..."what's life all about? This, and others like it, Medawar insisted, were "questions that science cannot answer, and that no conceivable advance of science would empower it to answer". They could not be dismissed as "nonquestions or pseudoquestions such as only simpletons ask and only charlatans profess to be able to answer". This is not to criticise science, but simply to calibrate its capacities."(Alister McGrath)
On varsin tavallista että paranormaaleihin uskova tai jumalauskoinen tai vaikkapa vaihtoehtohoitojen ystävä esittää että asia ei ole tieteen alla oleva asia. Tämä perustelutapa vetoaa siihen että käsiteltävä aihe on perusluonteeltaan mysteeri. Tässä on mukana monia asioita. Alussa on McGrathin muistutus, jossa hän muistuttaa etät tiede ei voi vastata kaikkeen. Tämä on hyvä kun kalibroidaan tieteen rajoja. Tämä on tärkeä kysymys, koska tähän liittyy esimerkiksi demarkaatio -ongelma. Näin kannanotot ovat normatiivista tieteenfilosofiaa jossa etsitään mitkä kannanotot ovat epätieteellisiä ja mitkä tieteellisiä.
Kuitenkin tähän "tieteen rajoihin" liittyy myös muuta. Jotain melko epäasiallista. Tämä juttu lähtee muistutuksesta siitä että on aivan oikein ja hyvä miettiä tieteenfilosofiaa ja määritellä jotkut asiat vaikkapa pseudotieteellisiksi kysymyksiksi. Asiallisesti tehtynä tämä rajoittaa näihin asioihin kantaa ottavien intoon. Mutta rajojen vetämisellä on myös muita puolia. Ne ovat sitä että pseudotieteelle annetaan tilaa. Loppujuttu onkin varattu heille.
Skientismistä syyttäminen.
Usein skeptikkoa tässä vaiheessa syytetään skientismistä. Eli että tiede voisi selittää kaiken, antaa vastauksen mihin tahansa kysymykseen. Tässä tehdään usein rinnastus Loogiseen positivismiin tai käytetään sen vastaisia argumentteja. Looginen positivismi uskoi vahvasti tieteeseen ja looginen positivismi myös osoittautui sisäisesti ristiriitaiseksi, itsensä kieltäväksi. - Eli joksikin johon älyllisesti rehellinen ei voisi suostua. Samalla todistettiin että kaikessa on todistamattomia oletuksia. Metafysiikka on aina läsnä ja tämän kiistäjät ovat väärässä. Yleisesti ottaen syytös skientismistä on kuitenkin olkiukko -(virhe)argumentaatiota.
Kysymys ei nimittäin yleensä ottaen ole siitä, voiko tiede ratkaista ja todistaa kaikkea. Kysymys on siitä, onko tieteellä perusteleminen sallittu ja koherentti vaihtoehto ja mahdollisuus. Ja vielä enemmän kyse on siitä, voiko eitiede ratkaista ja todistaa kaikkea. Kysymys on myös siitä onko uskovaisilla yksinoikeus tehdä mitään metafyysisiä väitteitä. Tämän pitäisi olla selvää lukemalla kannanottoja.
1: Tyypillisesti perusteellinen oletus katsotaan tieteelliseksi ja/tai loogiseksi. Tämä ei tarkoita sitä että uskottaisiin että tiede tai logiikka voisivat ratkaista kaiken. Vaan sitä että jos tiede ja logiikka ei koske asiaa, kysymys ei ole tieteellisestä ajattelusta. Tällöin herää kysymys siitä onko esimerkiksi uskonnolla yksinoikeus tehdä lausuntoja kyseisiin aiheisiin, vai voiko ne sen sijaan jättää huomiotta ja käyttää jotain muuta tapaa. Esimerkiksi äksyimmästä verikoirapäästä oleva skeptikko+ateisti Richard Dawkins muistuttaa niin usein siitä miten kaikki kysymykset eivät ole merkittäviä, että tämän pitäisi olla ilmiselvää. Hän ei myöskään väitä että tiede voisi vastata kaikkiin järkeviin kysymyksiin; Esimerkiksi "God Delusion" -kirjasta löytää sivulta 80 jotain melko selventävää ; "we can all agree that science's entitlement to advise us on moral values is problematic to say the least."
Itse asiassa tässä on takana vieläkin oudompi asia. Se, että tiede ei voi ratkaista kaikkea murtaa skientismin. Mutta tämä ei ole läheskään sama, kuin väittää että tiede ei voisi ratkaista joitain yksittäisiä kysymyksiä. Esimerkiksi kysymys Jumalan olemassaolosta ei ole ilmiselvästi antiempiirinen ; Esimerkiksi Dawkins on esittänyt että "A universe with a creative superintendent would be a very different kind of universe from one without. Why is that not a scientific matter?" Ja usea kreationisti on kysymyksestä samaa mieltä. Tätä kautta tieteen rajat eivät tarkoita samaa kuin sitä että Jumalan mysteerisyys tai tieteen ulkopuolisuus tulisi hyväksyä automaattisesti.
1: Mielenkiintoista kyllä, is - ought -ongelmassa erottelu on perusteltu, se osoittaa että se jää pakosti arvauksenvaraiseksi. Jumalalle tämänlaista pakkotodistusta ei ole keksitty. Silti väistämättä heti jos joku vaatii Jumalalle tieteellisiä todisteita, tätä syytetään skientismistä. Tässä on selvästi ylimääräinen ja tarpeeton loikka jota ei ole perusteltu. Se, että kaikki toistavat tätä ei tarkoita että se olisi mitenkään totta.
Mysteerikortti ad hominem -argumentaation tapana.
Mysteeri voi tietysti olla muistutus siitä että ihminen, edes uskova, ei tiedä. Muistutus siitä että usko on uskoa, olettamista ja luottamista ilman mitään sen kummempaa järkeä. Tällöin se on muistutus ihmisen - tässä mukana sekä uskovaisen että ateistin - typeryydestä.
Mutta usein sitä ei käytetä mihinkään näin jaloon kuin koko ihmissuvun pilkkaamiseen. Tyypillisesti tällä pilkataan vain uskonnottomia. Uskovaisiin tämä pilkka ei sen sijaan yletä. Tämä on helppo "selittää auki" muutamalla kuvauksella.
Usein skeptikkoja moititaan "suppeakatseisuudesta". Tässä taustalla on perustelutapa jota voisi kuvata seuraavalla tavalla. Oletetaan että on havaittava maailma. Ja sitten on maailma joka on piilossa. Sitten on erityislaatuisia ihmisiä joilla on erityiskyky nähdä toiselle puolelle ja saada tietoa sieltä. Näin on tiede joka ei näe kaikkea. Mutta samalla on superihmisiä, joilla on kyky saada enemmän tietoa tästä "supernaturaalista maailmasta".
Tässä on ongelmana se, että "supernaturalisteilla" ei ole muuta kuin oma sanansa. Tätä kautta he voivat rakentaa tälläisen oletuskasan. Mutta mikään oletus siitä että muiden olisi millään tavalla pakko ottaa tätä vakavasti, on auktoriteettiaseman ottamista ; Supernaturalistin saama tieto ilmenee muille pelkkinä väitteinä. Itse asiassa on mahdotonta testata esimerkiksi kolmen seuraavan vaihtoehdon kesken mistä on kysymys (1) joku teeskentelee supernaturalistia joka näkisi toiselle puolelle mutta oikeasti hän satuilee (2) joku on hullu ja näkee näkyjä jotka eivät ole totta, kokee ne supernaturalistisiksi (3) joku on aito supernaturalisti jolla on kyky nähdä.
Tosiasiassa vaihtoehtoja on vielä enemmän. Mutta jo tuo näyttää sen, että on hyvinkin mahdollista ja koherenttia olla välittämättä mitään siitä mitä "hunnun toiselta puolelta tietoa hakevat" sanovat. Koska ei ole mitään keinoa tarkistaa puhuvatko he totta vai eivät. Jos toimitaan "mahdollisuuksien tasaisuuden kautta", jossa eri vaihtoehdoille annettaisiin samat todennäköisyydet, huomattaisiin että jo tuolla luettelolla kävisi niin että se, että näyt ovat vääriä (joko valhetta tai hulluutta) on todennäköisempää kuin se että ne olisivat totta.
1: Minä tosin en luota tämänlaiseen päättelyyn. Tokin jotkut teologit, kuten Alvin Plantinga, ovatkin olleet kovasti tälläisen tasapainotetun todennäköisyyden arvioinnin perään, joskin hänkin pitää siitä jos ja vain jos se sopii uskovaisille.
Itse asiassa tämä perustelutapa on siitä selvä että se immunisoi uskovaisten väitteet. Kun näkyjen aitoutta ei voi kritisoida, ne ovat pelkästään oletuksenvaraisia. Itse asiassa voidaan vetää vielä pidemmälle ; Mysteerikortti on strategia johon sisältyy väistämättä halveksiva valtapeli ja vastustajan pilkkaaminen ; Se on kannanotto siihen että toisen filosofia, järkeily, alkuoletukset ja tiede ovat typeryyttä. Oma näkemys nähdään rikkaampana, kun taas "naturalistit" ovat suvaitsemattomia. Tässä vaaditaan itse asiassa vaatimattomuutta ja nöyryyttä uskonnon edessä ; Metafyysinen kannanotto Jumalasta on vain uskovaisen oikeus koska tiede ei voi selvittää noita kysymyksiä. Mutta uskovaisella on erinomaiset kyvyt joilla hän voi tietää paljon enemmän. Tämä tarkoittaa sitä että tiettyihin kysymyksiin otetaan yksinoikeus ja ylivalta.
Strategia toimii koska pinnallisesti katsoen se näyttää siltä että skeptikko napataan ylpeilystä. Nykyaikana ei haluta näyttäytyä suvaitsemattomana, ja ideologisella puheella syntyykin pintapuolisesti ensivilkaisulla vakuuttavaa propagandaa. Mutta kuitenkin yksinvalta Jumalakysymyksen käsittelyssä on suora kannanotto siihen että uskovainen on ylpeä: Hän saa käsitellä asioita jotka ovat muiden "kykyjen ulottumattomissa". On selvää että mysteerikortilla "henkinen" korottaa itsensä ; Hän on parempi kuin hänen vastustajansa. Hänellä on ajatuksia ja perspektiivejä joita muut eivät voi edes ymmärtää tai lähestyä. Erimielisyys ei ole mahdollista, koska se on kapeakatseisuutta. Ad hominem taas tunnetusti ei määritelmänsä mukaan ole sarkastista kielenkäyttöä tai pilkkasanojen käyttöä, vaan sitä että väitetään että toisen näkemys on väärässä koska hän edustaa tiettyä tahoa.
1: Tämä näyttäytyy mielenkiintoisesti. Stephen Green moitti ateistien bussikampanjaa. Syynä oli se, että ennen kuin mainostaa pitäisi olla todisteita siitä että mainos on totta. Green ei ole jostain syystä noudattanut samaa logiikkaa kaiken kristillisten kirkkojen mainonnan tai esimerkiksi uskovaisten pampflettienjakamisen kanssa. On selvää että "mysteeri" ja "todisteiden saamattomuus" on ongelma toisille mutta ei toisille. Kaikki ovat tasa -arvoisia. Paitsi että toisilla ei ole arvoa. Näin ollen on selvää että kysymys on "pyhäin ylpeydestä"
Mysteeri ~ Kuinka yhdestä mahdollisuudesta muiden joukossa taiotaan ainoaksi vaihtoehdoksi ilman perusteluja.
Kokonaisuutena mysteerisyyteen vetoaminen on erikoista. Se on korkeitaan "voi olla" -vetoomus uskovaisten tai paranormalistejen puolelle. Tätä jakoa ei todisteta ainoaksi mahdollisuudeksi. Tätä kautta se tiivistyy siihen että ensin määritellään että tiede ei voi vastata johonkin kysymykseen. Ja siten kun se on mysteeri tiedetään että sille ei ole vastausta. Joten ei voida tietää että "supernaturalistin/paranormalistin" vastaus olisi väärä. Joten täytyy jotenkin myöntää että tälläisestä supernaturaalista näkemyksestä olisi luovuttava - tai on kapeakatseinen tiettyjä maailmankuvia vastustava natsi ja typerys. Logiikka on täsmälleen sama, kuin jos Sherlock Holmes olisi jonain krapulapäivänään selittänyt miten hänellä ei ole aavistustakaan siitä kukaa olisi murhaaja joten hän voisi vain umpimähkään päättää että joku on syyllinen. Ja että jos uskot että hän on syytön tai että joku muu on syyllinen, tämä näkemys olisi väärä koska ei voida tietää että syylliseksi valittu olisi syytön. Tälläinen logiikka sotkisi koko oikeudenmukaisen rikostutkinnan täysin.
Tämänlainen ajattelu ja perustelutapa on kuitenkin standardina jokaisella paranormaalin kannattajalla. Ja valtaosalla uskovaisia uskonnon puolesta argumentoijiakin. Esimerkiksi transsendentti tarjoaa tilaa kritiikki -immunisoinnille jossa oma näkemys asetetaan de facto eikritisoitavaksi, ylhäältä otetuksi totuudeksi. Joksikin jota ei voi mitenkään pilkata. Ja joka ei mitenkään voi olla väärässä. On itse asiassa hyvin vaikeaa nähdä tässä mitään muuta kuin olettelua ja siihen liimattua ylenkatsetta.
1: Itse asiassa kenties vahvemmin tämä näkyy moraaliasioissa. Moni ajattelee että tiede ratkaisee tekniset asiat ja uskonto moraalin. Tässä kuitenkin implisiittisesti määritellään että eiuskovainen ideologia jossa olisi arvoja ei käsittelisi moraalia. Yleisesti ottaen sanojen normaalikäytössä ideologioilla on arvoja, ja uskonnoilla on arvoja. Mutta kaikki ideologiat eivät ole uskontoja.
Loppukaneetti.
Koko tämä asia valottaa sitä mitä ylenkatsetta uskonnoton kohtaa käytännössä päivittäin. Ja tätä ei edes pidetä ylenkatseena, vaan tätä toimintaa pidetään aivan soveliaana ja jopa kohteliaana keskusteluna. Tätä kautta uusia sävyjä saa esimerkiksi "Metro" -lehdessä ollut nimimerkki "ID" , joka esitti 3. 8. 2010 että "Ateistit eivät usko totuuteen ellei se ilmene tietyllä tavalla. Tämä on älyllistä epärehellisyyttä." Tämä on tavallinen uskovan vastaus siihen että ateisteilla ateismi on seurausta luottamuksesta tieteelliseen päättelyyn. Älyllinen epärehellisyys on siitä mielenkiintoinen sanapari, että sillä ei ole aivan selvää tiettyä sisältöä. Mutta se kuulostaa aina pahalta. Kuitenkaan ateismi ei muistuta kovinkaan paljoa älyllistä epärehellisyyttä ; Siinä alkuoletukset perustuvat perustelujärjestelmää. Ateismi on mahdollinen johtopäätös ja seuraus näistä alkuoletuksista. Älyllistä epärehellisyyttä ei yleensä sidota tämänlaiseen päättelytapaan ; Esimerkiksi matemaatikolla on aina aksioomia ja hän päättelee näistä eteenpäin. Itse asiassa koko älyllisyyden perinne nojaa siihen että käytetään jotain perustelujärjestelmää auktoriteetin ja pelkän väittämisen sijaan. Eli oletetaan jonkinlaiset logiikan säännöt ja muu tieto tulee päättelemisen ja perustelun seurauksena.
Älyllinen epärehellisyys nojautuu sen sijaan siihen että johtopäätökset eivät ole taustalogiikan mukaisia. Tai että taustaoletuksista tehdään johtopäätöksiä. Eli asiaa väitetään todistettuna vaikka se onkin vain oletettu. Tälläinen näkyy siitä että näkemys on kritiikki -immuuni. Eli mikään havaintoaineisto ei voisi kumota sitä.
1: Oikein äärimmäinen ontologinen naturalisti -ateistihan voi konkreettisesti joutua nolatuksi, kun vaikkapa ukkosenjumala Thor tulisi vasaraansa paukutellen näkyville. Myös kristinuskon Jumala puhuu pilvistä ja hallitsee maanjäristyksiä tavalla joka toisi Hänet varsin selvästi esiin. Tämä ei ehkä uskovasta ole paljon. Mutta se on paljon enemmän kuin mihin uskovaiset kykenevät älyllisyyden rintamalla. Hehän vetoavat mysteeriseen ulottuvuuteen, johonkin jonka olemassaolostakaan ei ole mitään muuta todistetta kuin uskovaisen väite. Tätä ei voida kumota.
___1.1: Toki tieteeseen luottavien oletukset ovat selvästi erikoisia ; siinä missä uskova ja ateisti on samaa mieltä kivien olemassaolosta, erimielisyys on aina henkisessä maailmassa ja ulottuvuuden olemassaolossa. Näin ollen erimielisyys ei tiivisty siihen ovatko tieteelliset perustelut päteviä - kaikki luottavat niihin kaikkialla muualla, paitsi siellä missä oma maailmankuva sen estää ; Vaihtoehtohoitajatkaan eivät alistu lääketieteen tutkimuksiin vaan vetoavat epämääräiseen yliluonnollisuuteen jota tiede ei voi koskettaa ja jonka vuoksi heidän oma kokemuksensa ja kertomansa anekdootit ovat ainoaa oikeaa tietoa.
Mysteerikortti on aivan selvästi pohjimmiltaan irrationalismia ; Mysteeriin vetoaminen ei perustele, vaan kieltää perustelut. Uskonnon todistus mysteerin kautta väittää että jokin asia on mysteeri, jota ei voi perustella ja tutkia. Ja että tästä on kuitenkin tietoa. Tässä tiedossa kielletään logiikan, empirian ja tutkimuksen vaikutus. Eli älyllinen perinne kielletään. Eli mysteerikortin käyttäminen esitetyllä tavalla on by definition epä -älyllisyyttä ja irrationalismia. Jos Jumaluus on kuten Blaise Pascal on sanonut "God is or he is not. But to which view shall we be inclined? Reason cannot decide this question" on se kannanotto siitä että jumalasta ei ole tietoa. Älyllisesti rehellinen seuraus tämän nielemisestä olisi agnostismi. Jumalan olemassaolottomuus ja Jumalan olemassaolon tietäminen on suoraan ristiriidassa tämänlaisen kannanoton kanssa. Siksi jokaisen uskovaisen joka uskoo mysteerikorttiin on pakko tunnustaa olevansa vähintään tässä yhdessä asiassa perusteeton ; Jos ylimääräinen supernaturaali ulottuvuus on oletus, ei se voi samalla olla johtopäätös ilman että kyseessä olisi kehäpäätelmä.
Toinen vaihtoehto on se, että hylkää tälläiset mysteerisyydet ateismiin tai skeptismiin kohdistuvana argumentaationa. Eli kyseessä ei ole mitään josta tarvitsisi välittää tai jota pitäisi ottaa vakavasti. Tämän jälkeen voidaan yliluonnollinen olettaa ja rakentaa logiikka jossa uskonto on koherentti. Tämän seurauksena olisi pakko hyväksyä se, että skeptikko tai ateisti voisi tehdä erilaisen logiikan. Joskus tälläinen johtaa keskusteluun jossa erimielisyys on esillä mutta ei kilpailevana. Tätä ei ole tulossa koska käytännössä uskontodebatissa kysymyksessä on yleensä ottaen väistämättä aina jonkinasteinen käännytystyö. Tämä taas on aina valtapeliä ja se on pakko oikeuttaa jollakin. Ja kun tämä on oikeutettu, ollaan väistämättä parempia kuin toinen.
Ennen kuin intoilet tämän artikkelin puolelta puoleen tai toiseen, huomaa että tässä ei moitita transsendenttia tai mysteeriä itsessään. Vaan siihen liittyviä retorisia strategioita jotka ovat hyvin yleisiä ja käytettyjä. Tämä teksti todistaa että ne ovat sekä epä -älyllisiä että myös inhoittavaa sosiaalista käytöstä. Ne osoittavat että uskonnollisessa perinteessä on - suosionsa perusteella peräti runsain mitoin - tilaa kaikenlaiselle törkeälle kuonalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti