuojelemme heitä ja infantilisoimme heidät tämän suojelun nimessä. Vaikka itse asiassa me vain halveksimme heitä ja poistamme heiltä esimerkiksi vastuullisuuden ajatukset ja kohtelemme sen jälkeen heitä kuin he eivät olisi vakavasti ottamisen arvoisia.
Siksi pelkästään mielenterveyden häiriön tunnustaminen vaikkapa töissä muuttaakin helposti suhtautumista. Ensin sinuun voidaan luottaa. Olet hyvä työntekijä. Sen jälkeen sinua vahditaan ja valvotaan ja sinusta kysellään. Olet epäluotettava koska olet pöpi. Oikeasti tässä välissä ei ole tapahtunut mitään muuta kuin muiden ihmisten tarkkailutapa.
Tosiasiassa suhtautumistapa "Tuon tyypin täytyy olla mieleltään järkkynyt joten häntä ei saa kiusata, hän ei ole vastuussa teoistaan" onkin nuoralla sidottuna asenteeseen joka sanoo että "Hei, hän on hullu, miksi kukaan luottaisi tuohon tyyppiin missään mitä hän sanoo tai pitäisi häntä tärkeänä ja hänen näkemyksiään tarkastelun arvoisina." Heillä on vain ikään kuin virallinen dokumentti jota olisi toteltava, otettava vakavasti. Ja joka sanoisi jotain seuraavaa:
Fuck you, puhukaa vain omasta puolestanne! Tai tarkemmin miettien, ottaen huomioon sen mahdollisuuden että asennevammassanne voisi olla pikkuriikkinenkin geneettinen elementti ja ihmiskunnan tulevaisuudelle mahdollisimman hyvää toivoen minun on korjattava lausuntoani. Toivotan Teille mahdollisimman matalaa heritabiliteettia. Siispä oikea pilkkaava sanapari olkoot : Celibate you!Asenne on kummallinen. "Huolestuneisuuteensa pakahtunut" ihan oikeasti esittää sensuristisen pyrinnön, jossa esimerkiksi skeptikon keskustelua halutaan rajoittaa. Ikään kuin tiettyjen mielipiteiden käsittely olisi kiellettyä. Tietyt mielipiteet ja näkemykset pitäisi vaientaa. Ja tässä ei ole takana kunnioitus vaan vihjaus siitä että skeptikon keskustelukumppani olisi infantiili idiootti. Ja tämä prosessi tehdään kunnioituksen nimissä. Oikeasti. Toki uskon että lausunnon sanoja ei ole oikeasti huolestunut, vaan ainoastaan vihaa skeptikoita ja haluaa että he eivät sanoisi näkemystään ääneen ja haluaa siksi sensuroida tietyt mielipiteen julkisesta keskustelusta tyystin eivätkä kehtaa tunnustaa olevansa sananvapauden vihollisia. Mutta voisitte piilottaa omat kieroutuneet ja pimeät pyrintönsä edes jotenkin vähemmän epäeettisellä keinolla. Koko salailun idea kun olisi siinä että epäeettinen maalataan etiikalla tunnistamattomaksi. Tässä muodossa epäeettinen kätketään toiseen epäeettisyyteen ja seurauksena on lähinnä epic fail, etenkin kun se alkuperäinen kätketty epäeettisyyskin pilkottaa peittelyn takaa esiin varsin ilmiselvästi.
Sitten voidaan tämän jälkeen palata tilanteeseen jossa joku ihminen paljastaa arkielämässään että hän tarvitsee psykiatria tai että hänellä on jokin mielenterveydellinen poikkeamatila jolle on varattu diagnoositilaa. Usein mielenterveyden häiriön paljastuminen on muille yllätys. Syynä on se, että oikeasti mielenterveydeltään järkkyneet kykenevät usein toimimaan luotettavina ihmisinä. Siksi muut eivät ole huomanneet heissä mitään outoa. Jos hulluus olisi monialaista ja kaikenkattavaa, kuten asenteissa tuntuu olevan, tämä ei olisi mahdollista.
Toki monet psykoottiset ihmiset ovat paikoin kykenemättömiä selviämään yhteiskunnassa. Heidät otetaan huostaan, koska he eivät kykene pitämään huolta itsestään. Mutta jotenkin uskon, että crankit ovat harvemmin näitä huostaanotettuja. Ja vaikka olisivatkin, pitää pitää Kurt Gödel muistissa ja katsoa että heiltäkin voi tulla rationaalisia juttuja vaikka pelkäisivätkin murhaajasalaliittolaisten olevan heidän perässään. Heidän kohdallaan tarvitaankin aitoa skeptisyyttä. Sitä että heidän hulluutensa erottaa heidän järkevistä jutuistaan. Paskasta on osattava tonkia kultahiput. Tämä vaatii tietysti rankkaa argumenttien käsittelyä jossa ei voi olla likaantumatta. Mutta kunnioituksen vuoksi tämäkin olisi tehtävä.
Tähän liittyen televisiosta tuli eilen jokin lakijuttua käsittelevä elokuva, jonka nimestä minulla ei ole aavistustakaan. Siinä aiheena oli rasismi. Sen lopussa käskettiin ihmisiä miettimään julmaa rikosta. Koska elokuvassa käsiteltiin mustaihoista rikoksentekijää jonka tytär oli raiskattu, oli esimerkissä raiskaustapaus. Se oli julma ja se piti kuvitella. Viimeiseksi lauseeksi mainittiin että "kuvitelkaa että hän on valkoinen." Tätä oltiin pohjustettu sillä, että USA:n oikeuslaitoksessa jury koostuu maallikoista, tavallisista ihmisistä. Kuinka oikeus voisi toteutua, kun oikeuslaitos ei ole mikään neutraali kone, vaan se koostuu ihmisistä. Ihmisten ennakkoluulonsakin heijastuvat heidän tuloksiinsa aina jotenkin.
Siksi haluankin korostaa sitä, että kenties skeptikot eivät olekaan niitä "pahoja tyyppejä". Kenties he ovat niin "hyviä tyyppejä" että sen tasolle nouseminen on monille niin vaikea tajuta ja tehdä, että he eivät enää edes ymmärrä koko moraalisen askeleen olemassaoloa.
Kirjoittaja on avoimesti tiukan häijy crankeille ja naureskelee heidän typerille argumenteilleen ja asennevammoihinsa. Ja on ehdottomasti ylpeä tästä. Sillä tämä on pohjimmaista luottamusta ja kunnioitusta siitä että jossain crankin argumenttien "pinnallisen mielipuolisuuden" takana on rationaalinen ihminen joka kykenee ymmärtämään älyllistä väittelyä ja jota ei tarvitse suojella pettymyksiltä ja muulta koska hänellä on riittävä kapasiteetti laittaa ne oikeaan kontekstiin ja elää suorien sanojen jälkeenkin esimerkiksi tappamatta skeptikoita viharaivoragessa. Hymistely ja välttely sen sijaan eivät sisällä mitään kunnioitusta, niissä on sisällä kaikenkattava irrelevantisoiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti