Kuitenkin Hans Talhofferin "Alte Armatur und Ringkunst" sisältää kilvistä melko paljon erilaista materiaalia - Valikoima näyttää myös hyvin laajan valikoiman erilaisia kilpiä. : Kilpien muoto on hyvin moninainen koska eri alueilla oli erilaisia kaksintaisteluperinteitä, ja Talhofferin opas opettaa selviytymään tälläisestä tärkeästä herrasmiehen velvollisuudesta.
Kaiken kaikkiaan Talhofferin näyttämä taatusti sotkee yleisiä kilpimielikuvia. Esimerkiksi kirjasta voisi tehdä seuraavan pienen kuvakoosteen ;
Kuvissa kilvissä on piikkejä ja koukkuja. Siistireunaisemmissa kilpi on ikään kuin sauva, johon on rakennettu suojaava pinta, ja kärjet on jätetty auki niin että kilpeä voi käyttää lyömäaseena sauvan tapaan. Osassa ala ja yläreunassa on tätä tarkoitusta varten peräti julmia piikkejä. Yhdessä kilvessä on kaarevia koloja, joiden kautta saadaan lyömistilaa ilman että omaa suojausta lasketaan kovin paljoa (hieman kuten ampuma -aukot). Ja näillä koukuilla toisen kilpeä voi myös yrittää vetää pois tieltä.Kilpi oli toisin sanoen sekä hyökkäys että puolustusase. Niitä käytettiin molempina.
1: Defensiivistä tapaa kuvaavat "ylärivin kuvat", joissa ensimmäisessä voittava hyökkääjä suojaa itseään toisen hyökkäykseltä samalla kun kiertää toisen kilven ympäri. Ja toisessa hän kiertää oman suojansa ympäri ja päätyy avoimelle puolelle.
2: Kakkosrivillä kilpi on aktiivisessa käytössä tavalla jossa haetaan parempi asema. Ensimmäisessä kilvellä hyökätään toisen avoimeen puoleen ja vastustajan jalat viedään alta. Toisessa taas vastustajan miekka jumitetaan niin että se jää oman kilven ja vastustajan kilven väliin. Näin hyökkääjä hallitsee kilvellään sekä vastustajan kilpeä että miekkaa. Näin hän saa tilaisuuden.
3: Kolmosrivillä kilpi on aktiivinen hyökkäysase. Kilvellä lyödään toisen kilpi syrjään ja samalla päästään lyömään. Toisessa avoin paikka otetaan ja kilvellä lyödään toista niskaan, mikä on hyvin vaarallista lyödylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti