Ilve

"Julkea mies, aion sulkea ties! / Seuraa valoa, esikuva nukkuu./ Julkea mies, aion sulkea ties. / Suurin vastaus pimentää huoneen." ... "Kärjistys on paras puolustus. / Teot puhuu puolestain, vaikenen huolistain, en taida sanoa mitään. / Pilkun jälkeen tuleva on liikaa. / Jos ei riitä joo tai ei, parempi mennä kotiin."
(Absoluuttinen nollapiste, "Pimeässä vietetty aika minuuteissa")

Unkurissa kirjoitettiin otsikolla "hävytön farssi nauraa kaikelle" ; Aiheena on Altmanin M.A.S.H. -elokuva [jota en ole nähnyt]. Esiin nousee se, että väkivallan vastustaminen on keskiössä ja lopputuloksena on auktorieettien ja vallitsevien arvojen kritisointi ; "ilmeisenä tarkoituksena on saada ihmiset ajattelemaan itsenäisemmin, miettimään omaa suhtautumistaan esimerkiksi armeijaan" Farssin pertussävy on helposti pilkka. Tämä muuttuu hyväksyttäväksi jos mukaillaan Thomas Jeffersonin ajattelutapaa ; Hänestä pilkka on ainoa ase käsittämättömiä asioita vastaan. Ajatusten on oltava selkeitä ja loogisia ennen kuin niistä voidaan argumentoida. Jos ne ovat epäselviä, ne mahdollistavat kaikenlaisen saivartelun ja niitä voidaan kritisoida vain pilkan ja ivan kielellä. Jefferson oli poliittisesti aktiivinen, joten tämä ei liene uutta. Häntä kiinnosti vaikuttaminen ja vaikuttamisen keinot.

Tässä mielessä Altman on eränlainen moderni narri. Nykyäänhän narrin virkaa ei toki ole sellaisenaan. Sen roolin ovat ottaneet kirjailijat, televisio, stand up -koomikot ja monet muut vastaavat toimijat.

"Historia 13/2010" kertookin pitkästi tästä ammatista. Narreina oli monenlaisia ihmisiä ; Aidosti hulluja tai vammaisia tai epämuodostuneita. Mutta oli paljon myös ovelia ja täysjärkisiä ihmisiä jotka hakeutuivat ammattiin vapaaehtoisesti. Ovelien narrien toimi oli artikkelissa isommassa roolissa ; Kuningas ei voinut luottaa hovimiehiin, ja koska narrilla oli erioikeuksia - kuten lupa pilkata hallitsijoita ilman väkivaltaisia seurauksia - hänestä tuli helposti totuuden torvi. Onkin jännittävää huomata, että vaikka narri on ammattina ensi sijassa viihdyttäjän työ, eli narri keksi vitsejä ja sukkeluuksia joiden ensisijainen tarkoitus oli hauskuttaa. Mutta kuitenkin selvänä piirteenä nousi esiin se, että narrit tarjosivat käytännössä arvokkaita opetuksia ; Esimerkiksi Historia -lehti kertoi Narri George Buchananista, joka näpäytti hallitsijaa joka oli huolimaton lukemaan sopimuksia joita allekirjoitti. Narri sai kuninkaan allekirjoittamaan valtakirjan joka teki narrista kuninkaan kahden viikon ajaksi. Tämän tarkoituksena ei tietenkään ollut vallankaappaus, vaan se oli muistutus siitä että hallitsijan tulee lukea mihin nimensä ränttää.

Absurdin suhde totuuteen tulee tässä selvästi esiin; Kun ihminen huomaa miten absurdin kudelman hänen elämänsä valmistaa, hän voi nauraa tälle vapautuneesti. - Paitsi jos hän on liian syvästi maailmankuvassaan. Huumori voi tuoda esiin jopa sellaisia asioita, jotka muuten olisi vaikeasti havaittavia. Tätä ajatustapaa löytää nykyisin vaikkapa Pentti Jarlasta. Hänen "Fingerpori" -sarjakuvassaanhan on sanaleikkejä, sekä hahmoja kuten Jeesus ja natsit. Monesta aiheet rikkovat hyvää makua. Jarla kommentoi tätä "Asennetta 3/2010" -lehdessä seuraavasti "Huuhaa on suorastaan sympaattista, kun sitä tarkemmin miettii. Siitä juuri syntyy huumoria, kun ihmiset ottavat itsensä niin vakavasti ja tekevät älyttömiä asioita." ... "En minä suhtaudu niihin aggressiivisesti vaan näen että niissä on on jotain hauskaa. On hoitoja ja uskomuksia jotka suorastaan huutaa tekemään pilaa, ja silloin huumorin tekeminen on helppoa".

Tietysti koomikko voi olla vain erilainen, vaikkapa ruumiilta ruma ja mieleltään pölhöpää, jolloin nauru voi olla ylenkatseellista. Tälläinenkin narri tietysti voi olla arvokas siinä muodossa että hän ei välttämättä tarjoa lisäjuonittelun pelkoa ; Tällöin narrin roolina voi olla eettisemminkin olla se, joka ei harmittomuutensa vuoksi tuo lisää suruja kannettavaksi. Vaikka mukana on tietysti myös se ylenkatseen sävy.

Tämänlainen suhtautuminen huumoriin tuntuu olevan kaukana ihmisten arki -intuitiosta. Totuus tulee aina olla kuivakkaan tylsä ja esitetty vakavasti. ~ Ikään kuin totuus olisi jotenkin metafyysisellä pakolla ikävä ja tylsä asia. Kun ihminen sanoo toista "pelleksi" hän ei pidä tätä ovelana maailmaa katsovana joka huomaa sieltä uusia omalaatuisia piirteitä jotka ovat lähemmin tarkasteltuna naurettavia. Kun jotain sanotaan "pelleksi" tätä tätä pidetään hoopona houkkana jolla ei ole totuutta, vaan pelkkää turhuutta ja pelehtimistä.

Osittain pelleilyssä on myös huolestuttavia piirteitä ; Esimerkiksi koulukiusatut voivat turvautua klovnistrategiaan, jossa herätetään huomiota olemalla naurettava. Tällä peitetään suru, kätketään ahdistua ja yritetään hakea paikkaa yhteisössä. Kun vakavasti otettavaa roolia ei suoda, yritetään saada edes jokin rooli että ei jäätäisi vain sorsittavaksi ja täten kielletyksi. Narrin rooliin voi siksi liittyä ihailtavampien "totuuden torvena" olemisen lisäksi surullisempiakin sävyjä.

Kuitenkin ihmisillä näyttää olevan jonkinlainen käsitys huumorintajun merkityksestä. Ei kuitenkaan pilkan tekijän vaan pilkan kohteen muodossa.

Jos joku ei kykene sietämään itseensä kohdistuvaa vitsailua, tätä ei pidetä helposti vaan pelkkänä vakavamielisyytenä, vaan herkkänahkaisuutena. Kognitiivinen dissonanssi taas tuo helposti ärhäkkyyttä, jolloin huumorintajuttomuus kertoo joskus olennaisia niistä asioista joita ei itsessään kehtaa nähdä. Toki tämäkin huumorintajun vaatimus menee naurettavuuksiin. Jos joku kirjoittaa sarkastisia ja herjaavan sävyisiä juttuja, ei tästä saa hermostua vaan pikemminkin pitäisi taputtaa käsiään riemuiten yhteen ja pyytää lisää. Tämäkin tuntuu kohtuuttomalta.