Massa Joe Average.

"Osta asunto hoida koiraa pidä pihaa vaimon kanssa / Hanki lapset jos on saumaa yks tai kaks mut hankkikaa ne / tutustu naapureihin vietä niiden kanssa joskus aikaa / järjestäkää kimppakyyti jos on sama duunimatka."
(Zen Café, "Aamuisin")

Ihminen on laumaeläin ; Hän muodostaa erilaisia ryhmittymiä. Ryhmiä voivat olla esimerkiksi uskonnot, poliittiset puolueet, tai vaikkapa musiikintyylin ympärille rakennetut ryhmittymät joilla on oma alakulttuuri, kuten punkkarit. Näiden ryhmien kesken ihmiset ovat keskimäärin samanlaisempia kuin satunnaisesti valittujen ihmisten kanssa. Esimerkiksi jos olet fundamentalistikristitty, sinulla on tiettyjä eettisiä normeja ja ajattelutapoja koska muu tulkitaan ryhmän piirissä synniksi. Samoin on tietysti lähes kaikkien muidenkin ryhmittymien kanssa.

Tähän samanlaisuuteen suhtaudutaan kuitenkin hyvin eri tavalla eri konteksteissa. Tietenkin jokaisella asialla on omat kannattajansa ja vastustajansa, mutta niihin suhtaudutaan erilaisella asenteella. (Ja ollakseni rehellinen, taidan tässä harjoittaa tarkoituksellista provokaatiota. Teitä on varoitettu.):
1: Demokratiassa laumahenkisyyttä pidetään hyvänä. Yhdessä päättäminen nähdään jotenkin olennaisesti paremmaksi kuin esimerkiksi yksinvaltainen dikatuuri tai anarkistinen valtio. Demokratiaa pidetään arvostettavana asiana. (Eikä politiikassa, kuten esimerkiksi etiikan kohdalla uskonnoissa, nähdä että vaihtoehdot olisivat "joko diktaturia tai anarkismi"; Uskonnolliset ihmiset ovat perinteisesti argumentoineet että jos ei seuraa Jumalan normeja, on itsekäs ja omia halujaan seuraava. Vaihtoehdot ovat karkeasti joko puolesta tai vastaan, "joko objektiivista moraalia tai olematonta moraalia." Mutta mielestäni etiikassakin voidaan lähestyä asiaa myös ryhmänäkökulmasta, ikään kuin demokratianäkökulmasta.) Demokratiaa pidetään tärkeänä arvona.
2: Kaupallisuutta kritisoidaan usein epäeettisenä toimintana, vaikka se onkin tavallaan äärimmäisen ryhmähenkistä; On vaikeampaa löytää demokraattisempaa säännöstöä kuin kysynnän ja tarjonnan laki. Siinähän vain tuote joka miellyttää ihmisiä tai jotain ihmisryhmää, voi menestyä. ~ Jos tarjonta ei vastaa kysyntää, tilanne tulee muuttumaan suuntaan tai toiseen. (Erikoista ja minusta mielenkiintoista onkin se, että ilman tarjontaa kysyntäkään ei ole välttämättä selvä. Tavallaan tarjonta synnyttää - tai ainakin aktualisoi kysynnän.) Kysyntään voidaan toki vaikuttaa esimerkiksi 4P:llä (Product, Place, Price, Promotion) eli vaikuttamalla tuotteeseen, sijoittelemalla sitä näkyvästi, muuttamalla sen hintaa tai mainostamalla sitä : Tai laajentamalla 7P:hen, (4P + Packaging, Positioning, People) Mutta onhan demokratiakin herkkä populismille. Pohjimmiltaan kaupallisuus onkin taitoa miellyttää keinolla millä hyvänsä. (Joko tehdään haluttavaa tuotetta, tai tehdään tuotteesta haluttava.)
___2.1: Uniikkituotteiden kohdalla tämä näyttää korostuvan. Jos jokin kuppi on kiva kun se on jonkun käsityöläisen tekemä yksittäiskappale, se on jotenkin olennaisesti hienompi kuin jos se oltaisiin tehty tehtaassa tuhansien kappaleiden erissä. (Tässä tosin voi olla myös taiteilijan persoonan näkyminen: Suunnitelmat eivät toteudu käsityössä 1:1. Ei synny yhtä tarkkoja klooneja kuin tehtaassa, ja syy on poikkeama alkuperäissuunnitelmassa. Syntyy tavallaa "virheitä". Tosin tämä on hieman väärä sana: Mieleeni tulee se, kun pienempänä kuvataidekoulussa maalasin yhden ortodoksikirkon veden äärellä, siitä pidettiin ja sitten jouduinin piirtämään tätä kortteihin ja muihin. Ne olivat samantapaisia mutta eivät samanlaisia. Joissain oli sinistä sekoitettu eri tavoin ja niistä syntyi erilaisia tunnelmia. Milloin käytin laimeampaa väriä ja syntyi erilaisia pintoja kuin paksulla ja tankealla värillä. Eikä ne ollut minusta mitään virheitä.)
3: Pukeutumisen kohdalla muotia taas pidetään monissa piireissä pintaliitona. Se, että moni muu haluaa samaa tuotetta jotenkin poistaa henkilön yksilöllisyyttä ja vähentää tämän kykyä ajatella yksilönä. Toki muodista ollaan samalla myös kiinnostuneita ja siihen liittyvistä trendeistä uutisoidaan monissa lehdissä - jopa etukäteen. "Tässä tulevan syksyn uusi muoti." Lopullinen muoti syntyy kuitenkin ostajilla. (Tämä voi olla eri erilaisissa konteksteissa. Osa muodista on näkemykseni mukaan elitististä, joka tarkoittaa sitä että jos julkisuuden henkilöt ja rikkaisto ostaa sitä, siitä tulee muotia. Ja toinen taas on sitä että jos usea ihminen ostaa sitä, siitä tulee ikään kuin "pukeutumisen paradigma.")
___3.1: Retroilun kohdalla käsitys muodista näyttää muuttuvan: Jos pukeudut kahdeksankymmenluvun muodin mukaiseksi nykyään, siihen ei suhtauduta enää pintaliitona, vaikka kahdeksankymmentäluvulla juuri tuolla tavoin pukeutumista pidettiin pintaliitona. Tässä ainut muutos vaatteessa on se, pukeutuuko moni samalla tavalla samaan aikaan vai ei. Vaikutus ei siis ole itse tyylissä ja sen mauttomuudessa, vaan nimen omaan suosiossa. Aika ja etenkin suosion harveneminen tekee metroseksuaalista retroseksuaalin.
4: Kirjallisuuden ja elokuvien kohdalla muoti-ilmiöitä ovat klassikot ja bestsellerlistat. Niissä klassikoita pidetään olennaisesti parempina, ja ne ovat suositumpia. Moni bestseller sen sijaan ei saa arvostusta. Suosittua elokuvaa voidaan pitää huonona vain siksi että se on massatuotte, joka vetoaa monien tunteisiin.
5: Filosofiasessa kahvipöytäkeskusteluissa usein "massan seuraaminen" ei ole hyvä asia. Jos kannatat tämän hetken yleisimpien suuntausten mukaan, olet jotenkin olennaisesti vähemmän filosofinen ja ajatteleva. (Onneksi tilanne muuttuu kun kahvipöydistä mennään pois. Syynä voi olla se, että kahvipöytäkeskusteluihin osallistuu yleensä tyyppejä jotka eivät saa tarpeeksi harrastaa työn puolesta asiaa; He seuraavatkin kahvipöytäfilosofien enemmistöä.)
6: Kiinnostuksen kohteissa tämä oikeastaan korostuu. Jos olet kiinnostunut tavallisista asioista, olet jotenkin tylsä. Osa vastustaa ajatustakin omakotitalosta, asuntolainasta, autosta, tuulipuvusta, sauvakävelystä... Niitä ei pidetä arvostettavana, koska moni muu pitää niistä.

Olen huomaavinani, että jos johnkin koetaan voitavan vaikuttaa, siihen suhtaudutaan suopeammin. Eli demokratiassa kun valtaa tulee helposti havaittavasti itselle, sitä ei pidetä paheksuttavana. Kaupallisuuden kanssa tämä valta ei näy yhtä selkeästi, vaikka se itse asiassa on paljon suurempi. Ja toisaalta kaupallisuuden kohdalla kritisointi voidaan nähdä mainontana: Se on hieman kuten eri puolueissa demokratiassa kannatetaan eri näkemyksiä. Massatuotteiden kritisoija voikin siksi olla enemmän esimekriksi reilun kaupan banaanien markkinoija. "kestävä kuluttaminen" (joka pinnallisesti sanoja tarkastelemalla on oksymoroni, mutta muuten minusta ihan kannatettava aate.) Jos valtaa ei ole itsellä, sitä pidetään elitistisenä; Koetaan että se edustaa jotain hallitsematonta. Tälläistä on ihan ymmärrettävää pelätä.

Toisaalta taas olen sitä mieltä, että massan mielipiteellä ei ole niin väliä. Minusta ihminen, joka seuraa "Täydellisten Naisten maailmankuvaa", hoitaa pihaa ja pintaa, ei välttämättä ole pinnallinen. Nappaan tähän ajatuksen feminismistä: Lähes mikä tahansa asia voidaan perustella "fallosentriseksi vainoksi"(merkitty suluissa 1:sen taakse) tai "emansipationariseksi valinnaksi"(merkitty suluissa 2:sen taakse):
1: Jos nainen pukeutuu siisteihin pukuihin, (1) hän voi toteuttaa miesten halua ja piilottaa pelottavan seksuaalisuutensa puvun alle, koska mies ei pidä siitä että hän ei hallitse itseään. Tai koska näkee että hillittyyn pukeutumiseen kannustamisella on naisesta tehty miesten lelu, joka piilottelullaan saa miesten halut heräämään ja naiset itse alistumaan. (2) Nainen voi haluta pukeutua pukuun vapaasta tahdostaan, koska ei halua asettua muottiin jossa pistetään siveä mekko tai seksikäs minihame päälle koska näkee että ei halua osallistua fallosentriseen näkemykseen jossa "nainen on joko pyhimys tai huora" - ja taatusti niin erilainen että tätä tulee tukea pukeutumisella.
2: Jos nainen pukeutuu seksikkäästi, (1) se voi johtua siitä että hän on alistunut yhteiskunnan manipulaatiolle ja on seksuaalisuudella kaupittelevan mieskeskeisen yhteiskunnan ohjaamana ryhtynyt trimmaamaan itseään ja pukeutumaan vapaamielisesti, koska yhteiskunnassa on muotia miellyttää miehiä, mikä taas tekee naisesta objektin miesten halulle, mikä on kauhein hallinnan ja vallankäytön ilmentymä. (2) Hän voi olla sinut seksuaalisuutensa kanssa ja uskaltaa olla nainen. Hän on seksikäs ja tietää sen, ja hän voi saada jopa valtaa tätä kautta kun hän taktisesti hallitsee pukeutumistaan apunaan käyttäen miehien heikkouksia.
3: Jos nainen pukeutuu rumasti, (1) hän voi alistua tähän koska yhteiskunta tai perhe on ajanut hänen päähänsä sitoutumispakon, ja ruma pukeutuminen on tämän näkemyksen keino yrittää pitää nainen halvan hyväksikäytön kohteen vakituisella puolisolla; Kun hän ei meikkaa ja pukeudu, hän suojaa miehen pelkoa, jossa käy niin että jos nainen olisi hyvän näköinen, rämä riistettäisiin häneltä. Tämä taas tekee naisesta omistamisen kohteen, ja edustaa eräänlaista orjakauppaa. (2) Toisten pukeutumisesta puhuminen ei ole ratkaisevaa tai tärkeää. Häntä voi kiinnostaa enemmän vaikka hiukkasfysiikka, eikä hänellä siksi ole aikaa miettiä jotain hänestä niin toissijaista kuin pukeutuminen ja ulkonäkö. Ei miestenkään huonosta pukeutumisesta välitetä useinkaan. Eikä naisenkaan tarvitse olla tietyn ajattelumuotin mukainen.

Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että itse suoritus ei ratkaise, vaan se onko takana pakote vai ei. Yksilön ajatukset ratkaisevat. Jos siis nainen pitää keskivertoisista asioista, kerää reseptejä, pitää puutarhaa ja pitää teekutsuja tyttöjen kanssa, hän ei välttämättä ole pinnallinen. Pääasia on siinä, pitääkö hän itse toiminnasta. Tämän ymmärtäminen on tärkeää, koska vastakulttuurit ovat tyypillisesti juuri yhtä dogmaattisia kuin ne näkemykset joita ne kritisoivat: Esimerkiksi ateistien vaarana on se, että nämä vastustavat fundamentalistikristittyjä monissa asioissa vain sen takia että eivät halua olla yhtään samanlaisia kuin ne; Tällöin heidän mielipiteensä on monilta osin karkeastivain vastustettavan näkemyksen negaatio. Tämä taas on aivan yhtä sitovaa.