"Mieluummin kolmen tavun kysymys kuin kolmen kilotavun kysymys."(Tuomoђ)
(Internet)häiriköt ovat olleet aiheenani aina silloin tällöin. Erityisesti minua niissä on kiinnostanut niiden alatyyppien erottaminen toisistaan. Tällä kertaa syvennyn juuri tähän ilmiöön.
Aiheenani ovat crancit. Vaikka joskus on hyvinkin vaikeaa erottaa onko henkilö tosissaan vai ei, trollit voi kuitenkin jossain tapauksissa erottaa crankeistä. Trollailussa keskitytään provosoimiseen. Tällöin toiminta on värikästä ja näkyvää. Huomiota selvästi huomion vuoksi hakeva, eri aiheita kannattava ja muutenkin sekalainen "attention whore" on lähes väistämättä trolli.
Crankit taas ovat vahvasti sitoutuneita asialleen. Heillä on yksi aihe jota he kannattava. Ja he pitävät hyvin usein henkilökohtaisista kontakteista. Sillä he eivät hae provosoitumista. He hakevat tukijoita asialleen ja henkilöitä jotka jaksavat vääntää heidän asiastaan. Siksi sähköpostiin tunkeva "one trick pony" on käytännössä crank.
Keskityn tarkemmin crankeihin, koska heissä on kuitenkin vakavan suhtautumisen mukana enemmän substanssia.
Mark Chu-Carroll kirjoitti äksyn kuuloisella otsikolla. "Preachy Twits : Please go away". Taustoitukselta on hyvä muistaa että hän ei suinkaan pelkää asioista keskustelua ; Hänen tapanaan on perustella hyvin ahkerasti. Hän ei myöskään pelkää jos joku on erimielinen hänen kanssaan. Turhautumiseen on kuitenkin syy ; Hän on juutalainen.
1: Tämä ei tule välttämättä helposti mieleen, koska hän on kirjoittanut paljon Intelligent Design -teorian piirissä esitettyjen matematiikan termejä käyttävien perusteluyritysten kritisointeja. Moni luultavasti pitää häntä tämän vuoksi oletusarvoisesti ~ joku hoopo kenties jopa by definition ateistina. Asiaa pidemmin seuraavalle on kuitenkin miltei selvää että Chu-Carroll kuitenkin vain vihaa huonoa matematiikkaa ja rakastaa hyvää, eikä se että hän moittii huonosti tehtyjä jumalatodistuksia tarkoita että hän vihaisi Jumalaa tai uskontoja.
Aina kun hän ilmoittaa juutalaisuudestaan, hän saa valtavasti sähköpostia. Ryhmiä on kaksi. Ateistit, jotka yrittävät käännyttää häntä ja fundamentalistikristityt jotka yrittävät käännyttää häntä. "Every time I mention my Judaism, I get two related clumps of email. One of them is from Christians, who feel a deep need to tell about how my beliefs are all wrong, and I desperately need to listen to them tell me about Jesus. And the other clump is from atheists, who feel a deep need to tell me about how my beliefs are all wrong, and I desperately need to listen to them tell me about why there is no god." Hän on huomannut että molemmat näistä ryhmistä ovat hyvin samanlaisia.
1: Tässä hän ei tarkoita että kaikki uskovaiset tai kaikki ateistit olisivat samanlaisia. Tai että kaikki uskovaiset tai kaikki ateistit olisivat kiivaita. Tai että uskonto tai ateismi olisi kiivailua. Sen sijaan hän huomautti että molempien ryhmien käännyttäjäaktivistit ovat suurilukuisia ja toisiaan muistuttavia.
Kummallekaan ryhmälle ei näytä riittävän että he ovat perustelleet asian itselleen. Kaikkien muiden täytyy olla samaa mieltä. Ja kaikkien on myös kuunneltava ja osallistuttava. Ja vakuututtava, sillä jos ei ole asian jälkeen samaa mieltä on se lähestulkoon henkilökohtainen loukkaus.
Molemmat ryhmät myös käyttävät myös varsin kliseisiä perustelutapoja, mutta he silti olettavat kuin ne olisi esitetty ensimmäitä kertaa ; Vaikka olisit kuullut asian tuhansia kertoja. Chu- Carroll kuitailee tästä sanomalla "But they really, genuinely believe that they're the first one to bring their arguments to you. Because the argument is so powerful, so self-evident, that if you'd ever heard it before, you'd be a fundie just like them!"
1: Tästä tulee mieleeni armeija -aikani. Silloin olin "ateisti sanan kaikessa ja täydessä määritelmässä". Tupakaverinani oli eräs innokas kristitty, joka oli sitä mieltä että en ollut uskottava lukemisväitteissäni. En ollut voinut lukea "Raamattua" kannesta kanteen, koska se sisältää niin paljon hengellistä tavaraa että sen lukeminen itsessään muuttaisi ihmisen hyvin todennäköisesti kristityksi.
Molemmat olivat myös kovasti "No True Scotsman" -virhepäätelmää tekeviä. Eli jos joku toimija oli "huonoa PR:ää" se lakaistaan maton alle muistuttamalla että tämä oli jotenkin vääräoppinen. Eli vastaesimerkki "ei ollut aidosti". Argumentaatiotapahan on tavallaan yritys syödä kakku ja pitää se samanaikaisesti.
1: Chu-Carroll muistuttaakin tähän ajattelutapaan piiloutuneesta kehäpäätelmään johtavasta luonteesta seuraavalla esimerkillä : "Only religious people blow themselves up, there are no atheist suicide bombers". I pointed out a number of purely secular groups that have used suicide bombers. "They're not really atheists; just because they're part of a secular movement doesn't mean that they're atheists". How do you know that they're not atheists? "Because only religious people blow themselves up." Wait, isn't that circular?"
Samanaikaisesti molemmat puolet etsivät vikoja aina muista toimijoista. Eli jos "väärien" ideologioiden edustajat tekevät väärin se todistaa ideologian pahuudesta koska "puu tunnetaan hedelmistään". Ei puhettakaan "skottitempusta" tässä tilanteessa.
Chu-Carroll epäilee että ateistien ja kristillisten samankaltaisuus johtuu kulttuurista : "It's really fascinating to realize just how similar those two groups are. My personal theory is that we're all living in a strongly christian-influenced culture, and (perhaps without realizing it), a lot of the preachy atheists have absorbed some very christian attitudes towards worldviews and beliefs." Tässä hän muistuttaa selitystavaltaan Sartrea, joka esitti että käytännössä ateisti on jollain tavalla kristitty ; Tarkemmin hän esitti että yhteiskunnalla on perinteitä, eikä vahvinkaan ateisti voi täysin pääte eroon kaikesta tästä perinnöstä.
1: Ateisti on kuitenkin tätä kautta myös irtiotossa ensi sijassa nimen omaan kristinuskoon, koska muut kulttuurit eivät ole samalla tavalla aktuaalisia hänen elämästään. Itse asiassa tulkintamme muista uskonnoista ovat tulkintoja jotka tehdään siten että ensin on ymmärretty kristillisyys ja muut uskonnot peilautuvat helposti jollain tavalla tämän "jo opitun" kautta. Vieraskin uskonto on siksi helposti kristillisyyden luonteen kautta ymmärretty.
Tässä on kuitenkin hyvä muistuttaa että crank ole välttämättä lainkaan uskonnollisissa aiheissa. Itse asiassa ei tarvitse kuin lukaista Chu-Carrollin eräs toinen viesti. Se, jonka kommenteissa hän tuli livauttaneeksi juutalaisuudestaan. Aiheena on pakkaaminen. Kyllä, se mitä tietokoneissa tehdään kun iso ohjelma pienennetään vaikkapa "zipillä" pienemmäksi. Aiheen kenties luulisi olevan yhtä eroottisesti kiihottavaa kuin suomen kielitoimiston suositusten aakkosjärjestykseen luokittelun, mutta se on matikkanörteille todella "kuuma aihe".
Tässä nimittäin tulee esille crankien kärsivällisyys. Kun he ottavat yhteyttä, on varsin tavallista saada melkoisen paljon tavaraa sähköpostiin. Syynä on se, että he ovat aidosti innostuneita asiastaan. Ja usein heitä työnnetään sivuun ja heille naureskellaan. Siksi kommunikaatio heidän kanssaan nostaa vahvasti heidän itsetuntoaan. Jos olet samaa mieltä he kokevat olevansa "Totuuden sotureita". Ja jos olet erimielinen he kokevat olevansa "totuuden Sotureita". Kummassakin tapauksessa seurauksena on se, että saat valtavasti tekstiä kommentoitavaksi.
Määrät ovat isoja, ja se on ymmärrettävä yhtä kautta ; Innostus ja panostus tuottavat yllättävän helposti isoja määriä tekstiä ajan kanssa. Esimerkiksi minä pidän blogia joka ikinen päivä. Tästä panostuksestani on syntynyt valtaisa määrä tekstiä. Crank on tehnyt saman. Eli käytännössä jos vastaat heille, voi käydä niin että saat blogini sisällön verran tekstiä sähköpostiisi parissa päivässä - ja oletuksena on usein että kommentoit ne läpi hyvinkin tarkasti ja yksityiskohtaisesti.
Pyyntö lopettamisesta ei tietysti ole kovinkaan toimiva ratkaisu. Itse asiassa mikään ei ole. Innostunut kokee saaneensa vastakaikua. Tässä ei välttämättä itse asiassa ole edes kysymys mistään halusta suoranaisesti käännyttää. (Vaikka usein onkin.) On kuitenkin hyvin vaikeaa jaksaa tälläistä kovin pitkään. Seurauksena tälläisestä onkin helposti ärsyyntyminen. Etenkään kun pyynnöt siitä että jutun voisi lopettaa kaikuvat "kuuroille korville" kerran toisensa jälkeen.
Tämä pakottaa uudelleenmiettimään asioita. Vanha neuvo kun kieltää ruokkimasta trollia. Tämä on itse asiassa sama kuin vanha muistutus siitä että ei pidä provosoitua jos provosoidaan. En jaksa kannattaa tätä ajatusta. Minä provosoin ja provosoidun ja toivon jaksavani tehdä näin vielä kauan. Jotta maailma ei olisi vain merkityksetöntä juttua jota pitäisi lähestyä vain viileästi ja neutraalisti kuin asioilla ei olisi kunnon emotionaalista tulta takanaan.
"Crankien ruokkiminen" sen sijaan voi olla hyvin tuhoisaa. Sillä vaikka ignoroitu crancky taatusti kokee olemassaolonsa siten että hän on se lonely and miserable guy jona muut hänet näkevät. Ja vaikka kontakti muuttaa hänet ylpeäksi siitä että joku ottaa hänet vakavasti - edes kritisoitavaksi. On silti myös niin, että tämä teko vaatii yli -inhimillisiä uhrauksia. Crankien ruokinta on kuin leijonan ruokintaa. Pitää varoa että ei päädy itse ruokalistalle.
Loppuun päätin laittaa pienen "kontekstiinasettamisen". Crankius ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole mikään maailman vaarallisin asia.
Jussi K. Niemelä kirjoitti siitä miten viime aikoina on noussut esiin se, että joko ihmisiin tai esineistöön kohdistuvaa väkivaltaakin voidaan käyttää vaikutuskeinona. Uhkailukin on arkipäiväistynyt. Haluan korostaa että minun käsittelemäni aihe ei ole näin vakava. Minun aiheeni on enemmänkin rasittavaa. Niemelän kohdalla jutussa esiintyvät väkivallantekijät ovat jotain joka ei edusta hänen omaa näkemystään. Tälläinen on aina helppoa tehdä. Vaikeampaa olisi puuttua "oman leirin" toimintaan. Kuitenkin juuri tässä tein juuri näin.
Kuva on otettu Helsingissä talvella. Oli paksut kinokset, joita piti lapioida hädällä ja vakavuudella massoittan alas katoilta että katot eivät romahda. Sitä lunta riitti. Kaduilla kulkiessa piti varoa että ei hautautunut lumilapiollisen alle ja kuollut pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti