perjantai 19. syyskuuta 2008

Pyhäin Ylpeyden.

Karl May kirjoitti joukon seikkailukirjoja, joissa hän vihjasi itse olevansa sankari. Hänen alter egonsa villin lännen seikkailuissa oli Old Shatterhand ja itämailla Kara Ben Nemsi. Sankari toimi kirjoissa jopa hupaisassa määrin sitä, kuinka Karl May saapuu paikalle, eikä mikään jää häneltä huomaamatta. Hän päihittää oveluudellaan paikallisia väärin johtavia, ja tarpeen tullen voittaa tietysti pahikset lopulta nyrkeillä. Koska Mayn alter egoiset sankarihahmot itse ovat niin vaatimattomia, täytyy häntä tietysti kehua joku muu, esimerkiksi itämaisissa sarjoissa toimi hadsi Halef, joka on hieman koominen joskin rohkeudessaan ja ystävyyden lujuudessaan myös ihailtava hahmo. Tälläisessä tilanteessa May siis korostaa vaatimattomuuttaan laittamalla hahmon kehumaan sankaria.

Karl Maylla oli dissosiatiivinen identiteettihäiriö, eli häiriö jossa hän koki itselleen sivupersoonia, jotka ikään kuin elivät irrallisia elämiä hänessä. Tämän nimissä hänelle voi antaa enemmän anteeksi. Samoin kuin tietysti viihteen : Seikkailukirjoja ei ole tarkoitettu niin faktuaalisesti otettaviksi. Vastaava kuuluu kuitenkin olennaisesti myös siihen keskusteluun joka käsittelee ajatusta "pyhästä"

1: Kun taho puhuu Pyhästä, hän käsittelee asiaa tyypillisesti omasta uskonnostaan käsin. Ja sitten hiljentymällä, ruminaatiolla, meditaatiolla tai muulla menetelmällä tavoitetaan jotain, jota kutsutaan sellaisilla nimillä kuin "syvempi tietoisuus", tai jokin muu tila jossa "koetaan syvempää ymmärrystä". Henkilö "kokee ja ymmärtää osansa ja yhteytensä sekä tarkoituksensa maailmankaikkeudessa".
___1.1: Jos joku uskoo ainoastaan fysikaaliseen todellisuuteen, Pyhän kannattaja vihjaa että tämä näkemys on "rajoittunut", ja että puhuja puhuu "jostain jota ei ymmärrä". (Tämä on kaksiosainen väite: (1)Erimielinen ei tiedä asiasta josta puhuu (2)Pyhän kannattaja sen sijaan tietää -ainakin paremmin.) Ja että sitä kannattava uskoo olevansa "vain kemiaa". Tässä on syytä huomata, että kannattaja uskoo "kemiaan", ei "vain kemiaan". (Pyhän kannattaja mainitsee usein, että jo pelkkä väite siitä, että "on aineellinen" olisi ristiriitainen, koska lause on tietoisuuden tuotosta. Tässä on piilo -oletus, jossa oletetaan että tietoisuus ei voi olla fysikaalinen. Toinen puoli ei tätä piilo -oletusta hyväksy, joten ristiriita on näennäinen. Tätä voisi rinnastaa siihen, miten Alan Turing aikanaan kehitti tavan jossa numerot laskevat numeroita. Syntyi tietokone. Aikaisemmin ajateltiin että looginen pyörittely on huippuunsa vietyä ajattelua. Voidaan sanoa, että se ehkä erotti meidät eläimistä, mutta ei kasasta piitä: Siksi ennen olikin varmasti uskomatonta että jokin aivoton laatikko laskee nopeammin kuin pankkineiti. Kenties tietoisuuden kanssa on sama asia.)
2: Pyhän kannattaja korostaa sitä, mitä ihminen saa Pyhästä kokemuksesta. (Tai tarkemmin: Hän kertoo omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan ja esittää että tämä sama koskee ihan joka ikistä ihmistä. ) Tässä hän esittää että Pyhään rauhoittuva henkilö on parempi ihminen, on tasapainoisempi tunteidensa kanssa, on onnellisempi ja tietenkin eettisempi. Pyhyyden kautta ihminen heidän mukaansa elää täydempää elämää, koska "Sielu rakastaa Totuutta".
___2.1: Jos taas et kannata Pyhää, muistutetaan vanhasta sanonnasta jonka mukaan "Henkilö, jolle mikään ei ole Pyhää" tarkoittaa ihmistä, joka ei kunnioita mitään. Heiltä siis puuttuu kunnioitus. Heidän mukaansa "mekanistinen maailmankuva" on kylmä. Asian analysointi paloittelee ja muuttaa todellisuuden "kylmiksi kaavoiksi". Myöskään tunteita tälläisellä henkilöllä ei voi olla : (1) Ihmetellään sitä, kuinka tunteet vaikuttavat niin paljon, eikä ajatella että evolutiivisesti tunteet ovat hyödyllisiä suuntaajia, mutta ne ovat sellaisia vain jos ne ovat "syviä", eli vaikuttavia, koskettavia ja jopa pakottavia. eivätkä mitään unohdettavia "ulkopuolisia ja irrallisia". (2) Ihmetellään kuinka taide, kuten musiikki, aikaansaa tunteita, vaikka voidaan hyvin nähdä että jos ihminen sanoo "Iiik, puskassa on leijona!" on hyödyllistä että siitä nousee samanlaisia tunteita kuin aktuaalisesta leijonahavainnosta. Tästä voi hyvinkin tulla "sivutuotteena" se, että reagoidaan toisten ääniin ja esimerkiksi tarinoihin. Puhumattakaan siitä miten Litium toimii tiettyihin mielensairauksiin paremmin kuin terapia, joka viittaa siihen että tunteet eivät siis ole kemiaa paitsi silloin kun ne tulevat purkista jolloin ne ovatkin "epäaitoja", "näennäisiä"? (Tässä kuitenkin muistettava että pointti ei ole itse se, onko asia näin, vaan se että "materialisti" voi hyvinkin tuntea ja muuta. Ja ennen kaikkea on syytä huomata, että Pyhän ajatuksen kannattajilla ei tässä ole kritisoitavana itse toisen maailmankuva. Sen sijaan heillä on ylemmyyteen perustuva asenne.)

Kun nämä pistetään yhteen, huomataan että tyypillisesti Pyhän kannattaja korostaa sitä, miten hän tietää Totuuden ja on mielestään parempi ihminen. "Kaikkitietävyydestä" kuitenkin samalla syytetään muita. Pyhään tutustujaan liitetään kuin automaattisesti "Nöyryys" ja voidaan jopa kysellä, että eikö "Nöyryys ja selvittäminen ole parempi, kuin pelkkä luuleminen ja ylvästely?" Ihmettelen sitä, iten ei voida kysyä, että "Aivan, eikö juuri näin ole?" ja sitten muistuttaa että fysikaalisen maailmankatsomuksen kautta ihminen on kasa ainetta, ja Pyhän kannattamisessa nimen omaan korostetaan sitä miten "yhteys johonkin itseään suurempaan" ja "Tarkoitus" ovat mukana olennaisesti ja lujasti. Lisäksi sitä voisi kysyä, että miten se nöyryys näkyy: Siinä, että Pyhän kokeva alentuu keskustelemaan huonompien kanssa kun yrittää käännyttää näitä omaan näkemykseensä?

Mutta tämä ei valitettavasti onnistu, koska tälläisen käytöksen kerrotaan olevan sitä ylpeilyä. Kokonaisuutena on siis se, että kun keskustellaan Pyhästä, Pyhän kannattaja saa nimitellä vapaasti erimielisiä ja kutsua tätä kriittisyydeksi ja keskustelussa erilaisen näkökulman avomieliseksi esittäjäksi. Toinen osapuoli sen sijaan ei saa puolustautua tai esittää vastakritiikkiä, koska tämä on esimerkiksi "uskonnäkemykseen perustuvaa vainoa".

Tämäkin korostaa sitä, kuinka kyseessä ei selvästi ole tasapuolinen keskustelu. Pyhän kannattaja lähtee peliin asettamalla ehdot, joissa peli menee jotakuinkin siten, että "Kruuna - minä voitan, Klaava - toinen häviää."

Väitänkin siis, että Pyhä = tabu. Ja sitten muistutan, että Tabut ovat filosofian vihollisia; Eivät siksi että ne olisivat väärässä vaan siksi että ne estävät keskustelun. Jäljelle jää vain julistaminen.

1 kommentti:

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Ideana oli "epätasapaino" ;

Tietyt tahot ovat valmiita sanomaan että he tietävät että tietty elämäntapa on "hyvä" ja monet muut ovat "huonoja". He määrittelevät sen omasta mittapuustaan ja käyttävät tätä niinkuin se olisi ainut;

He vetoavat että heillä on lupa tuntea olevansa oikeassa ja seurata omaa tietään. He vain eivät tahdo antaa tätä oikeutta muille.

He rinnastavat määrittelemällä ateistit moraalittomuuteen, tai aiakin siihen että he eivät voi olla "aidosti onnellisia", koska he ovat määritelleet sen niin. Se ei ole "kemiaa" vaan "vain kemiaa" ; Heidän tunteensa ovat "vain kemiaa", ikään kuin se että jos selitetään ilmiö X se olisi jotenkin aidompi jos se selitetään asiasta A kuin jos se selitetään asialla B. In fact, ilmiö X on kuitenkin ilmiasultaan sama. Kielenkäyttösi yksinkertaisesti vähättelee, pistää arvottomaksi.

Tämän jälkeen on koomista huomata kuinka he harrastavat "jos määrittelet sen noin" -vetoamisia. Kyllähän he itsekin antavat "oikeassa olemisen kokemuksesi nimeen" itsellensä luvan -suorastaan käskyn- harjoittaa ties mitä vastaavia ad hominemeja pelkästä omasta näkökulmasta ja maailmankuvasta.

He siis määrittelevät paitsi itsensä omalta kannaltaan, myös muut omalta kannaltaan. Ja vihjaavat rivien välistä että tämä on "OK tapa", ja suunnilleen ainut tapa toimia.

He voivat esimerkiksi määritellä ateistit onnettomiksi ja moraalittomiksi ja itsensä onnelliseksi. Miksi ei siis toisin päin? Eikö ateisti -joka siis en ole- saisi tehdä vastaavia valintoja oman näkemyksensä pohjalta? Ei, koska se on määritelty siksi "ei kunnioita mitään" -juttua.

Pohjimmaisena ponttinani ei ole se että "kristinusko/New Age on väärässä" vaan yleisesti ottaen koko argumentaatiorakenne. Tätä käyttävät eivät perustele, vaan vetoavat. He esittövöt miten "näkökulmasta X asia voidaan ajatella olevan noin", eivätkä kuitenkaan esitä mitään perusteluja sille miksi erimielisen pitäisi vakuuttua.

Vetoaminen ei rinnastu keskusteluun vaan enemmänkin uskonnon esittelyyn, julistamiseen.