Vapaat geenit.

Ihmiset ajattelevat tavanomaisesti, että genetiikka kahlitsee enemmän kuin vapauttaa. Ajatellaan että jos jokin ominaisuus on geeneissä, se tarkoittaa sitä että perimä jotenkin pakottaa meitä johonkin. Siksi ihmiset ajattelevat usein, että genetiikka on determinismiä, ennaltamääräämistä, ja kasvatuksen aikaansaamat muutokset käytöksessä ovat vapautta, valintojen tekemistä. Kuitenkin on täysin sama, suuntaako ihmisen käytöstä perimä vai kasvatus: Kasvatuksellinen determinismi ei tarkoita vapautta: Jos väitämme että joku löi meitä asemalla koska hänellä oli onneton lapsuus, väitämme että kasvatus selittää toiminnan, henkilö ei ollutkaan niin vapaa toimissaan.

Emme voi muuttaa perimää, mutta emme toisaalta kasvatusta tai lapsuuttammekaan.

Itse asiassa onkin tavallaan juuri toisin päin kuin tavallisesti ajatellaan; Itse asiassa geenit tarjoavat vapauttavia ominaisuuksia ja käytösmahdollisuuksia, ja kasvatus taas rajaa toimintamalleja, suuntaa toimintaamme. Tätä voidaan selittää hieman arkijärjellä ymmärrettävästikin:
1: Geenit ovat kuin tietokoneohjelman koodi. Ne ohjaavat rakenteita. Geenit sisältävät informaatiota, joka karkeimmillaan tarkoittaa "vaihtoehdoista karsimista". Shannonin informaation määrittelyn mukaanhan se, mitä suurempi määrä bittejä on, sitä tarkemmin se rajaa tapahtumia: Sitä epätodennäköisemmän asian kuvaus informaatioon voidaan mahduttaa. Tämä voidaan käsittää rajoittavana. Kuitenkin jos teemme tietokoneohjelman, siinä on taatusti enemmän ominaisuuksia ja sen piirissä toimivalla on enemmän vapautta, kuin pienemmän ohjelman. Jos esimerkiksi haluamme tarjota kumitustoiminnon piirrustusohjelmaan, se tapahtuu siten että koodari tekee sinne lisää koodia. Samoin voidaan ajatella myös genetiikan kanssa: Meillä on vapaus liikuttaa sormia, koska meillä on geenien ohjaamat rakenteet, hermot ja luut ja muut vastaavat. Ilman näitä geenejä emme voisi tehdä mitään mitä sormen liikuttamiseen liittyy. Eli esimerkiksi piirtää tai bloggailla. Geenien vapauttavan voiman näkee itse asiassa jopa luonnossa: Virukset eivät ole mitään erityisen vapaita, vaikka niillä on vähän geenejä. Lintujen siivet ovat genetiikan ohjaamina rakentuneet ja niiden avulla lintu voi lentää. Samoin tietysti ihmisellä on esimerkiksi aivot, jotka rakentuvat geenien ohjaamana. Niistä on kuulemma jotain iloa ja ne tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia esimerkiksi kudonnan parissa.
2: Kasvatus taas ei yleensä mahdollista uusia ominaisuuksia. Se voi ainoastaan kahlita. Se on kuten lainsäädäntö: Jokainen laki kieltää jonkin asian tekemisen, tai ottaa joltain jonkun oikeuden ja antaa sen toiselle. (Toki monet ominaisuudet on hyvä kieltää. Vapaus tappaa toinen mielijohteesta ei ole monistakaan edes pitämisen arvoinen. Mutta tämäkin on rajoite, se ei suinkaan tarjoa vapautta eli salli tässä kohden vaihtoehtoisia toimintatapoja.) Kasvatuksella voidaan toki motivoida, jolloin henkilö jaksaa keskittyä vaikkapa kudontaan ja oppia tämän kannustuksen pohjalta mestarikankuriksi. (Mutta se raja, joka kankurin taidoissa on. Se tulee genetiikasta: Ne tulevat sorminäppäryyteen, havainnointiin ja muihin vastaaviin kudonnassa tarvittaviin ominaisuuksiin liittyen.)

Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että kaikki geenien ohjaamat asiat olisivat vapauttavia. Esimerkiksi ihmiset toimivat sosiaalisissa tilanteissa tietyllä tavalla, kulttuurista riippumatta. Ihmisellä on ajattelussaan epigeneettisiä taipumuksia. Ne tarkoittavat sitä, että olemme "luonnostamme hyväluonteisia", emmekä esimerkiksi lajinmukaisesti tapa omia lapsiamme. (Se on evolutiivisesti järkevää; Omien lapsien tappaminen johtaisi kelpoisuuden romahtamiseen, ja tätä kautta tälläinen toiminta karsiutuisi.) Näin geenit toimivat osittain rajoittavasti. Mutta näiden kohdalla voidaan miettiä, että rajoittavatko nämä toisten geenien tarjoamia mahdollisuuksia - tarjoaako esimerkiksi kykymme tappaa vapauden tappaa muiden kohteiden ohella omat lapsemme ; Selvää on kuitenkin, että toinen geneettinen ominaisuus rajoittaa tätä vapautta.

Osa geeneistä toimii siis kuten kasvatus.