Tänään olin äkäinen. Syynä oli "Paholaisen Asianajajaan" kirjoittanut kommentaattori. Jutussa käsiteltiin taikauskoa intiassa. Kommentoija pelkäsi "raskaansarjan dehumanisointia". Hänestä oli ikävää että asioita lähestytään faktat kertoen. Kommentoijasta tämä johtaa castakkainasetteluun, pelkoon ja ennakkoluuloihin. "Kiusaamisen vaara voi esiintyä siten, että taikausko on uskojalleen tärkeää, hän kokee häiritsevänä ja loukkaavana sen arvostelun ilman, että kokee sen tapahtuvan häntä uhkaamatta. Kiusaaminen voi tuntua epäreilulta ja raukkamaiselta, koska yleensä uskoja on positiivisen väitteen esittäjä ja skeptikko ei muuta tee kuin problematisoi, ei anna mitään tilalle eikä hänellä juuri ole mitään, mitä kohtaan taikauskovainen voisi hyökätä takaisin. Siispä pelottava tilanne."1: Ylipäätään en ymmärrä koko "hyökätä vastaan" -asiaa. Jos meillä on aiheena vaikkapa avaruusolennot, pitää asiasta voida puhua faktoina. Ja jos jompi kumpi puoli näyttää häviävän keskustelun, ei hävinnyt voi vaan ruveta selittämään että tilanne on epäreilu koska hänellä ei ole vasta -argumentaatiomahdollisuutta. Sillä tosiasiassahan tilanne on niin että jos skeptikko väittää että "ei ole hylkeitä", voi ihmienn viedä hänet korkeasaareen katsomaan niitä. Näin toisen näkemys - väite hylkeiden olemassaolottomuudesta - on taastusti murskattu ja vahvasti. Näin ollen skeptisyys ja kriittisyys ei anna mitään kritiikkisuojatilaa.
Olen kommentoijan kanssa samaa mieltä ydinasiasta. "taikausko ei häviä varmaan koskaan ja vuoropuhelu ei voi lähteä pelkästään faktojen latomisena pöydälle, ei ainakaan ruohonjuuritasolle." Syynä on se, että taikauskovainen on sitonut identiteettinsä näkemykseen. Tätä kautta taikauskovainen kokee asiaan kohdistuvan kritiikin kohdistuvan itseensä. Vaikka puhutaan asiasta, hän ottaa itseensä. Syynä on vanha tuttu yhtälö, jossa henkilö välttää maailmankuvansa vastaista aineistoa ja sen mukanaan tuomaa kognitiivista dissonanssia, mielenrauhan järkkymistä, assimilaatiolla, eli keksimällä miksi ongelma ei ole aito ongelma. Tästä seuraa ovelaa kikkailua, rationalisointia, eikä tälläistä ihmistä voi käännyttää, lopputulos on "tortuca". Tai Lawin käsityksen mukaan "intellectual black holessa", älyllisessä mustassa aukossa, josta pois kääntyminen on mahdotonta.
Itsekin kyseenalaistan koko järkevän argumentaation tämänkaltaisten ihmisten kanssa. Väittely tälläisessä tilanteessa taatusti "aikaansaa välien tulehtumista."
Ongelma onkin kauempana, jo perusasetelmassa ja asennoitumisessa. Kommentoija ottaa skeptismin hyökkäyksenä, jonka perusideana olisi debunkata taikausko maailmasta. Virhe on siinä että erimielisyys nähdään aina ja automaattisesti käännytyspyrkimyksenä. Oman mielipiteen ääneen lausuminen on ikään kuin pakote muiden toimia samoin. En ylipäätään pidä tästä asiasta.
1: Minua on huvittanut esimerkiksi miten Randiin on liitetty sanoja jotka liitetään uskonnollisiin johtajiin. Skeptikot eivät näitä liitä. Jostain syystä skeptikoiden vastustajat liittävät näitä termejä asioihin enemmän kuin mielellään. Skeptikot nähdään suorastaan olkiukkomaisesti käännyttävinä uskovaisina. Luotan että takana on suoran pahantahtoisuuden sijasta projisointi, eli se että syyttäjät näkevät omat epämiellyttävät piirteensä muissa.
Jos ihminen tykkää faktaperustaisesta lähtökohdasta ja argumentaatiosta, hän voi tätä tehdä ja esittää. Sellaista ultimaattumia ei olekaan että pitäisi tehdä vain sellaista teksitä josta joku jossain ei ärsyyntyisi. Päin vastoin, ainakin minä pidän suorastaan hyveenä sen että puhutaan asiasta eikä ihmisistä, ilmiöistä eikä keskustelijoista. Tämä on toki vaikeaa enkä siinä aina itsekään onnistu. Mutta en missään tapauksessa esitä että "prioriteettina ensimmäisenä on ihmiset ja heidän tarpeidensa huomioon ottaminen, jotta kontakti syntyy eikä vastakkainasettelu vain kärjisty." Minun kantani on että jos ei pysty häviämään ei pidä pelata. Kohteliaisuus minulle on juuri sitä että ei vedetä mitään asian ohi, eli siirretä puheenaihetta tai aleta puhumaan ihmisistä, vaan sen sijaan puhutaan asiasta.
Mutta vielä pahemmaksi tilanne menee, kun huomaa kommentoijan tavan käyttää "positiivista väitettä" ja "negatiivista väitettä". "uskomusten alasajo ilman kunnon puolustettavaa ts. omia positiivisia väitteitä on kohtalaisen suojattu asema, jossa kaiken energian voi siirtää alas ajoon ja kaiken työn siirtää positiivisen väitteen esittäjälle" Tämähän on toki todistustaakan mukaista.
Mutta kommentoijalla on huomio tähän liittyen. Ja tällä hän yrittää tuomita käännyttävät skeptikot mutta ei käännyttävää taikauskoista. "Mikä vain vahvistaa ongelmaa on, että skeptikolla ei yleensä ole (tieteellisiä teorioita lukuunottamatta) useinkaan juurikaan puolustettavaa. Yleensä asema on norsunluutorni, jossa vain kritisoidaan oppositiosta tekemättä positiivisia väitteitä yhtään" Hän on huomannut olennaisen kohdan ja suluttanut tämän. Virhe on kuitenkin jo tapahtunut.
Skeptikoilla on maailmankuva puolustettavana. Ja tieteellisissä teorioissa on ns. "pirusti substanssia". Se on suorastaan tulvillaan positiviisia väitteitä. Ja tämä on jatkuvasti hyökkäyksen alla.
1: Esimerkiksi jos puhutaan avaruusolennoista, työmäärä ei ole kovin valtava avaruusolentojen kannattajilla. Aivan aikuisten oikeasti tilanne on toistuvasti ja yleensä, ellei peräti aina, niin että avaruusolentojen kannattajat näyttävät suttuisen kuvan iternetistä ja skeptikko pakotetaan näkemään vaiva etsiäkseen syyn ilmiölle.
2: Kreationismita tämä taas on tuttu "en ymmärrä miten evoluutio voisi tuottaa asian X" -haaste esittäminen ja muu vastaava on tuottanut jopa sellaisia käsitteitä kuin argument from personan incredulity -argumenttivirheen ja Gish gallop -väittelystrategian jossa yksi kreationisti rummuttaa sarjan haasteita mutta ei anna omalle näkemykselleen mitään tilaa. Humoristisesti näin, vaikka kreationistilla on positiivinen kannanotto yliluonnolliseen Jumalaan.
Lopputuloksena on se, että kaikki ovat kenties aggressiivisia toisiaan kohtaan, mutta vain skeptikoiden aggressiivisuutta pidetään destruktiivisena. Skeptisen mielipiteen ääneen lausuminen on jostain syystä jo perussävyltään epäeettistä ja loukkaavaa. Kenties faktapohjainen meno on kovaa ja heikompia hirvittää. Mutta mikä pakko on?
Minusta skeptismi tarkoittaa sitä, että jos vastaan tulee joku ihminen joka kertoo jotain, ja pitää sitä tärkeänä ja totena joka sinunkin pitäisi uskoa, niin silloin alkaa miettimään onko se sellainen asia johon uskotaan todisteiden perusteella, vai onko sen takana perinne, auktoriteetti tai subjektiivinen ilmestys. Skeptikko on se, joka kuullessaan kertomuksen asioista joita pidetään totena ja sellaisena että se tulisi se ottaa vakavasti, hän kysyy sen perään minkälaisia todisteita asian puolesta on. Ja jos niitä ei ole, suhtaudutaan erittäin varovaisesti eikä uskota sanaakaan heidän väitteistään ilman hyvää syytä. Miksi tämä olisi kauheaa?
Tiedämme syyn. Koska ihmiset sitovat identiteettinsä asioihin joille ei ole juuri minkäänlaisia todisteita. Eivätkä he siedä sitä että puhutaan asioista, eikä aleta puhumaan siitä miten ihania yksilöitä tämän näkemyksen kannattajat ovat. Ja he kokevat että tämä on kiusaamista. Mutta siinä missä aito kiusaaminen on toiminnan rajoittamista ja oikeuksien kieltämistä, on heidän kiusaamisen kokemuksensa pikkumaisuutta jossa omia oikeuksia yritetään päin vastoin laajentaa. Kiusallisista asioista ei saisi puhua, jos joku on erimielinen tämän tärkein rooli on olla hiljaa. Jotta kaikki ääni joka kuuluu hivelee omaa pikkupikku egoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti