Se kasvanut luonne.

Kun olin lapsi, tuli "Wolfenstein 3D". Sen pelaamisessa oli jotain melko kielletyn tuntuista, koska peli oli ajan mittapuilla aika julma. Siinä väkivalta oikeutettiin sillä että sodittiin natseja vastaan. Otin tämän esiin sitä kautta, että pelissä soturilla ei ollut "leveliä". Vastustajan tappaminen ei kasvattanut hahmon kovuutta. "Ekspaa ei tippunut". Monissa muissa peleissä tappaminen koventaa hahmoa. 3D -räiskinnöissä näin ei ole läheskään aina. Jokainen ruskean pikkuisen sakun ampuma luoti saattoi olla ratkaiseva. Toki esimerkiksi kana -aterioiden näköistä parannusta kylvettiin lattioille.

Roolipelien tapaiseksi tehdyt tietokonepelit ovat "no pain, no gain" -pelejä. Eli toiminta ja aktio itsessään tietää vaikeuksia, mutta samalla hahmo oppii kestämään niitä paremmin. Niiden seuraukset voivat joskus olla hyvinkin outoja. Esimerkiksi paljon pelaamassani roguelike -pelissä "ADOM":issa jos ei osaa uida, ei pidä uida. Vaan sen sijaan tulee tappaa pari (tuhatta) peikkoa jonka jälkeen voi opetella uimaan. Näissä peleissä on - toki sinänsä riemastuttava ja realisminmakuinen - seikka että usein toisen tuska on oma geinaus. Peikon tuskasta tulee pelaajahahmon uimataito.

Tosielämään tämä liittyy usein siten että vaikeuksien uskotaan kasvattavan luonnetta. Tämä on pohjasävyltään erittäin Nietzscheläistä. Mutta vielä lähemmäs tämä tuo esimerkiksi kristilliset pyhimystarinat, joihin usein liittyy kaikenlaista hieman ikävää. Esimerkiksi Lucian päivään liittyy kaikenlaista julmuutta jolla voidaan mässäillä -eräässä mielessä nämä tarinat lienevät jotain "esiwolfensteiniä", nollan pikselin grafiikalla. Pyhimyksen vaikeus korostaa hänen pyhyyttään. Ilman vaikeuksia on vaikeaa olla pyhimys. Tai yli -ihminen.

Itse jouduin kohtaamaan vaikeuksia, kun vanha vaivani jalassani teki taas tepposensa. Perjantaina jouduin peräti soittamaan pomolle töihin että en ole tulossa sinne. Käveleminen yläkertaan on liikaa - sen tosin teen yleisen tylsistymisen välttämiseksi. Miekkailutreenit ovat jonkin aikaa aivan minumaalisen pienessäkin määrässä right out. Minulla itse asiassa piti olla kova kiire, eli kaikenlaisia menojakin. Osaan niihin olisi peräti liittynyt elvyttävän piristäviä rahansiirtoja pankkitililleni, eli pieniä nopean tahdin keikkatöitä olisi ollut mahdollista puuhata.

Näinä vaikeuksien hetkinä olen kasvanut ihmisenä. Tiedän tämän koska vaikeuksien kerrotaan kasvattavan. Ja luonteeni on selvästi muuttunut. Moni itse asiassa voisi sanoa että minulla on nyt enemmän luonnetta. Valitettavasti tämä luonteen kasvaminen näyttää tarkoittavan ärtyisyyttä ja yleistä vittumaisuutta.

Tähän en voi Onneksi on "Wolfenstein 3D". Siinä on jotain varsin viatonta ja väkivaltaisuutta vähentävää kun raivonsa purkaa digitaalisiin natseihin konkreettisemman maailman sijasta.