"Entäpä jos sun koko maailma on petosta. Mitä jos sun mieltä hallitsee jonkinlainen paha henki tai demoni, joka on rakentanut - ikään kuin Matrix -elokuvan hengessä - lumetodellisuuden, jossa sä elät elämääs. Okei, tää voi tuntua järjettömältä. Että mihin ihmeen science fictionin ja noitauskon synteesiin tässä pitäis hurahtaa, mutta tän ajatuksen on alun perin esittänyt legendaarinen filosofi René Descartes. Ja mä väitän että jokaisen meidän elämässä on ikään kuin demoni joka vääristää meidän todellisuutta. Mut mä uskon että meillä jokaisella on mahdollisuus olla oman elämänsä Pyhä Yrjö. Me kaikki voidaan lähtee haastaan meidän henk.koht. lohikäärmeitä ja jopa kesyttää niistä itsellemme uskollinen liittolainen."
(Arttu Petäjäluoma, Firma, "Mielen aikido")
Tämä on juhla -artikkeli sen edellisen tapaan.
Tässä raksahti kahden sadan blogauksen merkkipaalu täyteen. Ja kaikesta huolimatta minulla on edelleen ne pari ideaa muhimassa. Ihmetyttää, kuinka tälläinen lukumäärä juttuja onkin saatu kasaan. Vaikka tietääkin että siinä ne karttuvat, päivä tai viikko kerrallaan.
Toisaalta tämä luku taas ei sinällään ole mikään ihme. Kun ottaa huomioon sen kompleksisuuden, joka maailmassa on. Jos otetaan puheenaiheeksi esimerkiksi politiikka tai yhteiskunta, on vaikeaa olla medialukutaitoinen henkilö ja huomata mikä on meininki. Uutisetkin perustuvat kannanottoihin, ja on vaikeaa sanoa mitkä tahot ovat luotettavia ja ketkä eivät. (Kutsumme Venäjän lehdistöä epäluotettavaksi, mutta toisaalta Vladimir Putin esittää euroopan lehdistöstä ei niin mairittelevia kommentteja. Pitäisi verrata itse tapahtumiin, mutta en ole lehtimieskirjeenvaihtajana itse paikan päällä katselemassa itse niitä tapahtumia joihin verraten uutisointi on joko luotettavaa tai epäluotettavaa.) Nykyisyyden tapahtumien merkitys ja luonne selviää käytännössä vasta tulevaisuudessa historiantutkijoiden kynässä, tai sen ainakin selitetään tarkoittavan jotain.
Tässä on kyseessä tietenkin kontrolli, ja se on tavallaan filosofiankin ideana ja tavoitteena. Pitää selventää maailmaa jotta sitä voisi ymmärtää ja ymmärtäminen taas auttaa siinä elämisessä. Koska tieto vaikuttaa elämään, tiedon tuottajalla on myös valtaa. Siksi uutisten lukeminen on haastavaa toimintaa: Mediassa sanotaan vain joitakin asioita. (Katastrofeissa merkittäviä on Amerikkalaiset ja eurooppalaiset uhrit, tai ne saavat ainakin enemmän palstatilaa.) Lisäksi jotkut tahot voivat muokata sanomien luonnetta : Tosiasioihin perustuvien uutisten lisäksi myös erilainen propaganda -ja ihan ihmisten omat assosiaatiotkin- antavat kuvaa yhteiskunnasta ja maailmasta. Ja luulot ja tiedot vaikuttavat ihmisiin, kun nämä niiden pohjalta tekevät päätöksiä jokapäiväisessä elämässään. Lisäksi propagandaa tuottavat ihmiset kokevat olevansa oikealla tiellä koska heillä on mielestään näkemys siitä, mikä on oikein ja miten asiat pitää hoitaa. Lisäksi tieto -millään muullakaan alalla- ei muutenkaan ole varmaa ja lopullista - vaikka se ei olisikaan vääristeltyä, ei tavoitteellisesti eikä assosiaatioiden sävytysten ja ennakkoluulojen kautta.
Epäonnistuminen on siksi tavallaan selviö. Silti mielestäni ei kannata lopettaa: Se on kuin kieltäytyisi matkustamasta lomamatkalle vain sen takia että ei kuitenkaan elämän aikana ehtisi matkustaa joka paikassa.
Maailma on mutkikas paikka. Ja epätäydellinen ajattelumme, tieteen heuristiikan luonne ja muiden vääristely vielä tekee siitä epämääräisemmän. Joten ei ole erikoista että sinne mahtuu kahdensadan viestin verran "jotain, joka on omalla kieroutuneella tavallaan aika pelottavaa."
Tosin en osaa sanoa siinä, kuinka hyvin olen onnistunut. Kenties olen vain jonkinlainen propagandakone ja erilaisilla näkemyksillä hämmentäjä. Mutta onneksi tällöin tuomionani on vain se, että että en ole edennyt. Olen harhoineni jäänyt pyörimään siihen tietämättömyyteen, josta olen aloittanut. Ainut, minkä voin tässä kohden toivoa, on se että liike ei ole pysähtynyt - ja että en kanna mukanani maalipurkkia, jonka tarkoitus olisi yksinkertaisesti se, että saisin maalata maaliviivan siihen kohtaan mihin haluan.
Silti olen tuotoksiini aika tyytyväinen. Osa on kepeitä, mutta mielestäni joukossa ei ole yhtään ihan turhaa artikkelia. Sillä vaikka en olisi edennyt vaan olisin sen sijaan kiertänyt kehää ja luullut eteneväni koska muistini on lyhyempi kuin kehä jota kierrän, olisin kuitenkin liikkunut. Ällistelyä olisi joka tapauksessa tapahtunut pitkin matkaa. Tämän hengessä.
"Mitä sä luulet, voisits sä antaa itselles luvan näyttäytynä enkelinä. Tälläsenä hyvin kauniina, jopa sakraalina, olentona. Mut toisaalta jonain joka jatkuvasti muuttaa muotoaan. Briljantti ranskalainen naisfilosofi Luce Irigaray näkee, et enkeli symbolisoi tälläst haltuunottamattomuuden ideaa. Eli ajatuksena hänel oli se, että me voitas ehkä hallita toisiamme vähemmän mut vastaavasti ihmetellä enemmän. Ja täs on must nyt joku pirun iso järki. Koska tarve hallita usein seuraa tälläst illuusioo et sä ikään kuin tiedät totuuden. Ja mä väitän että rehellisesti sanoen meist useimmat niin loppujen lopuks ei tiedä siit pirulauta yhtään mitään. Elämä on yksinkertaisesti niin monisäikeistä että se ei ikään kuin taivu teoriaks."
(Arttu Petäjäluoma, Firma, "Epäonnistujan DNA")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti