Syy juhlaan.

"Life" -televisiosarjassa on kohtaus kun vankilaan syyttömänä joutunut Charlie käy tervehtimässä rikostutkijaa jonka työ oli vienyt hänet vankilaan. Tälläisessä kohtaamisessa voisi ajatella olevan paljonkin kaunaa. Kuitenkin Charlie kiittää. Koska ennen vankilaan joutumistaan hän ei ollut osannut arvostaa elämäänsä. Työ, vaimo ja vapaus olivat olleet ilmiselviä itsestäänselvyyksiä. Vankilan jälkeen hän tiesi että jokainen päivä poissa vankilasta on syy juhlimiseen.

Tämä tuo melko poikkeuksellisen suhtautumistavan pahoihin ja ikäviin asioihin.

Kristinuskossa pahuus on vahvasti läsnä - osa on jopa sitä mieltä että jos maailmassa ei olisi pahuutta se olisi kristinuskon vastaista koska ihmisen perisynnin olisi näyttävä jotenkin. Kuitenkin tämä sopii huonosti yhteen rakastavan Jumalan kanssa - pahuushan on - ja siksi pahan ongelmaa on yritetty ratkaista. (Jopa ateistitkin ovat pitäneet ongelman ratkaisuna sitä että Jumalaa ei ole.) Yleinen selitystapa on keksiä jotain jonka vuoksi ihmisen lankeemuksen sallimisessakin tapahtuu jotain hyvää. Tämä johtaa likimain siihen, että kaikki pahuudelta ja kärsimykseltä näyttävä liittyy johonkin hyvään. Asioita on vain katsottava oikein tarkkaan. Pahaan suhtaudutaan siis siten että sitä yritetään kieltää. Maailmaa pidetään näin helposti ihanteellisempana kuin se onkaan ; Pahan tunnistaminen on tässä miltei samaa kuin Jumalanpilkka.
1: Minun teologinen vasta -argumenttini tähän on likimain se, että jos tämän selittää lepraiselle intian kerjäläiselle, jolta meni talo tulvassa ja perhettä puri vesikauhuinen koira, on tästä seurauksena se, että kerjäläinen lyö argumentoijaa kävelysauvalla jalkoväliin ja selittää senkin olevan hyvää ja Jumalan tahdon mukaista.

Toinen tapa on katsoa pahaa ja järkyttyä. Tämä tekee helposti ihmisvihaajaksi joka näkee luonnonkin vain väkivaltakoneiston ilmenemisenä. Hän kyllä myöntää maailmassa olevan pahaa - joka on sinällään askel pois toiveajattelusta. Mutta tälläinen elämäntapa ei ole kovin onnellinen.
Charlien tapa on se, että pahan olemassaolo hyväksytään. Hyvä ei silloin ole ilmiselvyys. Joten kun pienet ilon aiheet tulevat kohdalle, niitä on syytä arvostaa. Tämä johtaa iloitsemaan pienistä asioista. Pääasiassa siksi että isot ilonaiheet ovat sen verran harvassa.