"Discokuningas nousee seisomaan, selvittää kurkkuaan, huolii asuaan, kasvaa valoihin, hetken hallitsee, sanat valitsee, sitten meitä neuvoo ; "Menkää ammattiin. Ei mulla ole teille mitään mistä tulisitte iloisiksi veikoiksi. Siis jo häipykää, on kaikkein parasta sittenkin se."(Absoluuttinen nollapiste, "1900 -luvun heleys")
Nihilistin päiväkirjassa oli esitetty pastori Peter Gomesin lausunto. "Well, I'm neither brave enough nor smart enough to function in a universe without the god construct. I don't want to think that I'm here all on my own, and I don't want to have to think that I have to make it up all on my own. I rather like the company of believers." Sitä pidettiin kovasti positiivisen lausunnon arvoisena. Se on eräänlainen vastaus, eikä siinä esimerkiksi herjata uskonnottomia typeryksiksi.
Minut lausunto kuitenkin jätti ens alkuun täysin kylmäksi, niin kylmäksi että meni kalsean puolelle.
Yhtenä syynä on ehkä se, että uskonto liitetään toimivuuteen. Tässä on mukana implisiittinen syytös uskonnottomuuden epäkäytännöllisyydestä. Että ateismi voisi sopia vain niille jotka ovat ovelia. Yksinkertainen ja tavallinen ihminen tarvitsisi uskontoa toimiakseen ja ollakseen onnellinen. Tämä muistuttaa sitä kuin väitettäisiin että lapset tarvitsisivat joulupukkia osatakseen ja voidakseen toimia kiltisti. Toki pukki kehottaa olemaan kiltti, mutta sitä ei jaksa pitää koko ajan mielessä - ja jos jaksaa, kyseessä on jo huolestuttava pingottaminen jonka vaikutus lapsen mielenterveydelle on jo huomattavan kyseenalainen.
1: Lisää, hieman outoa, vääntöä mukaan tulee siitä että esimerkiksi "Research Digestin" esittämän Fionnuala Murphyn mukaan moraalikompassimme on melko lailla automaattinen: Tietoisuuden rooli moraalissa onkin usein vain sepittää uskottava kertomus jälkikäteen. Tämä voi selittää uskovaistenkin erimielisyydet moraalista. Uskonto kun tarjoaa moniselitteistä symboliikkaa, jota voidaan tulkita eri tavoin. Monimutkaisuus tarkoittaa yksiselitteisen vastauksen puutetta, joten vastaus itse asiassa saadaan montaa kautta. Näin ollen uskonto päin vastoin mutkistaa elämää. - Ehkä se onkin niin että minä en ole riittävän älykäs ollakseni funktionaalinen kristitty ja siksi olen mieluummin with my fellow in arms? ~ I just like to keep things simple.
Toisaalta näytti siltä että pastori viittasi tunnettuun tosiasiaan - josta jopa minä olen blogannut. Älykkyyden ja uskonnon välillä on "negatiivinen korrelaatio". Tässä ajatellaan olevan takana se, että älykkäät kokevat selviävät ilman apua. Kun kuitenkin muistetaan, että uskonnoissa nimen omaan yksilölle destruktiiviset muodot houkuttelevat vastauksilla eniten juuri näitä apua ja tukea arjessaan kaipaavia. Ja näistä on vaikein päästä irti. Näin tämä maistui jopa "antiargumentilta".
1: Tätä kautta tässä saadaan pohjasävytystä vanhaan, jo libertiinien esittämään, argumentaatioon, jonka mukaan uskonnottomuus sopii älykkäille ja sivistyneille mutta rahvas kansa silti ehdottomasti tarvitsee sitä pysyäkseen kurissa. Mielen tekee erikoiseksi huomata että lausunto on siis itse asiassa ateistista argumentaatioperinnettä.
Tulkintakenttäni olisi tuollaisena kuitenkin vain liian värittynyt.
Sain tähän ymmärryksen kun luin Rauno Räsäsen blogia ; Hän nimittäin luokitteli asioita seuraavasti:
"Taide lupaa kaiken, mutta ei lopultakaan lunasta ainuttakaan lupaustaan (onnesta) eli ei tarkkaan ottaen anna mitään muuta kuin illuusion, fantasian, itsepetoksen.
Porno ei lupaa mitään, mutta antaa hetkellisesti kaiken - sillä ehdolla, että myyt sielusi nautinnolle eli/tai olet fysiologisesti ja fantasioissasi pakotettu toistamaan nautinnon haluamista ja saavuttamista. Tätä toiston pakkoa nimitetään vietiksi tai addiktioksi riippuen siitä, miten paljon tahdon vapautta oletamme/annamme itsellemme seksuaalisen halun suhteen.
Nainen sijoittuu taiteen ja pornon välimaastoon, koska lupaa paljon ja antaa paljon. Nainen nimittäin olettaa miehen pitävän häntä taideteoksena (ei pelkkänä aikuisviihteenä/pornona), joka synnyttää lapsia. Ja niin mies luuleekin."
On hyvä miettiä, kuuluuko usko ja uskonto mihin noista lokeroista. Neljäs vaihtoehto, jota voisi paremman puutteessa kutsua "realismiksi", jossa luvattaisiin vähän mutta myös annetaan vähän ei ole uskottava. Joten tuolla listalla on hyvä mennä.
Esimerkiksi Kierkegaardin eksitentialistiseen uskomistapaan taidenäkökulma itse asiassa sopii erinomaisesti. Illuusion ja eskapismin arvoa ei kuitenkaan pidä vähätellä ; Turhakin toivo on toivoa. Siksi hieman huvittuneena törkinkin erästä ateistia joka arvosti fantasiointia, päiväunelmia ja muita vastaavia asioita muistuttamalla että myös uskonto voi olla tälläistä eskapismia. Hänen teekuppiinsa usko ei sopinut, toisin kuin muu haihattelu.
Pascalin vaaka ja muut "hyötyuskomisen" muodot taas keski keskittyvät siihen että uskonnosta saisi jotain. Se kannattaa esimerkiksi jo ihmisten eläessä ; Uskon totuudellisuuden ja älykkyyden - ja tätä kautta perinteisten jumalatodistuksen - sijasta vedotaan siihen että palkkio on niin suuri että äärimmäisen epärationaalinenkin Jumalausko on oikeutettavissa suurella palkkiolla. Karkeasti tätä kuvataan usein "paratiisikaupaksi" : Asian miellyttävyys on ratkaisevassa sijassa. Keskiössä ei ole henkilökohtainen suhde Jumalaan vaan se, mitä tästä hyötyy. Tämä lähestymistapa onkin itse asiassa yllättävän hyvin luokitelmaan "porno" sopiva.
Uskovaisten puheissa että uskonto on kuitenkin aina kuin nainen. Sekä pornoa että taidetta samassa paketissa. Tämän vuoksi uskonto voi näyttää eriteltynä hyvinkin ikävältä laitokselta. Kun ne laitetaan yhteen syntyy jotain hieman muuta. Tätä kautta uskonto esiintyy elämäntapana, joka on täsmälleen yhtä hyvä ja perusteltu kuin jokin muu tahansa ; Hieman kuten Mika Sipura mainitsi kommenteissaan reagointina tuntien masentavuutta korostavaan reagointiin : "Oppitunneista on tullut minulle samanlainen rakennusprojekti kuin tästä verkkopäiväkirjasta. Harmittaa vietävästi jos en onnistu, vaikka kukaan muu ei edes huomaisi. Toiset harrastajamaalaavat asetelmia tai dreijaavat savikippoja. Joku kiipeää K-kakkoselle tai miekkailee. Minä väkerrän verkkopäiväkirjaa ja oppitunteja." Eipä siinä sen enempää perusteluja tarvita.
Ihmettelin myös sammakoita. Viilenevät illat ovat saaneet ne lämmittelemään asfaltille, joka on mustana kerännyt lämpöä. Näitä sammakoita on paljon ja ne kaikki makaavat litteänä pitkin ja poikin Korson miltei autiota kävelytietä. Vaikka koko joukkokölliminen ehkä näyttää irvokkaalta ja luonnonvastaiselta, niin kai nekin tulevat lämmössä onnelliseksi.
9 kommenttia:
Kolme ajatusta hyppäsi esiin:
"neither brave enough nor smart enough to function in a universe without the god construct."
"Monimutkaisuus tarkoittaa yksiselitteisen vastauksen puutetta."
"elämäntapana, joka on täsmälleen yhtä hyvä ja perusteltu kuin jokin muu tahansa"
Syntyneitä ajatuksia tästä ja blogini keskustelusta:
Kristinuskon Jumala ei suostu ihmisten määriteltäväksi. Itse asiassa en osaa edes kuvitella "jumalaa", joka siihen suostuisi. (Lähtökohtana on tietysti se kysymys, onko ihminen Jumalan vai Jumala ihmisen luoja. Ihminen kyllä pystyisi määrittelemään oman logiikkansa mukaisen jumalauuden.)
Usko sanoo, että yksiselitteinen vastaus on olemassa, vaikka se ei vielä ole näkyvillä. Usko ei puhu oikeastaan "tämänpuolisesta" tai "tuonpuolisesta", vaan se, mikä on, on ollut jo ennen ja se jatkuu edelleen loputtomiin. Tämän mitättömän lyhyen elämämme ajan jaksaa kyllä elää, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään. Ja silti elää täysillä.
Sen verran on olemassa teologista saivartelua, että älykkyyden puutteesta kristittyjä ei kannata syyttää. Laajemmmin ajatellen, uudetkin keksinnöt ovat vain salatun tulemista julkiseksi. Siksi kristitty tiedemies/nainen on tieteensä kanssa rauhassa. Voi olla, että hän "moraalinsa ja etiikkansa" takia on varovaisempi päästämään irti sellaista, jota ei voi enää sen jälkeen ottaa kiinni. Ihmisen rajallisuuden ymmärtäminen voi tehdä (joskus liiankin) varovaiseksi.
Ja sitten, vaikka puhunkin nyt älykkyydestä ja viisaudesta, tiedän sen paradoksin, että elääkseen ja tajutakseen kristinuskon olemusta ihmisellä ei tarvitse olla kaikkea Viisautta. Tässä kristinusko eroaa ainakin buddhalaisuudesta ja itämaisesta viisauden korostuksesta. "Jumalan tiet ovat niin suorat, ettei hullukaan niillä eksy. Se ei silti estä viisaankaan niitä kulkemasta." Kristinuskossa ei ole asteita...
Ja vielä, en näe mitään syytä, miksi kristitty elämäntapa ei voisi olla "yhtä hyvä" kuin joku muukin. Täydellistä kristitystä ei koskaan tule, mutta täydellisyyden puutteestaan ei voi eikä saa olla ylpeä. Eikä voi ollakaan, kun tietää, että ei rakasta Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään niin kuin itseään.
Nyt on paras lopettaa. Päässä jo kiehuu...
Kommentti kahdessa osassa:
Kolme ajatusta hyppäsi esiin:
"neither brave enough nor smart enough to function in a universe without the god construct."
"Monimutkaisuus tarkoittaa yksiselitteisen vastauksen puutetta."
"elämäntapana, joka on täsmälleen yhtä hyvä ja perusteltu kuin jokin muu tahansa"
Kristinuskon Jumala ei suostu ihmisten määriteltäväksi. Itse asiassa en osaa edes kuvitella "jumalaa", joka siihen suostuisi. (Lähtökohtana on tietysti se kysymys, onko ihminen Jumalan vai Jumala ihmisen luoja. Ihminen kyllä pystyisi määrittelemään oman logiikkansa mukaisen jumalauuden.)
Usko sanoo, että yksiselitteinen vastaus on olemassa, vaikka se ei vielä ole näkyvillä. Usko ei puhu oikeastaan "tämänpuolisesta" tai "tuonpuolisesta", vaan se, mikä on, on ollut jo ennen ja se jatkuu edelleen loputtomiin. Tämän mitättömän lyhyen elämämme ajan jaksaa kyllä elää, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään. Ja silti elää täysillä.
jatkoa edelliseen:
Sen verran on olemassa teologista saivartelua, että älykkyyden puutteesta kristittyjä ei kannata syyttää. Laajemmmin ajatellen, uudetkin keksinnöt ovat vain salatun tulemista julkiseksi. Siksi kristitty tiedemies/nainen on tieteensä kanssa rauhassa. Voi olla, että hän "moraalinsa ja etiikkansa" takia on varovaisempi päästämään irti sellaista, jota ei voi enää sen jälkeen ottaa kiinni. Ihmisen rajallisuuden ymmärtäminen voi tehdä (joskus liiankin) varovaiseksi.
Ja sitten, vaikka puhunkin nyt älykkyydestä ja viisaudesta, tiedän sen paradoksin, että elääkseen ja tajutakseen kristinuskon olemusta ihmisellä ei tarvitse olla kaikkea Viisautta. Tässä kristinusko eroaa ainakin buddhalaisuudesta ja itämaisesta viisauden korostuksesta. "Jumalan tiet ovat niin suorat, ettei hullukaan niillä eksy. Se ei silti estä viisaankaan niitä kulkemasta." Kristinuskossa ei ole asteita...
Ja vielä, en näe mitään syytä, miksi kristitty elämäntapa ei voisi olla "yhtä hyvä" kuin joku muukin. Täydellistä kristitystä ei koskaan tule, mutta täydellisyyden puutteestaan ei voi eikä saa olla ylpeä. Eikä voi ollakaan, kun tietää, että ei rakasta Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään niin kuin itseään.
Nyt on paras lopettaa. Päässä jo kiehuu
Kiitos kun jaksoit kommentoida.
Tässä kävi hieman kuten pelkäsinkin. Viittaukset älykkyyteen olisi kai aina pakko liittää tilastollisen analyysin välineistön kanssa yhteen. Koska niitä helposti tulkitaan väärin.
En todellakaan ole syyttämässä kristinuskovaisia typeryksiksi. Älykkyyden ja uskovaisuuden välillä on havaittu korrelaatio. Se, pitääkö tätä merkittävänä on jo itsessään kannanotto. Itse, vaikka minulla on ollut elämän varrella testeissä varsin merkittäviä saavutuksia, en osaa oikein antaa älykkyydelle itsessään oikein mitään painoarvoa. "Pyörätuolifyysikon" lausunto älykkyyden turhuudesta nousee ainakin mieleen vahvasti. Ja komppaan häntä.
Keskiarvo ei ole samaa kuin koko otos. Tätä voisi ja pitäisi aina korostaa. Esimerkiksi lainattu Pastori oli tuskin kovinkaan tyhmä mies itse. Vaikka sitä kovasti korostikin, vaatimattomuuttaan ehkä.
Kristinuskossa ei luultavasti ole mitään asteita. Ei vyötasoja tai muuta suoritella. Mutta kristillisyydessä on keskustelussa melkoisen usein käytössä jonkinlainen "kerettiläisyyskortti" - joka vihjaa ihan positiivisiinkin asioihin. Kuten siihen että ihan mikä tahansa tie ei ole kristityn tie.
Transsendentin käsitteen keksiminen ei minusta liity mitenkään siihen onko ihminen tehnyt Jumalan omaksi kuvakseen vai toisinpäin.
Tämä oli minusta ovela ajatus, mutta törmäsin siihen vasta kun 16 -vuotias lukiolainen heitti asiasta juttua.
Vanha ja tunnettu Canteburylaisen argumentin kritiikki. Ihminen voisi toki keksiä määriteltävän Jumalan. Mutta tieteensosiologia näyttää että ihminen osaa kehittää kritiikinsietoa näkemykselleen ad hoc oletuksin käytännössä mihin vaan. Lopulta se ei enää tarkoita mitään. (Lakatoksen protective belt on kasvanut niin isoksi että näkemys on kritiikki -immuuni mutta tutkimusohjelmana vastauksia antamaton.) Se on tässä vaiheessa teknisesti epäpropositionaalinen. Sen kannattajat vain liittävät siihen näkemyksiään emootioistaan. Tätä kautta ihmisen järkeily voi synnyttää "transsendentin oloisuutta".
Canteburyläiselle on tunnettu "countteri". Ajatus täydellisyydestä ei välttämättä tule ihmisen ulkopuolelta, koska ajatus ja kohde voivat olla eri asioita.
Toki agnostikkona korostan että tästä kysymys siirtyy tietysti vielä askeleen eteenpäin: Koskeeko tämä tila myös Jumalaa vai ei. No, ainakaan minä en tässä ole mitään "erottavaa empiiristä testiäkään" tai muutakaan ole kehittänyt.
PS: Puheissani paistaa usein pieni pieni epistemologi-tieteenfilosofi. Siihen kun on opintopisteitä koulittu. Siksi kun puhun "yksiselitteisen vastauksen puutteista" on kysymys hieman eri asia kuin kieltää vastauksen olemassaolo. Vastauksen löytyminen voi tietysti tehdä tilanteesta yksinkertaisen. Mutta emme vain elele siinä maailmassa jossa vastaus olisi..
En tiedä, hyväksytkö ajatuksen siitä, että olemme samaa mieltä viimeisestä lauseestasi :)
Jotenkin minusta tuntuu että siinä missä minulla viimeinen lause on epistemologinen lausunto (meillä ei ole konkreettista tietoa asiassa, joten ratkaisu on "jotain muuta kui meidän hallussa") ja sinulla ontologinen kannanotto ("Tiedän että vastaus on muualla").
Ontologisen kannanoton oikeutus taas on sama kuin esittää että epistemologinen lausunto on väärä.
Eli jos katsottaisiin pelkkiä sanoja ilman sisällönmuutosta, niin kenties. Muuten ne ovat keskenään täysin eri mieltä.
Kielen ihmeellisyyksiä.
Jatketaan:
"Mutta emme vain elele siinä maailmassa jossa vastaus olisi.."
Jos oletetaan, että "muualla" ei ole tässä tai se on jossain vain määrittelyn tasolla, niin ihmisen rajallisen elämän takia tällä hetkellä emme elele "vastauksen" maailmassa. Se kai on yhteistä totuutta.
Hyvin harvoin laitan mihinkään Raamatun jakeita, mutta malliksi "teologisesta saivartelusta" (joka minua siis viehättää) osa pidemmästä logiikkaketjusta, joka minulla liittyy näihin ajatuksiin:
"13 Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista.
14 Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.
15 Silloin nähdään, että olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen, kun olemme väittäneet hänen herättäneen Kristuksen -- mitä hän siis ei ole tehnyt, jos kerran kuolleita ei herätetä." jne
Abstraktiotasolla matematiikassakin ratkomaton tilanne on. N!=NP -ongelmakin leijailee olemassa "jossain". Miljoonan saa se, joka keksii. Onko vastaus siis olemassa "Jossain?". Kysymys on tavallaan sama kuin mietintä shakkipeleistä. Joka on määritellyt shakin säännöt, on tavallaan luonut pelin jossa Kasparov pelasi Deep blueta vastaan ja hävisi. Mutta konkreettisesti peli oli vasta tuossa tilanteessa.
Uskaltaisin jopa sanoa että tämän tasoinen abstraktio "ei tavallaan ole", ainakaan kovin merkittävässä muodossa. Koska sääntöjärjestelmä on astetta eri asia kuin vastaus. Jos teen kauppamatkustajan ongelmaa 1500 -kohdalla, on vastaus tietysti pisteiden järjestyksessä. Mutta ei pisteiden laittaminen ole "ihan sama" kuin vastauksen omaaminen. Ja siksi maailmassakin riittää shakkipelejä pelattavaksi.
Tässä tasossa abstrakti ja konkreettinen ei saisi mennä sekaisin. Aivan kuten niissä kuvitelmissa täydellisestä Jumalasta joka on olemassaollessaan täydellisempi kuin abstraktiona. (Tai ainakin pitää varoa että kukaan ei ala miettimään täydellisiä saaria. Koska niitäkin pitäisi samalla logiikalla olla.)
"Teologisessa saivartelussa" näyttää toimivan sellainen perussääntö, että vastaus itse asiassa uskotaan olevan tässä maailmassa. Se muuttuu samalla tavalla kuin täydellisen abstrakti kuvitelma muuttuu konkreettiseksi täydelliseksi.
Tämänpuoleista ja tuonpuoleista ei eroteta, ja pyhääkin jatketaan arjessa jne.
Näyttääkin jotenkin siltä, että siinä missä matemaatikko määrittää että "minulla ei ole vastausta, mutta kyllä se tuolla aksioomissa on, kun vaan etsii. En tosin tiedä mitä on." Uskova taas selittää "minulla ei ole vastausta joten tiedän että Jumala". He kokevat että tietämättömyys itsessään sisältää vastauksen hyvinkin konkreettisena.
Raamatunlauseet ovat sinänsä tautologia. "Jos väitämme epätosia asioita tosiksi, lausuntomme on epätosi". Toki päättelyketju jossa Kristuksen nousemasta pitäisi seurata jotenkin muidenkin, esimerkiksi kristittyjen, ylösnousemus on hieman erikoinen. "I have not seen any data on that induction." Minun on tietysti logiikankin vuoksi pakko olla tuosta lausunnosta samaa mieltä.
Minua vain kiinnostaakin enemmän se, onko lausunto totta vai ei.
Lähetä kommentti