"Esiin nostetaan aina se, mille vähiten huomiota haen. / Minussa ei mitään vikaa, se mitä näet on pintalikaa vain." ... "Kevät peittää, kevät paljastaa, ehdin kesän alta pois. / Perustun uskomuksiin - nauran lapsellisuudelleni."(Absoluuttinen nollapiste, "Jälkivaatimus")
Ihania naisia verrataan usein enkeleihin. Minäkin ajattelin tehdä tämän. Ja koska olen minä, kertomukseni ei aiheestaan huolimatta ole kovin ihastuttavaa. Minulla on toisenlaista, astetta synkempää, kerrottavaa. Ja tässä käytän apunani kahta kertomusta.
Ensimmäinen kertomus.
Televisiosarjassa "Life" on erinomaisen hieno jakso "the Fallen Woman" , jossa Charlie Crews tutustutetaan muun muassa sarjan pahaan mafiapäällikköön. Keskitän huomioni jakson erääseen keskeiseen henkilöön, nimittäin jaksossa murhattuun jonka murhaa ollaan selvittämässä. Hänen tarinansa on hyvin keskeinen ja tarinan kannalta tämä tekee hänestä yhden jakson elävimmistä hahmoista.
Tarina alkaa sulasta. Se leijailee maahan. Pian taivaalta tipahtaa nainen jolla on enkelin siivet. Charlie Crews miettii missä määrin kyseessä on aito enkeli. "Maybe it's a real angel with fake wings." Sillä eihän se, että hänellä ei ollut siipiä tarkoittanut että hän ei olisi enkeli. Crewsiä kuitenkin kiinnosti enkeliys ikään kuin symbolisena. "I know she wasn't an angel, on-a-cloud-with-a-harp-angel, but maybe she was angel in the way we all might be angels."
Tarinan edetessä selviää että nainen oli naimisissa, mutta pian selviää myös että nainen oli mafian maahantuoma prostituoitu. Prostituutiosta Crews muistutti että että "I knew a prostitute at Pelican Bay whose name was Angel." Murhattu nainen oli lisäksi naimisissakin ns. "maksua vastaan". Mies maksoi kuukausimaksuja ja avioliitto jatkui, jos maksut jätetään maksamatta, lähtee nainen toiselle aviomieheksi.
Mafialla ei tietenkään ollut syytä tappaa tuottavaa rahanlähdettä. Ja mies maksoi tunnollisesti. Taiteilijamies oli kuitenkin nähnyt naisen kauneuden ja hyvyyden ja maalasi hänestä kuvia enkelipuvussa. Nainenkin oli lämmennyt. Tarkoituksena rakastavaisilla oli paeta. Siksi mafia tappoi naisen.
Loppujen lopuksi jäi auki se, missä määrin nainen oli ollut enkeli. Symbolisesti.
Toinen tarina.
Tämän tarinan vastapainoksi haluan tuoda Gogolia. Tarkemmin sanoen hänen tarinansa "Nevsky Prospect". (Joka on eräs Pietarin iso katu.) Tarinassa esiintyy nimittäin taiteilija, joka näkee kadulla ihanan naisen. Hän seuraa tätä ja paljastuu että kyseinen nainen on huora.
Tämä on taiteilijalle kauhea, koska hän on kaunosielu hän idealisoi asioita hyvin vahvasti : Hänelle kauneus tarkoittaa samaa kuin hyvä ja jalo. Ja kyseinen nainen on todella virheetön. Prostituutio taas on tahra, joka edustaa rumuutta.
Taiteilija assimiloi tilanteen uskottavasti : Hän alkaa näkemään unia tästä naisesta. Unissa nainen on enkeli, joka on langennut kohtalon julman kolhun vuoksi, eikä suinkaan omasta tahdostaan.
Unet kehittyvät ajan kanssa, ja pikku hiljaa naisesta muotoutuu hänen vaimonsa, joka maalaa. Taiteilija vakuuttuu naisen ihanuudesta ja "syvästä puhtaudesta". Prostituutio onkin tässä erikoistapauksessa vain pintalikaa.
Siksi taiteilija menee ja pitää pitkän moraalisaarnan naiselle. Hän muistuttaa paheellisuudesta hyvin pitkästi, vuolasti ja monisanaisesti ja päättää tämän kosimalla huoraa. Hän kuvaa mitä hän voisi tarjota ja kuvaa vaimonsa tekemässä sieviä käsitöitä. Nainen loukkaantuu siitä että häntä verrataan ompelijaan. Taiteilija järkyttyy tästä voimakkaasti ja tappaa itsensä.
Idealisoitu ihanne.
Yllä olevissa tarinoissa on molemmissa tärkeä teema. Ihmiset muodostavat toisista hyvin nopeasti erilaisia mielikuvia. Ja he odottavat jotenkin että nämä ihmiset noudattavat niitä. Kummassakin esiin tulee esimerkiksi oletus "noin hyveellinen ja ihana ei ole huora".
Ja kun todellisuus näyttää että ihminen on kompleksisempi kuin mikään näistä kuvitelmista, ihminen loukkaantuu helposti - etenkin jos kuvitelmat ovat kovin ruusuisia. Kun ihminen kokee itsensä petetyksi joko vihastuu ja haluaa tuhota ideaalin kohteen, koska tämä ei ole ideaali. (Kuten mafiapomo.) Tai sitten hänen oma maailmankuvansa romahtaa. (Kuten taiteilijalla.)
1: Tästä löytyy tavallaan esimerkki kristinuskon puolelta. Demoni, äärimmäistä pahaa palveleva voima, on nimen omaan langennut enkeli. Alkuperä tekee pahuudesta tavallaan entistä pahempaa: Demoni kun ei ole syntynyt pahaksi, vaan on luopio. Tätä kautta petturuus on lisätty ominaisuuslistaan.
___1.1: Tavallaan tässä näkyy myös se, että kyseessä ei ole sävyltään kauniista luopumisesta, vaan luopiona olemisesta. Eikä asian katsota olevan pettymystä Jumalaan, vaan petturuudesta Jumalalle. Näin paha saadaan kuvattua entistä pahempana.
Tämänlainen ideaali on tavallaan toisen ihmisen luoma rooli, josta ei välttämättä ole edes kerrottu asianomaiselle. Tälläisten stereotypioiden käyttö on tietenkin jossain määrin arkipäivää, ja niiden kenties valheelliset ihmiskuvat kuitenkin helpottavat elämää. On kätevää ajatella kaupan kassa asiakaspalvelijan roolissa eikä koko monimutkaisena itsenään. Ja kenties maailmassa on tälläisen epätoden kuvittelun ja luokituksen kautta enemmän enkeleitä. Tosin kenties siellä on samalla enemmän pirujakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti