Voihan Perhonen ~ ikonoklasmia.

Kreationistit ja Intelligent Designin kannattajat ovat kritisoineet evoluutiota hyvin monella eri tavalla. Yllättävän usein kritiikki on perussävyltään sellaista että koko taistelutantereen paikka on vaikeasti tajuttava. - Ainakin jos perusoletuksena on se, että kritiikin idea olisi olla tieteellisesti pätevää ja aihepiiriltään keskeistä.

Yksi suosituimpia tälläisiä outoja aiheita on teollisuusmelanismi. Perhoset jotka tummenevat saasteisten aikojen aikana. Kreationistien kritiikki keskittyy yhteen tähän liittyvään asiaan. koivumittariin. Tämä yhden pienen evoluution osa -alueen yhden pienen fraktion saama kritiikki -into on hämmästyttävä. ⁰

Mistä on kyse?

Aihe sai alkinsa Bernard Kettlewellin tutkimuksista : "Selection Experiments on Industrial Melanism in the Lepidoptera" (1955) & "Further Selection Experiments on Industrial Melanism in the Lepidoptera" (1956). Niissä tarksteltiin sitä miten koivumittareita (Biston betularia) saalistettiin. Aihe on saanut paljon näkyvyyttä lehdissä, ja tämä on yksi tunnetuin esimerkki jolla demonstroidaan sitä että luonnonvalintaa tapahtuu luonnossa. Kettlewellin tutkimukset ovat usein lainattuja ja ovat usein luonnonvalinnan malliesimerkkeinä oppikirjoissa.

Tutkimuksen kritiikki sai näkyvyyttä kun journalisti Judith Hooper nosti vuonna 2002 esiin syytöksen siitä että että Kettlewell olisi tarkoituksellisesti muunnellut tuloksia. Hän esitti myös että tiedemaailma olisi vain täysin kritiikittömästi hyväksynyt tämän. Hooper sai vastaansa hyvin paljon vasta -argumentointia.¹ Yöperhosien tutkijat ovat olleet vahvasti sitä mieltä, että tutkimukset ovat luotetavia.² Kettlewellin tutkimustulokset ovat täysin yhteensopivia normaalin kokeellisen variation kanssa, ja Hooperin vihjailut ovat vailla pohjaa.

Ja tapahtui niinä päivinä.

On kuitenkin hyvä vilkaista Kettlewellin tutkimuksia vielä hieman tarkemmin. - Ettei tämä juttu jäisi pelkäksi auktoriteetteihin luottamiseksi. Hooperin syytöksen yksityiskohdat nousevat matkan varrella esiin.

1800-luvun puolivälistä, toisiaan seuraavat koivumittarisukupolvet Britanniassa tummenivat asteittain vastauksena ilmansaasteisiin maan teollistuneissa osissa. Erityisesti, geneettisesti determinen tumma, tai melaaninen, koivumittarimuoto korvasi vaaleamman muodon kun teollinen saastuminen tappoi jäkälät puiden kaarnoilta ja myös peitti kaarnan nokikerroksen alle. Tämä vaikutus tunnetaan teollisena melanismina eikä sen olemassaoloa kyseenalaisteta.³

Tälle ilmiölle haettiin selitystä. Kettlewell uskoi että tummeneminen johtui saalistuspaineesta : Tumma muoto hallitsi koska oli saalistavia lintuja. Tosin hän ei uskonut että saalistus oli ainut syy teolliselle melanismille ja itse asiassa spekuloi muiden syiden vaikutusten relatiivista vahvuutta. Kuitenkin osoittaakseen saalistuksen vaikuttavan jonkin verran, hän ´lähti tekemään kokeita. Hän tekikin niitä useita.⁴

Tutkimuksen vaiheet voidaan kuvata seuraavalla tavalla:
1: Kettlewell merkitsi ja vapautti sekä vaaleita että melaanisia koivumittareita aikaisin aamulla, ja vangitsi niitä seuraavana yönä. Saastuneissa metsissä hän assistentteineen vangitsi useampia melaanisia koivumittareita kuin vaaleita, kun taas saastumattomissa metsissä he vangitsivat useampia vaaleita kuin melaanisia koivumittareita.
2: Kettlewell ja muut havainnoivat lintujen syövän koivumittareita suoraan puiden rungoilta. Kettlewell visuaalisesti luokitteli koivumittareiden suojavärin tehokkuutta eri taustoilla ja vertasi tehokkuutta saalistusmääriin sekä lintuhuoneessa että kentällä. Hän ei tiennyt että linnuilla on ultraviolettinäkö, jota ei ollut hänen tarkkailijoillaan, mutta siitä huolimatta löysi suuren korrelaation suojavärin ja saalistuksen välillä. Myöhempi tutkimus on osoittanut että koivumittarit ovat suojaväritettyjä sekä näkyvässä spektrissä että ultraviolettivalossa.
3: Kettlewell huomasi että melaanisten koivumittareiden levinneisyys maassa vastasi tarkasti teollisuusalueiden sijainteja.

Hooper on huomauttanut että uudelleenvangittujen koivumittareiden lukumäärä kasvoi huomattavasti 1. heinäkuuta, samana päivänä kuin E. B. Ford lähetti kirjeen Kettlewellille. Fordin kirje otti osaa Kettlewellin alhaisiin uudelleenvangitsemismääriin mutta ehdotti että tutkimustulokset olisivat kuitenkin arvokkaita. Kirje on merkityksetön, ja kaksi faktaa puhuvat huijauksen löytämistä vastaan.
1: Kettlewell keräsi viimeiset tutkimusaineistonsa aamun varhaisina tunteina eikä siis voinut vastaanottaa kirjettä 1. heinäkuuta ennen aineistonsa keräämistä. Hän selvästi lisäsi vapauttamiensa koivumittareiden määrää 30. kesäkuuta, päivää ennen kuin kirje lähetettiin, ei 1. heinäkuuta.
2: Lisäksi, kuten Hooper myöntää, hän jatkoi suuremman koivumittarimäärän vapauttamista 30. kesäkuuta jälkeen. Ei ole mitenkään yllättävää että hän vangitsi useampia koivumittareita: mitä enemmän koivumittareita vapautettiin, sitä enemmän niitä vangittiin. Tämä suhde on lineaarinen suurella korrelaatiolla. (Kun tutkimuksessa tiedetään vapautettujen määrä ja kiinnisaatujen määrä, on hyvä muistaa miten niistä voidaan katsoa populaatioiden määriä ja suhdelukuja.)

Kettlewell vapautti enemmän koivumittareita alkaen 30. kesäkuuta, koska hän vapautti sekä kasvattamansa että vangitsemansa koivumittarit. Koska koivumittarit olivat vasta kuoriutumassa, hänellä oli rajallinen määrä joita vapauttaa tiettynä päivänä. Ei ole mitään syytä epäillä että suuremmat vapautusmäärät kuvastavat mitään muuta kuin vapautettavissa olevien koivumittareiden määrää. On epäuskottavaa että Fordin kirje ei olisi voinut vaikuttaa hänen päätökseensä vapauttaa useampia koivumittareita koska se saapui vasta ensimmäisen suuren vapautuksen jälkeen. Siispä ei ole mitään perustaa olettaa että Kettlewellin tutkimustuloksia olisi manipuloitu.

Matt Young teki aiheesta laskelmia⁵, jotka näyttivät selvästi, että variaatiot aineistossa eivät ole mitään muuta kuin näytteisiin ja muihin tekijöihin liittyviä epävarmuuksia. Itse asiassa koeaineistossa on vaikutuksia hyvinkin hienostuneista yksityiskohdista⁶ Tälläisten manipuloiminen tutkimuksen sisälle olisi varsin haastavaa. Siksi onkin varsin vastuutonta syyttää arvostettua tutkijaa väärennöksestä yhden kirjeen ja täysin epätäydellisen, pikaisen tutkimusaineiston analyysin perusteella. Näin pienellä eväällä liikkeelle lähteminen kertonee enemmän kritisoijan omista tarkoitusperistä.
1: Kettlewellin tutkimustuloksia selvittää yksinkertaisesti fakta että on mahdollista vangita enemmän koivumittareita kun niitä vapautetaan enemmän. Kun kuunvalon vaikutukset lisätään yhtälöön, laskettu käyrä täsmää vielä tarkemmin Kettlewellin tutkimustuloksiin. Näiden jälkeen muuttujat ovat normaalin tutkimuksen rajoissa.
2: Hooperin väitteet perustuvat ymmärryksen puutteeseen erityisesti Kettlewellin tutkimuksista sekä yleisesti luonnontieteistä. Hooper todistettavasti ei harkinnut todennäköisintä syytä näkemiinsä muutoksiin, altistumista kuunvalolle, puhumattakaan siitä, että olisi ymmärtänyt että muutos uudelleenvangittujen koivumittareiden lukumäärissä alkoi ennen kuin Kettlewell olisi voinut lukea kirjeen joka väitetysti aiheutti tämän muutoksen. Hooperin olisi pitänyt tehdä huolellinen analyysi ennen kuin Hooper röyhkeästi vihjaili että kyse olisi huijauksesta.

Kettlewellin johtopäätös, että saalistavat linnut olivat merkittävä tekijä teollisen melanismin etenemisessä, perustui ainakin neljään tutkimussuuntaan. Se ei nojannut ainoastaan vapautus-vangitsemis-tutkimuksiin. Sitä tukevat myös ainakin 30 eri tutkimusta eri yöperhoslajeista jotka myös kehittivät melaaniset muodot ⁷ Tämä tarkoittaa sitä että tutkimukset paitsi antavat saman vastauksen, antavat saman vastauksen eri lähtökohdista tarkastellen. Tämä tarkoittaa sitä että vaikka Kettlewellin vapautus-vangitsemis-tutkimus suljettaisiin kokonaan pois, olisi perhosten tummeneminen ainakin osaltaan lintujen saalistuksen aiheuttaman valintapaineesta johtuvaa.

Puutteita ja korjauksia.

Tosin Kettlewellin tutkimuksessa oli puutteita : Kaikkia tekijöitä ei oltukaan eliminoitu pois. Hän muun muassa vapautti koivumittareita suoraan puiden rungoille keskellä päivää, vaikka koivumittarit liikkuvat ja valitsevat paikkansa öisin eivätkä suinkaan aina lepää rungoilla. Lisäksi hän vapautti enemmän koivumittareita kuin alueella oli normaalisti. Tämä voi muuttaa lintujen syömiskäyttäytymistä. Tutkimuksen puutteet olivat tiededossa ; Esimerkiksi "Nature" teki vuonna 1998 arvostelun, jossa korostettiin sitä, että tutkimuksen yksityiskohdissa oli puutteita.

Majerus päätti tehdä asialle ja teki kuten piti; Puute ei tarkoita samaa kuin väärä johtopäätös. Kun koeasetelmassa oli puutteita, hän aloitti kokeen joka oli korjattu versio. Majeruksen tutkimustulokset osoittivat, että Kettlewellin johtopäätös piti silti paikkaansa. Kun Kettlewellin tekemät virheet oli oli lopputulos käytännössä sama. Linnut saalistavat koivumittareita ja sillä on korrelaatio melanismin yleistymisen kanssa. Toisin sanoen Kettlewellin koeasetelman puutteet eivät olleet "niin relevantteja" ; Majeruksen toistot korjauksin taas osoittivat että sen johtopäätökset oli syytä ottaa vakavasti.

Kreationistien moite ei jää tähän.

Ingelligent Designin ja kreationistien puolelta ei kuitenkaan ole asian parissa levätty laakereilla. Esimerkiksi Jonathan Wellsin "Icons of Evolution" määrittää ne yhdeksi evoluution ikoniksi.

Esiin on nostettava erikoinen sivujuonne, jonka kautta he silti voivat moittia teollisuusmelanismia. He syyttävät tutkijoita huijauksesta, koska aiheeseen liittyy valokuvia, joissa on koivumittareita puun rungolla. "Huijaus" sana nousee heidän suuhunsa koska perhoset olivat liimattuja rungoille. Kuvat olivat kuitenkin lähinnä selventäviä : Kun henkilö ei jaksa odottaa että saisi samalle rungolle kaksi eriväristä perhosta jotta näkyisi että toisen suojaväri on parempi, oli helpompaa vain liimata kaksi eriväristä esimerkkiperhosta rungolle. Kuvaan keskittymällä huomio siirtyy syrjään siitä että tutkimusaineisto on se, joka todistaa lintujen saalistuspaineen.

Toinen syytös on että perhoset eivät ollenkaan lepäisi puiden rungoilla. Tätä vastaan on mainittava se, että asiasta on tutkimuksia. Kun on katsottu miten perhosia havaitaan, huomattiin että Prosentit ovat: 25% rungolla, 42% rungon ja puun yhtymäkohdassa, ja 31% oksilla.⁸ Eugenie Scott onkin huomauttanut, että Wells korostaa ehdottomasti sitä, että koivumittarit eivät lainkaan lepää rungoilla ja käyttää tässä lähdeenä juuri sitä tutkimusta joka antaa yllä olevat prosentit. Eli hänen käyttämänsä lähde kertoo jotain aivan muuta kuin hän väittää.⁹ Jolloin herää kysymys siitä, kuka harhaanjohtaa tai on harhaanjohdettu. Joko Wells ei osaa lukea tai ei kykene muistamaan lukemaansa, tai sitten hän ei kykene lukemaan tekstiä jota lähtee kritisoimaan kirjoihin asti huolellisesti. Tai sitten hän valehtelee tarkoituksellisesti.
1: Tosin koko kysymys rungoilla lepäämisestä on harhaanjohtavaa. Oksat tarjoavat samanlaisen suojaa kuin rungot. Oksissa ei ole mitään taikasuojaa, joka estää lintuja syömästä ja etsimästä ravintoa oksilta. Valokuvat, joissa on koivumittareita puunrungolla, lavastettiin, mutta vain havainnollistamiseksi. Valokuvat esittävät sitä, mitä luonnosta löytyy, joko rungolta tai oksalta. Lisäksi, valokuvilla ei ollut osaa eikä arpaa tieteellisessä tutkimuksessa tai sen johtopäätöksissä.

Scottin huomauttaakin siitä, kuinka olisi typerää vaatia että valokuvaaja joutuisi odottamaan että vaalea ja tumma perhonen istuvat siististi vierekkäin, vain jotta voisivat demonstroida että datan esittämään korrelaatioon hyvänä selityksenä on suojaväri. Argumentti on tutkimuksissa ja kuvista tulee vian pointti helposti esiin. Kuvassa käytetty liimaus ei vaikeuta suojavärin vaikutuksen ymmärtämistä.

Miksi kaikki vaiva?

Kreationistit puolustautuvat kritiikin kritiikiltä muistuttamalla että perhonen on muutoksenkin jälkeen perhonen.¹⁰ Mielenkiintoista onkin se, että kukaan ei ole muuta väittänytkään. Teollisuusmelanismi on hyvä esimerkki mikroevoluutiosta, jonka jopa evoluutiosta näkemyksineen kauimpina olevat kreationistit hyväksyvät.
1: Makroevoluutiokohdassa väite on käytännössä muistutus siitä että koivumittareille ei synny uusia ominaisuuksia. Kuitenkaan kukaan ei ole väittänyt että teollisuusmelanismi tarkoittaisi uusien ominaisuuksien syntyä. Eikä koivumittareita ole käytetty makroevoluution todisteena. Esimerkiksi "evolutionistien" suosiossa olevan "Talk Originsin" erityisen suosittu "29+ Evidences for Macroevolution" ei pidä sisällään koivumittareita tai teollisuusmelanismia. Toisin sanoen "evolutionistit" eivät ole hairahtuneet tekemään tälläisiä virheitä. Makroevoluution todisteet ovat muualla kuin perhosissa ; Toisin sanoen tämä kreationistien "muistutus" on olkiukko, toisten väitetään sanoneen jotain mitä nämä eivät sano ja tätä vääristymää kritisoimalla väitetään että ollaan olennaisesti kritisoitu itse asiaa. Tässä muistutetaan kovaan ääneen sellaisesta jota kukaan ei ole väittänytkään. Ja samalla voidaan jättää väliin ne asiat jotka sitten tukevat makroevoluutiota. Tämä on paitsi virheellistä ajattelua, myös erityisen epäkunnioittavaa.

Onkin hyvä kysyä, mikä heitä innostaa hyökkäämään juuri tätä tiettyä ilmiötä kohtaan. Syynä ei ole se, että kyseinen tutkimus olisi jotenkin huonosti tehtyä. Tai että se olisi erityisen surkeaa. Itse asiassa kreationistien perustelut aiheen piirissä ovat laadultaan harvinaisen heikkoja ja lähinnä ad hominem -sävyisiä perättömiä syytöksiä huijauksesta ja vääristelystä.

Syynä ei ole laatu, vaan pikemminkin se, että koivumittariesimerkki on erittäin tunnettu. Näin siitä tulee symboli. Tai kuten Wells sanoo : ikoni. Kun puhutaan evoluutiosta, saa kaduntallaaja päähänsä usein teollisuusmelanismin. Näin on järkevää ajatella, että kyseisen testin kritisointi pyrkii vaikuttamaan pikemminkin "yleiseen käsitykseen". Keskittyminen tälläiseen yksityiskohtaan kertoo siitä että mediapeli kiinnostaa. Kadunmiehen saaminen puolelle kiinnostaa enemmän kuin oikea tieteenteko. - Tämä ei tietysti yllätä, kun muistetaan miten taustamotiivi "käännytyshalu" selvittää näkemysten muuttumisen trendien ajoittumista.

Tämä korostaa sitä, että kreationisteja ja Intelligent Designin kannattajia ei kiinnosta evoluutio tieteenä, vaan enemmänkin evolutionismi, eli kansan parissa oleva sosiaalinen liikehdintä. Tämä käsitetään kilpailevana uskontona, jonka ikoneja vastaan hyökkäämistä pidetään tärkeänä - se on kreationistien mielestä oikeutettua kerettiläisen evolutionismi -harhaopin vastustamista. Se, että huomiota keskitetään kumittaritutkimuksee innolla huolimatta siitä että oikein mitään perusteltua syytä keskittyä juuri tähän ei ole, kertoo siitä että innon takana on juuri se, joka saa Wellsin laittamaan sen "ikoniksi"..
1: Mistään "koulukirjojen tieteellisestä laadusta huolestumisesta" ei voi olla kyse, koska asiaa on puitu sen verran runsaasti, ja ydinargumentit ymmärtää suoraan sanoen lapsikin. Argumentaation laatu pakottaisi kreationistit luokitukseen "tyhmyys", mutta tältä vältytään kun huomataan että asia selittyy paremmin kreationistien "uskonnollisuuden" kautta. Kreationisteilla on vahvat intressit vastustaa ja siksi he hyväksyvät vähemmän oleellisiakin argumentteja ajaakseen asiaansa.

Näkyvyys, ja se että asia on ymmärrettävä kaduntallaajalle, on se joka on tehnyt tässäkin blogauksessa käsitellyn ilmiön tapaisesta pikkuasiasta ikoniaseman. "Julkkisasema" taas on tehnyt asiasta valtavan. Moni on joutunut kuluttamaan aikaa ja mustetta asian parissa.¹¹ Silti samat syytökset perhosista ja niiden vääryydestä nousevat esiin toistuvasti.

Itse asiassa ikonin puolustaminen nähdään kreationistien toimesta automaattisesti valheena sellaisella tasolla, että minäkään en uskalla lausua minkään tason itsestäänselvyyksiä laittamatta niille viitteitä yhtään tässä jutussa olevaa vähemmässä määrin ; Kreationisti vastustaa "ikonia vain siksi että se on ikoni" - ja jos väärän uskonnon symbolia puolustaa on tietysti vääräuskoinen. Hyökkäys on kreationistin silmissä aina perusteltu, koska se kohdistuu "evolutionistien harhaoppiin".

Oma kannanottoni tähän on yksinkertainen ; Kun perustelut ovat yhtä huonoja kuin koivumittaritutkimusten kritiikki, ei kritiikkiä voi oikeuttaa järjellä. (ID) Kreationistit käyttävät oikeaoppisuutta tehdäkseen siitä moraalisesti oikeutettua. Kuitenkin vaihtoehtojen kuuntelua ja heidän kristinuskon vakaumuksensa kunnioittamisen vaatimuksia nostetaan heidän puoleltaan sen verran toistuvasti esiin, että muistutan että tälläisten ikonia vastaan hyökkääminen on yhtä eettisesti perusteltua kuin olisi se, että minä menisin julkisesti repimään uskovaisten nähden Raamattuja ja pyyhkisin niiden sivuilla persettäni. Ikonoklasmi uskontoa koskevan suvaitsevaisuuspuheen jälkeen ei vain yksinkertaisesti toimi kovin vakuuttavasti.

---

0 Mark Isaak, "Claim CB601" <-> "Claim CB601.4"
1 Jerry Coyne "Evolution under Pressure" (2002) ; Bruce Grant "Sour Grapes of Wrath" (2002) ; Arthur R. Shapiro, "Paint It Black" (2002).
2 Laurence M. Cook, "Changing Views on Melanic Moths" (2000) + "The Rise and Fall of the Carbonaria Form of the Peppered Moth" (2003), M. E. N Majerus, "Melanism: Evolution in Action." (1998) + "Moths" (2003) ; Jim Mallet, "The Peppered Moth: A Black and White Story after All" (2004).
3 Barbara Forrest + Paul R. Gross, "Creationism's Trojan Horse: The Wedge of Intelligent Design." (2004)
4 Ian Musgrave, "Paint It Black: The Peppered Moth Story" (2004) ; Bruce Grant, "Fine Tuning the Peppered Moth" (1999)
5 Matt Young,"Why the Peppered Moth Remains an Icon of Evolution" (2004)
6 Clarke, Frieda, Clarke, Dawkins & Kahtan "The Role of Moonlight in the Size of Catches of Biston betularia in West Kirby, Wirral, 1959-1988" (1990)
7 Bruce Grant, "Fine Tuning the Peppered Moth" (1999)
8 Majerus, "Melanism: Evolution in action" (1998).
9 Eugenie Scott, "Evolution vs. Creationism" [sivu 221] (2005)
10 Jehovan Todistajat,"Ihminen -kehityksen vai luomisen tulos".
11 Kenneth R. Miller,"The Peppered Moth - An Update" + "Wells on Moths: A Case Study In Misrepresentation" (2007) Juha Leinivaara, "Koivumittarit kulttuurisodassa" (2007) ; Larry Moran, "Peppered moths and confuced IDiots." (2007) + "OhMyGod, these photographs are faked." (2007)