Usein tämä unohdetaan. Silloin esille nousee yksittäistapauksia jossa se, että jokin tapahtuu (1) jonkun kanssa [Cum hoc ergo propter hoc] tai (2) jonkun jälkeen [Post hoc ergo propter hoc] olisi todiste. Molemmat ovat argumentaatiovirheitä. Yksittäistapaukset ilmenevät usein anekdootteina. Esimerkiksi siitä miten koiran korvatulehdus on parantunut homeopatialla.
Tässä tarinassa ei kuitenkaan ole olennaista tietoa ; Kenties koiran korvatulehdus olisi parantunut itsestään. Paranemisaikataulu ei näy, joten ei voida vertailla onko homeopaatikon tarjoama lääke todella tehonnut. Psykologisesti tälläisten yksittäistapausten kautta tuntuu olevan "mahtia". Syynä on confirmation bias. Asia voidaan selittää käyttämällä apuna käppyröitä: Kuva esittää parantumisaikatauluja.
Jos katsotaan pelkästään kuvassa olevaa vihreää jakaumaa, joka kuvaa gaussin käyrää, huomataan että osa parantuu pian. Näin käykin usein. Päänsäryt ja monet muut vaivat paranevat itsekseen ilman lääkehoitoa lyhyissäkin ajoissa. Osa paranee pidemmän ajan päästä. Tämä paranemisaikataulu on vertailukohta. Yksinkertaisesti voidaan sanoa että vaikutus on muutosta tässä jakaumassa. Ei vaadita ruudinkeksijää tajuamaan että jos päänsärky paranee ilman lääkettä yhtä nopeasti kuin lääkkeen kanssa, ei lääke paranna päänsärkyä.Jos jokin aine parantaa, se tehoaa paremmin. Tässä keskiössä onkin yksittäistapausten sijasta jakauma. Tämä unohtyy yllättävän usein placeboaiheisesta keskustelusta. Asioita käsitellään kuin niillä olisi vain todennäköisyys. Kuitenkin niillä on todennäköisyys ja jonkinlainen jakauma. Jakauman tarkastelu taas antaa mahdollisuuden tutkia monenlaisia tilanteita. Siksi esimerkiksi piirsin kuvaajan jossa teho on keskimäärin sama, mutta lääke selvästi vaikuttaa jotenkin : Osa paranee tehokkaammin ja osa huonommin. Keskiarvo on sama, mutta jakauma on olennaisesti erilainen.
1: Tämä on tavallaan erityisen mielenkiintoinen sen takia että usein selitetään että vaikka keskimäärin vaikutus olisi olematon, se kuitenkin toimii toisille. Tämä tarkoittaa sitä että keskiarvon tasoittamiseen täytyy olla niitä joille se toimii huonommin. Tämänkaltainen väite sisältää siis piilotetun huomion siitä että se on joillekin haitallista. Jos jokin toimii toisille paremmin mutta ei toimi kaikille, syntyy muuten jakauma joka näyttää placeboefektiä tehokkaampaa parantamiskykyä. Tällöin kaksoissokkotutkimus tunnistaisi aineen lääkkeeksi. Siksi jos kaksoissokkotutkimus ei näytä tehoa, ja se toimii toisille, on pakko olettaa että se haittaa saman verran toisia käyttäjiä. Tämä haitta on pakko tuoda esille, koska siinä on olemassa riski josta on vähintään oikeus kuulla.
Tämä jakuamatason lähestyminen paljastaa että kaksoissokkotutkimuksen takana ei itse asiassa ole mitään kovin erikoista. Itse asiassa voidaan sanoa että kaiken pitäisi läpäistä tälläinen testi. Jos jollain asialla on efekti, kuten parantaminen, väittää että asian A kanssa jutut sujuvat erilailla kuin ilman. Tämä voi paljastua monella tavalla. "Se ei toimi kaikille" ei tätä kautta ole mikään puolustus, koska voidaan nähdä miten jakaumat menevät. Jos se toimii osalle, he näkyvät aineistossa jotenkin.
Jakauman kautta asian tarkastelu näyttää että kaksoissokkotutkimus lähestyy asiaa vähemmän mielen parantavan voiman eliminoimiseen ja keskittyykin enemmän syy-seuraussuhteen selvittämiseen. Tämän ei pitäisi olla kovin yllättävä asia.
Tässä ei voida puolustautua sillä että parantamisvoima olisi yliluonnollista. Sillä tämä ei tutki parantamisilmiötä vaan korrelaatiota ; Itse asiassa lääke jonka sanotaan heijastavan parantamisilmiötä ja vaiva jota sen väitetään parantavan ovat tutkimuksen alla. Jos lääke auttaa, sen tehon olisi näyttävä. Näin ihan sen takia että homeopatiallakin parannetaan esimerkiksi korvatulehduksia. Eli jotain konkreettista jota voidaan nähdä ja jonka paranemisyleisyyttä ja nopeutta ja jakaumia voidaan tarkastella. Tilanne muuttuu olennaisesti erilaiseksi jos "energiat" vaikuttavatkin vaikka vain mielentilaan. Tällöin korvatulehdus voi vaivata vaikka kuinka kovasti, mutta korvatulehduksessa eläminen on onnellisempaa. Tällöin olisi toki pakko sanoa ihan suoraan että vaihtoehtohoidot eivät paranna mitään sairauksia. Korvatulehdus on ja pysyy.
Toki mielentilan parantamisellekin voidaan tehdä samantapaisia testejä. Ihmiset kun osaavat vastata kysymykseen "oletko onnellinen" tai "oletko onneton" ainakin joskus. Tästäkin saadaan jakaumia. Tätä kautta onnellisuuskysymyskin voidaan ihan täysin saada tutkimuksen piiriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti