Kun aiheena on keskusteluissa oleva loukkaava kielenkäyttö, sitä pidetään yleensä huonona asiana. Tätä kutsutaan helposti suoraan Ad hominem -virheen käytöksi. Tämä taas on tunnettu argumenttivirhe.Mielenkiintoista kyllä herjaava kielenkäyttö itsessään ei kuitenkaan ole mikään argumenttivirhe : Se on enemmänkin retorinen keino, joka on joko vakuuttava tai ei ole. Epäkohtelias pilkkakirves voi olla argumentaatioltaan moitteeton.
Tämä korostaa sitä että herjaavassa keskustelussa on kaksi keskenään aivan erilaista tasoa. On loogis/tieteellinen argumentaation taso ja sosiaalinen käytetyn kielen taso : Ad hominem ja herjaaminen tuntuvat olevan toistensa synonyymejä mutta niissä on valtavan suuri ero.
Sosiaaliselta kannalta loukkaava kielenkäyttö oikeutetaan usein keskustelun kontekstilla : Jos edeltävä kommentoja ei ole, on vaikeaa sanoa onko kyseessä liika yliampuvuus. Moni toki on sitä mieltä että toisen huono käytös ei oikeuta omaa huonoa käytöstä. Mutta jos on sitä mieltä että keino on oikeutettavissa sen joutuu tekemään sosiaalisen kontekstin kautta.
1: Tässä mielessä se on aivan kuten straw man eli olkiukko -argumentaatiovirhe. Olkiukottaminen kun tarkoittaa sitä että toisen argumentti esitetään väärässä valossa. Monessa tilanteessa henkilö voi käyttää vaikkapa poikkeavaa määrittelytapaa argumentissaan. Siksi olkiukon tunnistamisessa täytyy nähdä kritisoitava argumentti : Jos "kumouksen" alla on jokin aivan muu jota väitetään kritisoiduksi näkemykseksi, on kyseessä vääristely.
Ad hominem taas on siitä erikoinen, että sen huomaamiseen ei tarvita sosiaalista kontekstia. Ad hominemin rakenne ei itse asiassa vaadi ainuttakaan loukkaavan näköistä sanaa. Tämä virheargumentti syntyy aina kun jokin näkemys pitäisi hylätä siksi että näkemyksen kannattaja on jonkinlainen.
1: Tästä malliesimerkki on se, miten kreationistit liittävät evoluutikoihin natsismin ideologiaa. Argumentin ideana on se, että evoluutikot ovat moraalittomia. Ja kun "teorialla on epämiellyttäviä eettisiä implikaatioita" on teoriakin väärä. Evoluutioteorian tieteellistä arvoa ei kuitenkaan pidä arvioida sitä kautta ovatko sen seuraajat natseja tai jotain muuta eettisesti arveluttavaa ja epämiellyttävää. Vaikka väite evoluutikoiden natsiudesta olisi tosikin, se ei olisi argumentti siitä että evoluutioteoria olisi kumottu.
___1.1: Toki historiallinen linkittäminen ei ole perusteltua. Tätä kautta syytös on lisäksi olkiukko, jossa evoluutioteoriaan liitetään näkemyksiä jotka siihen eivät kuulu. Kaikki puheet siitä että luonnonvalinta tarkoittaisi että evoluutikon mielestä "might make it right" on siksi uskovaisten omia keksimiä pelejä. Evoluutikolla ole mitään syytä - saati pakotetta - hyväksyä näitä vääristeltyjä ehtoja. Juttu on tietysti osana vakioista herjaamisstrategiaa.
2: Tästä toisenlaisen, kenties ihan hauskankin, esimerkin saa vaikkapa "Conservapedian" puolelta. Siellä evolutionismi rinnastetaan "Evolution syndrome" -nimen alle. Eli esimerkiksi se, jos minä loukkaannun vaikkapa esitettyn natsivertauksen vuoksi, minulla on ikään kuin sairaus, olen psyykkisesti epäterve eikä näkemyksiäni tarvitse ottaa vakavasti.
Ad hominemissa ei keskustella asiasta, vaan ihmisestä joka puhuu asiasta. Keskustelijan habitus ei ratkaise kysymystä. Tätä kautta argumentaatiovirhe on siinä että se siirtää keskustelun huonoille linjoille. Ad hominem viittaa irrelevanttiin seikkaan : Se ei sano asian totuusarvosta "juuta eikä jaata" : Inhottavan tai epäilyttävän habituksen omaava tyyppi voi olla oikeassa tai väärässä. Keskustelussa taas pitäisi selvittää itse asiaa eikä vajua tälläisiin epäolennaisuuksiin.
Näin ollen on hyvä katsoa edustaako teksti vain ylisarkastista tai muuten inhottavaa kirjoittamistapaa. Tällöin kirjoittaja on kenties kusipää tai hänellä on asennevamma. Tai molempia. Tämä ei tarkoita samaa kuin se, että hän kirjoittaisi väärin. Toinen asia on katsoa onko vaikkapa korulauseiden takana jotain sellaista jossa argumentaatiovalta annetaan ja/tai otetaan asiasta puhumisen sijasta siitä että puhutaan ihmisistä.
Karkeasti sanoen herjaava ilkiö voisi sanoa että "väität että kuu on juustoa, mutta - oi ääliö - kuussa on käyty ja tutkittavat kiviainekset olivat esimerkiksi meteoriittien törmäysten synnyttämää regoliittia. Se on siksi kiveä, te hemmetin tekofiksut keittiöfyysikot näännytte varmaan nälkään ruokalaarejenne eteen kun ette osaa jääkaapin ovea avata ja siksi näette harhanäkyjä. Menkää syömään, äiti auttaa lentokoneleikkiä jos et muuten osaa." Tämä on kenties epäkohteliasta, mutta siinä on argumentin tynkä. Sen sijaan jos argumenttina on "Sinun näkemyksesi kuun juustoisuudesta ei tarvitse välittää koska olet työtön kommunisti/natsi/ateisti/himofundamentalisti/raiskaajapastori" on kyseessä ad hominem. Itse asiassa siitä huolimatta että näkemys kuun juustoisuudesta on epätieteellinen ja väärä.
Kaikista ultimaattisin käännös asiaan tulee tietysti siitä, jos joku käyttää argumenttejen seassa todella raivokasta kieltä ja joku sitten esittää että tämän argumentoijan kannanotot ovat huonoja koska tämä on fanaattinen, ja selittää että normaali ihminen ei pidä kohteliaana käytettyjä sanavalintoja. Tällöin ensimmäisen teksti on kieltämättä sosiaalisesti inhottavaa, mutta jälkimmäisen argumentaatio on ad hominem.
1: Kenellekään ei liene yllätys kun kerron että itse olen paljon mieluummin ensimmäinen kuin jälkimmäinen. Minulle sosiaalinen taso menee helposti roskakoriin. Siihen riittää joko huono perustelu tai epäsosiaalisuus.
___1.1: Esimerkiksi minua ärsyttävät suoraan esimerkiksi näkemysteni vääristely ja "detailismi" jossa asian sijasta asia siirretään pilkun puolikkaaseen. Ne näyttäytyvät vaivannäön puutteena - Se voi toki ilmetä monella muullakin tavalla ~ esimerkiksi Apeironin kohdalla tapahtuneena "pikalukuna". Vaivannäön puute taas on "sosiaalisesti epäkunnioittavaa" Tekstiin pitää kommentoida suuna päänä vaikka sitä ei ole pidetty muutoin niin kiinnostavana että olisi viitsitty asiasta edes lukea.
2: Annankin itsellenikin luvan olla äärimmäisen sosiaalisesti epäkunnioittava tarpeen vaatiessa. Sen taidon minä kyllä osaan, pitkällisen harjoittelun jälkeen.
Kuvassa oleva graffiti löytyi jostain päin Helsingin Kalliota. Löysin sen kun satuin eräänä päivänä olemaan sekä eksyksissä että humalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti