Jatkoin Torsti Lehtisen "Sika vai Sokrates" -kirjan lukemista kirjastossa. Hieman sattumalta se käsitteli aiheita joita olen viime aikoina sivunnut. Jos olisin lukenut kirjaa vaikkapa viikkoa aikaisemmin moneen juttuun olisi tullut lisää erikoista vääntöä. Toisaalta nyt saan tästä ihan uuden ja oman jutun.Taustayksityiskohdat voi muistella linkkien kautta. Kirjoitin logiikan yhteydessä Wittgensteinin näkemyksestä todesta, epätodensta ja mielettömyydestä : Epätosi on aina mielekäs koska sen totuusarvo saadaan selville. Todellinen asia, joka on logiikan ulkopuolella on sen sijaan mieletön koska sen olemassaoloa ei voida käsitellä. Kirjoitin aikaisemmin myös siitä miten analogioilla syntyy helposti erikoinen ajatteluvirhe, kun verrataan jotain asioita jotka ovat paikoin hyvin erilaisia ja näistä tehdään ikään kuin luonnonlaki.
Lehtinen kirjoitti tästä yhteydessä jossa oltiin keskusteltu mielekkyydestä. Yksi teologi oli käynyt sivussa tekemässä töitään, joten hän oli ilmeisesti unohtanut että teknisesti mieletön ei voi olla epätosi. Hän oli käynyt kohtaamassa ihmisen jolla oli suuri suru. Kun hän tuli takaisin, hän esitti että Jumalan rakkaus on tavallaan sekä mieletön että epätosi. Teologin reagointi on tuttua uskontokriittisestä pahan ongelman käsittelystä : Hyvä ja kaikkivoipa Jumala ei sovi kovin siististi yhteen maailmassa olevan kärsimyksen kanssa. Lapsen kuolema riuduttavaan sairauteen on esimerkiksi sellainen jota ihmisen on hyvin vaikeaa sulattaa.
Torsti Lehtinen ei antanut tilanteeseen "vastausta", tosin rivien välistä tulkitsen että hänestä epätosi mieletön ei ole toimiva juttu. Mutta mietin sellaista hieman itse.
Teknisesti tälläinen "epätosi mieletön" on tietysti tiukan loogisessa systeemissä mahdotonta. Mutta analogia onkin usein harmaansävyinen. Tätä kautta se voi liimata hyvin erilaisia asioita yhteen : Ratkaisu saadaan tavallaan sitä kautta että
1: Jumalan rakkaus on metafora. Sen sanotaan olevan jossain määrin samanlaista kuin ihmisen rakkaus. Siksi Jumalan rakkaus on perussävyltään mieletön: Se on jotain jota ei ymmärretä. Se ei ole samaa kuin ihmisten rakkaus. Sitä voidaan vain verrata epätäydellisesti ihmisten rakkauteen. Tämän vuoksi ihmisen on vaikeaa ymmärtää pahan ongelmaa. Jumalan rakkaus on erilaista, ja sen piirissä pahan ongelma ei näytä ongelmalta. Tämä ero on ihmiselle selvittämätön mysteeri. Näin Jumalan rakkaus on "Wittgensteinilaisesti mieletön".
2: Rakkaus siinä mielessä missä sen tunnemme on käytännössä falsifioitu ikävissä tapahtumissa. Tätä kautta se osa, jolla Jumalan rakkautta lähestytään on osoittautunut epätodeksi. Inhimillinen rakkaus ei voi hyväksyä Helvetin ikuisia kidutuksia tai AIDS -vauvojen kuolemaa tai maanjäristyksen aikaansaaman hyökyaallon tekemiä hukkumisia joksikin joka voidaan sallia rakkaudellisen toimijan tekeleiksi : Jos joku ihminen aikaansaisi tuollaisia asioita - tai jolla olisi kyky parantaa AIDS -vauva mutta ei tee sitä - saisi syytteen epäeettisyydestä. Näin ollen rakkaus on epätosi.
Näiden välillä ei ole suoraan edes ristiriitaa. Näkökulmissa voi pitää yllä "ihmisen rakkautta" joka on ymmärrettävä asia. Se voidaan osoittaa olevaksi tai epäolevaksi. Se on mielekästä rakkautta, ja maailmassa on pahuutta joka kumoaa kaikenkattavan rakkauden tässä muodossa. Kuitenkin tilaa on sellaiselle mystiselle rakkaudelle jota ihmisen mittapuut eivät ymmärrä ja hallitse. Tämä rakkaus on mieletöntä rakkautta.
Näin ollen työssään käynyt pappi ei ole ollut suoraan väärässä.
Mainos on ollut aivan todellinen ja käytetty. Tässä se on siksi että se on tarkoituksella kaksimielinen. Mainoksessa on oudosti lätkäisty tuote joka peittää osan tekstistä. "Rapeampi" -sana on peittynyt niin että jäljelle on jäänyt vain "Rape", joka tarkoittaa englanniksi samaa kuin raiskaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti