tiistai 3. elokuuta 2010

Läpi sormien.

"Pride -kulkueessa" tapahtunut pippurisumutteen kanssa tehty isku on saanut valtavasti julkisuutta. Syy on varmasti se, että kulkueita meillä on ollut vappumarssista lähtien jatkuvasti. Ja mielenosoituksetkin ovat varsin tavallinen näky. Myös kulkueita kritisoidaan säännöllisesti sanallisesti. Mutta se, että kulkueen kimppuun käydään luvanvaraisen aseistuksen kanssa useamman tyypin voimalla, on ainutlaatuista.

Lukuina tilanne näyttää aika erikoiselta : Kymmeniä pahoinpitelyjä ... Tarkasti suunniteltua. Siihen nähden löytyy aika vaikeasti rinnastuskohtia : Esimerkiksi lähimaastostani, Koivukylästä, löytyy toki joukkotappeluyritys, jossa oli "potentiaalia". Sekin jäi sanaharkan asteelle. Tähän nähden pahoinpitelyjen määrä on todella huomattava. Linnanmäen joukkotappelussa tilanne oli kaaoottinen, mutta vahingoittumiset eivät olleet lukumäärissä edes lähellä. Syykin oli selvä : Aseena käytettiin kaasua, jonka käyttö vartijoillekin on mahdollista vasta erityisen luvan jälkeen.

Minua itse isku herätti miettimään asioita itsepuolustuksenkin kautta. Kun keskiajalla tehtiin taistelumanuaaleja, oli niissä usein relevantteja aseita. Miekka ja keihäs oli listassa koska sellainen saattoi tulla vastaan kentällä. - Nykyisin vastaan ei tietysit tule kuin kaksi keihästä. Kaasuisku olisi ikään kuin soveltamista.

Ajattelin että asian parista voisi olla humoristista piirtää manuaali. Sellainen jossa on stereotyyppisiä nahkahomoja jotka kamppailevat natsien kanssa. Tältä pohjalta nykyajan manuaali voisi näyttää vaikkapa kasalta jossa olisi seuraavanlaisia ruutuja:Ajattelinkin piirtää aiheesta laajemman manuaalin tapaisen. Sellaisen jossa olisi osioita miten kaasusumutin kohdataan ilman aseita. Ja sellainen jossa puolustusvälineenä olisi panderolli. Asia lähti tietysti vitsailusta ja sen tarkoituksena oli päättyä isoon vitsailuun. Projekti ei tietysti olisi ollut isona kovin hauska, koska saman vitsin toistaminen 150 laatan verran (jotka saisin kasaan niin että olisi "järkevä", eli toiminta olisi tehokastakin.)

Tämä olkoot näyttönä siitä että olin emotionaalisesti ulkona väkivallasta. Tiesin mitä oli tapahtunut mutta tunnetasolla minulla ei ollut ymmärrystä. Kysymys on kuitenkin väkivallasta. Pride -iskun kysymyksessä on kuitenkin noussut esiin yllättävän paljon "homopolitiikka". Eli keskustelu on käytännössä ajautunut keskustelemaan väkivallan sijasta siitä ärsyttääkö homoseksuaalisuus joitakuita, pitävätkö jotkut sitä syntinä, ja onko joista homojen adoptio tosi hyvä juttu. Tämä aihesta pois siirtyminen on ollut tavallista "linjojen molemmilla puolilla". Tämä kertoo siitä että ne muut asiat kiinnostavat homokysymyksessä enemmän. Ja isku on kiinnostava vain siltä kannalta, miten se voidaan sovittaa näihin agendoihin. Kun näin tapahtuu, arvokeskustelijat alkavat "leijumaan päät pilvissä", sellaisella huolestuttavalla tavalla.

Asiaan löytyi kuitenkin selkeyttäjä : Hankamäki ei ottanut homokysymyksessä kantaa adoptioon. Hän ei edes kannata sitä. Sen sijaan hän otti esiin sen, että isku oli väkivaltaa. Jos aiheena on "homoseksuaalien naimalait tai adoptioluvat", ei isku muuta sitä onko lainmuutos hyvä vai paha asia. Kun puhutaan väkivallasta, puhutaan väkivallasta eikä siitä onko samaa mieltä kuin väkivallan kohde.


Väkivallasta on uutisoitava. Ja puheet siitä miten homojen asia on pieni verrattuna joidenkin toisten ongelmiin on vähättelyä. "ilmentää syrjintähierarkkista asennoitumista", jossa joku "asetetaan toisten yläpuolelle" ja yhden kurjasta tilasta saadaan syy sille että muiden kurjuudesta ei tarvitse välittää. Väkivallankäytön idea tiivistyy yhteen kohtaan "Fasismin arkipäiväistymisestä ja mekanismeista kiinnostuneet voivat perehtyä esimerkiksi Hannah Arendtin teokseen Eichmann in Jerusalem - A Report on the Banality of Evil (1963), jossa selvitetään, kuinka yhteiskunnallinen mielivalta tulee mahdolliseksi juuri silloin, kun tavalliset ihmiset omiin arkirutiineihinsa vedoten sulkevat silmänsä ympäröivältä ilkeydeltä ja jättävät asiat vaille moraalifilosofista arvotusta: pelkäksi tekniseksi tuomitsemis- tai tuomitsemattomuuskysymykseksi."

Siksi huolestuttavaa onkin se, että sille kaasumanuaalille on nähtävissä tarvetta. Sillä tosiasia on, että jos jollekin taholle voi tehdä väkivaltaa ilman että tätä väkivaltaa pidetään pahana, tilanne on äärimmäisen vakava. Jos aiheena on tapahtunut väkivalta ja reagointi on "en minä väkivaltaa hyväksy mutta kyllä minä vaan kovasti ymmärrän ja muutenkin symppaan tekijöitä" on sivustakatsomista. Se on se, joka mahdollistaa väkivallan. Ja silloin ei jää jäljelle muita suojelijoita kuin itse.

Ei kommentteja: