Erään Hoppelin matka "Sinne" ja "takaisin".

Sigmund Freudin psykoanalyysi on merkittävä - jos ei muuten, niin vaikutustensa sosiologisen laajuuden ja maineen vuoksi. Siihen liittyy myös symbolien tulkintaa. Tämä on tärkeää, koska hän jakoi tietoisuuden kolmeen osaan:
1: Id, Se, viettipohja, joka sisälsi synnynnäiset ja primitiiviset vietit ja vaistot.
2: Ego ,Minä, joka syntyy kun lapsi tajuaa olevansa äidistä erillinen olento. Tämä osa toimii sovittelijana tietoisuuden välillä.
3: Superego, yliminä. Tämä sisältää opetetut, kulttuurisidonnaiset, normit. Lapsi oppii nämä vanhemmiltaan. Superego hallitsee kaikkia tasoja, ongelmatilanteissa se luo defenssimekanismeja ja torjuntoja. Lopputuloksena voi olla neuroosi, mielenhäiriö.

Psykoanalyysissä symboleja, kuten unia, tulkitaan jotta superegon vaikutus saataisiin pyyhittyä pois: Se kun suojaa ja kätkee varsinaisen ongelman ja naamioi sen. Näin psykoanalyysin mukaan päästään käsittelemään varsinaisia ongelmia. Jotka ovat aika usein seksuaalisia (ikäryhmästä riippuen joko oraalista eli suukeskeistä, anaalista eli peräsuolikeskeistä tai fallista eli sukuelimiin keskittyvää.)

Tästä päästäänkin tulkitsemaan John Ronald Reuel Tolkienin "Tarua Sormusten Herrasta". Sekin on merkittävä, jos ei muuten niin sosiologisen laajuuden ja maineen vuoksi. Lopputulos on humoristinen, ja sen syyksi voidaan tulkita kolme eri syytä:
1: Superiority theoryn mukaan asettaudun ylempään asemaan ja nauran ikään kuin ylemmyydentuntoista, halveksivaa, naurua.
2: Relief theoryn mukaan taas tilanne on juuri päin vastoin: Juttu naurattaa koska se vetoaa aitoihin takana oleviin pelkoihin ja käsittelee sitä. Tämä teksti on silloin tavallaan tekstiä, jota voidaan psykoanalysoida ja kaivaa takaa ongelmiani.
3: Incongruity theoryn mukaan tilanne on neutraalimpi. Huvitus syntyy siitä kuinka teksti mukailee, mutta ei aivan ole, filosofisen tekstintuoton kontekstissa.

Siksi onkin olennaista, että katsot kantasi huumorin rakenteeseen: Se ratkaisee tulkinnan sisällön. Mutta asiaan.

Kirjat jaottuvat neljään osaan, joista ensimmäinen on Hobitti, ja sitten on kolmiosainen Taru Sormusten Herrasta. Hobitti toimii eräänlaisena alustuksena itse TSH:hon. Tolkien on itse kiistänyt kirjansa allegorisuuden, eli hän on itse sanonut että siinä ei ole symboliikkaa. Tämä on hyvä asia psykoanalyyttiselle tulkinnalle, koska nyt kaikki allegoriat tulevat esitietoisesta mielestä.

Hobitti alkaa sillä, kuinka hobittikylään saapuu velho Gandalf. Velholla on sauva. Hän kolkuttaa sauvallaan Bilbon oveen, jota kuvataan pyöreäksi. Perinteisessä psykoanalyysissä sauva on fallokseksi, miehen sukupuolielimeksi, symbolisoitu merkki. Portti taas kuvaa perinteisesti naisen emätintä. Tämän kolkuttelun jälkeen kääpiöitä alkaa pukkaamaan taloon, joten selvästi Tolkienilla on käsitys siitä miten lapset syntyvät maailmaan. Samalla Gandalfin miehisyys tulee todistettua. Muutoin hobitissa ei ole mainittavia, mutta tämä esittelee Gandalfin perusluonteen, joka jatkuu läpi koko kirjasarjan: Gandalf kolkuttelee aina oville sauvalla. Normaalisti ihmiset kolkuttavat oveen kädellä, mutta Gandalf on selvästi sauvamiehiä.

Varsinaisessa Taru Sormusten Herrasta kirjassa alussa esitetään paha. Paha on kuvattu "yksisilmäiseksi" (Sauron : "the one eye that sees all".) Hän asustaa tornin (fallossymboli) huipulla. Yksisilmäinen hirviö on tunnettu kiertoilmaus miehen penikselle. Lisäksi Sauron on selvästi myös feminiinisiä voimia omistava: Se tiivistyy kehän muotoiseen sormukseen. Elokuvasarjassa tämä suorastaan korostuu. Kun katsoo ohessa olevaa kuvaa, huomaa siihen liitettäviä sanoja ("suuri, punainen, sykkivä, kehä") alkaa psykoanalyysin ystävä hokemaan lausetta "ei voi olla sattumaa". Viestejä löytyy yhtä helposti kuin fundamentalistikristittyjen takaperin soittamista heavylevyistä. Sormuksen voima on valtava, ja sitä kantamaan tarvitaan selvästi oraalivaiheeseen jäänyt hobitti, joiden elämän keskeinen ilon lähde on syöminen, laulaminen ja muu suun kautta tapahtuva nautinto : Sormus edustaa siis selvästi naisellista seksuaalista voimaa, joka falliseen vaiheeseen siirtyneelle edustaa vastustamattonta ja vaarallista voimaa, kirjan kuvauksen mukaan. Tämä on valtasormus, ja esimerkiksi Galadriel saa jumalilta anteeksi kun ei ota sormusta ja sen tuomaa valtaa. Tässä kuvataan selvästi neitsytkultin näkökulmasta: Tämä onkin eurooppalaisessa ajattelussa keskeisellä sijalla, ja se nojautuu kristilliseen perinteeseen ja sitä korostettiin ritariperinteessä. Ritarillinen ihailu on tavoittamattomuudessa ja naisen itsekontrollissa. Ihailu kohdistuu siis kykyyn piilottaa himonsa niin että pinnalle näkyy vain aseksuaalisuus. Tästä seuraa se, että naista ei ihailtu ajattelevana ja järkevänä olentona vaan neitsenä, joka on pystynyt osoittamaan itsekontrollikykyä "puhtaimmillaan". Ja vain tälläisenä tämä kelpaa ihailtavaksi idoliksi. Nainen on tässä näkemyksessä ensi sijassa suojeltava, ja hän saa sädekehänsä seksuaalisen pidättyväisyyden kautta. Miehen tehtävä on suojella naista, koska tämä on suhteessa mieheen heikompi. (Tosin eräiden ajattelijoiden mukaan tälläinen seksuaalisuuden piilottaminen itse asiassa johtaa eräänlaiseen "siitä puhe mistä puute" -ketjun tapaisen kautta siihen että seksuaalinen halukkuus itse asiassa kasvaa. Heistä nykyinen tabuton seksuaalisuuskuva on tuonut keskusteluun myös aiheen "haluttomuus/kyvyttömyys". Toiset ovat tosin sitä mieltä että vasta nyt tämä on tuotu esiin: Diagnoosi ei välttämättä ole yleistynyt tai alkanut vasta nyt olemaan, vaan on sen sijaan vasta nyt ylipäätään voitu diagnosoida, kun aikaisemmin ollaan oltu hiljaa, vaiettu ja "suljettu silmät ja ajateltu isänmaata.")

Gandalf itsessään taas edustaa selvästi perinteistä Oidipusmyyttiä: Psykoanalyysissä keskeistä on ajatus siitä että mies haluaa tarun Oidipuksen tavoin vastustaa isäänsä ja voittaa äitinsä. Tähän liittyy isäkapina ja halu yhtyä äitiin (seksuaalisvireitteisesti, kuinkas muutoin.) Saruman viisas on hänen isänsä, ja toinen osa "kaksi tornia" (kuinkas muutoin?) käsittelee oidipusmyytin sitä vaihetta, kun hän tappaa isänsä. Tämä kulminoituu siihen, kun Gandalf Valkoinen kohtaa Sarumanin ja päihittää tämän. Otan lainauksen "kahdesta tornista", sivu 511.

"Hän kohotti kätensä ja puhui hitaasti kirkkaalla kylmällä äänellä. 'Saruman, sauvasi on poikki.' Kuului rusahdus ja sauva särkyi kappaleiksi Sarumanin kädessä ja sen pää putosi Gandalfin jalkoihin."

Psykoanalyyttisen symboliikan tulkinnan mukaan kastraatioon ei voi paljoa suoremmin viitata. Gandalfin matka lopuksi harmaisiin satamiin on lähtö takaisin veden taa, jossa hän kohtaa äitinsä. Oidipusmyytti on kohdannut kliimaksinsa.

Toinen merkittävä henkilö on Aragorn. Kun hänet kohdataan aluksi, hänellä on nysä miekka. (fallossymboli) Se on "murtunut". Kun he menevät haltioiden luo, jossa hän kohtaa rakastettunsa Arwenin. Tässä vaiheessa hänen miekkansa on jälleen ehjä. Freudilaisittain tulkittuna tämä tarkoittaa sittä että hän tuli tietoiseksi erektiostaan. Tässäkin isä liittyy voimakkaasti, miekka on perintökalu, ja siihen liittyy suvun arvoasema. Aragornista tulee mies, ja mukana tulee miehiset vastuut. (Joku voisi argumentoida että Aragorn oli kirjassa jo melko iäkäs, mutta tässä vaiheessa on syytä tajuta, että "pojat ovat poikia, mutta niin ovat monet keski-ikäiset miehetkin.") Myöhemmin kirjassa hän kohtaa Éowynin, joka on nainen jolla on miekka. Hän edustaa joko emansipoitunutta naista, tai sitten vihjaa homoseksuaalisuuden suuntaan. Pääasia on kuitenkin se, että lopulta perinteisen feminiininen Arwen saa Aragornin sydämen. Kirja voi tässä kohden korostaa perinteisiä arvoja koska Tolkienilla oli joitain herkkiä tuntemuksia asian tiimoilta.

Kirjasta löytyy myös tärkeä kohta, kun joukkue tavoittelee Moriaa. Gandalf yrittää sauvallaan ja muilla taikakonsteillaan avata porttia, mutta ei siinä onnistu. Portti aukeaa lopuksi puhumalla ystävyyden sanoja. (Kirjaimellisesti.) Tämä viittaa siihen, että Tolkien todella tiesi, mitkä kikat tehoavat. Morian portista sisään mentyä sokea hirviö, jonka nimi on "Watcher" (W.t.F.) sulkee portin niin että ulospääsy estyy. Tämä voi kuvata sokeaa viettipohjaa, joka vie vallan superegolta. Kun astut sisään, ei enää seuratakaan järkeä, vaan on seurattava tuntemuksia. (Mikä korostuu siinä että älyllä ja mustilla ja kontrollilla tunneleissa(joka viittaa tietenkin naisten...) suunnistava Gandalf eksyy kunnes tajuaa seurata tuntemuksiaan.

Kokonaisuutena voisi sanoa, että TSH edustaa tämän tulkinnan mukaan konservatiivista seksuaalinäkökulmaa, jossa kuitenkin taustapiruna häärii oidipuskompleksi ja jonkinlainen seksuaalisuuden pelko.