"Kukaan ei ole niin sokea kuin se, joka ei halua nähdä."
Ihminen on aina tutkinut suuria kysymyksiä. Näihin näkemyksiin liittyy aina vahvoja tunteita. Ihmisen alkuperä on näistä yksi. Siihen sidotaan uskonnollisia tai muunlaisia vahvoja tunteita. Jopa historian tuntemisen tärkeyttä perustellaan usein sillä, kuinka menneisyyttä tarvitaan tulevaisuuden ja nykyhetken ymmärtämiseen ; Juuret kulkevat mukanamme.
Siksi on aika kurkistaa hieman evoluution historian ihmeellisyyksiin.
Kun evoluutioteoria sai kuuluisuutta, sitä alettiin luonnollisesti vastustamaan. Viktorian aikaisen maailman, jossa uskonnollinen näkemys oli vallitsevana, ja tieteessä oli luomisteoriaa, ei pitänyt tästä. Sitä pidettiin ateistisena. Siksipä ei ole ihme, että anatomi sir Richard Owen kävi taistoon evoluutiota vastaan. Hän väitti että ihminen ei ole mitään sukua ihmisapinoille, koska ihmisaivoissa oli hippocampus minor. Ja tätä ei hänen mukaansa ollut ihmisapinoilla. Hän kertoi että hän oli leikannut tutkimusmatkailija Paul du Chaillun tuoman gorillan aivot, eikä siellä ollut hippocampus minoria. Siksi hippocampus minor oli hänestä viite sielun sijaintiin ja todiste Jumalan luomistyöstä. Argumentti jo sinällään on erikoinen: Eihän evoluutioteoriassa väitetä että kaikki pysyy identtisenä, vaan päin vastoin sen mukaista on että joitain muutoksia tapahtuu. Mutta kaiken huippuna oli se, minkä "Darwinin bulldog" eli Thomas Henry Huxley huomautti: Gorilloilla todellakin oli tuo aivojen osa. (Identtisyys on huomattavaa: Matt Ridleyn "Perimä - ihmisen historia 23 kappaleessa" kertoo että simpanssin aivoissa ei ole lohkoja mitä ei olisi ihmiselläkin.) sir Owen oli fiksu ja osaava mies, mutta silti hän taisteli ankarasti kantansa puolesta.
Sittemmin evoluutioteorian kannattajat ovat sortuneet aivan samantapaiseen virheeseen: Kun ihmisapinoilla on 24 kromosomiparia, uskottiin että ihmisilläkin on. (Evolutiivinen selitys erolle on, että ihmisillä kromosomipareja on 23 kappaletta - kromosomimme nro 2 on kaksi fuusioitunutta simpanssin kromosomia. Sen keskellä on jopa tavallisesti kromosomien päissä olevat telomeerit juuri oikealla paikallaan.) Texasilainen Teophilus Painter teki vuonna 1921 ensimmäisen laskuvirheen, hän leikkeli kiveksiä jotka oltiin ajan tapojen mukaan otettu mielenvikaisilta ja itsetuhoisilta miehiltä. Tämän jälkeen kokeita hylättiin koska niissä saatiin "vääriä"(eli oikeita) tuloksia ; 23 kromosomiparia oli suoraan laskuvirhe. Toisaalta jotkut muutkin laskivat soluista 24 kromosomiparia. Vasta vuonna 1955 Joe-Hin Tijo ja Albert Levan laskivat kromosomit ja saivat uuden, oikean tuloksen. Toki Painterin puolustukseksi voisi sanoa, että he käyttivät uudempaa ja parempaa tekniikkaa ja menetelmiä joissa kromosomien erottaminen oli helpompaa. Mutta kuitenkin kun nämä tutkijat tarkastelivat vanhoja kuvia joissa oltiin saatu väärä tulos, he huomasivat että jo niissä näkyi oikea kromosomien lukumäärä.
Tälläisiä tapahtuu koska ihmiset harjoittavat usein assimilaatiota, tästä seuraa maailmankuvallisesta sitoutumisesta uskomattoman tasoisia asioita: Näyttää siltä että ihmiset lieventävät kognitiivista dissonanssia niin, että sen harjoittajat eivät itse lainkaan huomaa sitä. Siksi on turha kuvitella että itse olisi jotenkin parempi. Itse asiassa edes oikeassa oleminen ei pelasta: Otin tarkoituksella kaksi esimerkkiä joista toinen kannattaa ja toinen vastustaa samaa näkemystä. Koska joka tapauksessa voidaan sanoa että joko näkemys on hyvä tai se ei ole. Molemman kannanoton edustajat ovat sortuneet väärin näkemiseen.
Minun kannanottoni on, että koska emme ole yksin itsekriittisiä, tarvitsemme autonomista tiedeyhteisöä, jossa yksilöillä on eri näkökantoja. Kun tämä yhdistetään siihen että teoriat asetetaan yleiseen muokaamiseen, jossa niitä voi parantaa ja modifioida muutkin kuin sen keksijä, päästään paljon pidemmälle. Tiedeyhteisön pohjimmaisena tehtävänä on siis tavallaan murskata yksilöitä ja näiden maailmankuvia. Joko se ei vainoa ketään tai se vainoaa kaikkia. Näin "ainutkaan kivi ei jää kääntämättä eikä ainutkaan käänne kivittämättä."
1 kommentti:
Ja kenties minäkin olen myös sokea, kun en ole halunnut nähdä evolutionistien kromosomien näkemättömyyttänsä kun en tätä muista = muka uusi asia mulle.
Lähetä kommentti