"Kirjoituksen pitää antaa sormiin tunneEttä koskettaa varoen elävää pintaa
Joka voi äkkiä vastata"
(A. W. Yrjänä, "Eläimen mieli"[katkelma])
Erilaisissa nettidebateissa sellaiset lausumat kuin "mieletön" ja "epälooginen" ovat todella yleisiä sanoja. Samoin "se on loogista että". Useimmiten tämä tarkoittaa lähinnä intuitiota ; Sanojan mielestä jokin on ilmiselvästi totta tai ilmiselvästi väärin. Näillä on kuitenkin eksaktimpi merkitys.
Tämä kannattaa aloittaa alusta ja kävellä askel kerrallaan eteenpäin.
Logiikka ei ole oikeasti mikään yksi ja tietty asia. Ihmiskunta on keksinyt monenlaisia erilaisia logiikkoja. Kaikkia logiikkoja yhdistää kuitenkin tietty asia ; Logiikka on symbolinen päättelysysteemi. Se ratkaisee ongelmia puhtaasti mekaanisesti ilman että se varsinaisesti tietää mitä se käsittelee tai mitä sen käsittelemät kohteet tarkoittavat. Looginen päättely tarkoittaa sitä että on tiettyjä perussääntöjä, ja sitten on jokin kokoelma väitteitä jotka ovat totta tai valhetta. Ja logiikka johtaa mekaanisesti siihen ovatko toiset väitteet tosia. Logiikka tuottaa formaaleja lauseita, jotka kertovat että jos alkuehdot ovat oikeita antaa logiikka oikean johtopäätöksen.
1: Tämän takia jokainen puhtaasti looginen systeemi on herkkä väärille alkulauselmille ; Jos laitat vääriä alkuoletuksia saat lopputuloksia jotka ovat vain hyvällä tuurilla oikein. Väärillä oletuksilla voi saada loogisesti sopimaan mitä tahansa.
Logiikka työvälineenä liittyy tiettyihin näkemyksiin ; Loogisuuteen liittyy vahvasti perustelun vaatimuksen perinne. Eli että lausuntoja ei uskota vain siksi että joku auktoriteetti niin sanoo, vaan että jokainen ihminen joka käyttää hyvää perustelua on oikeassa. Vaikka olisi kuinka mahtava ja arvostettu Kuningas jolla on tulivoimaa ja karismaa mutta väärä logiikka, on hän kaikesta huolimatta väärässä. Samoin nöyränä esiintyvä kerjäläismunkki joka vetoaa eettisyyyteen mutta käyttää huonoa logiikkaa on kaikesta huolimatta perustellut asiansa huonosti.
Perustelun perinne johtuu siitä että ei ole suoraa totuuden tietämisen keinoa. Siksi väitteitä ei voida suoraan suhteuttaa totuuteen. Logiikka on ikään kuin asia, joka tekee toisista asioista uskottavia ja toisista ei.
Empiria on tässä erikoinen laitos. Se on tavalaan keskittynyt tutkimaan totuusehtoja. Eli kun esitetään tiettyjä väittämiä, millaisen maailman pitäisi olla niiden kautta. Tässä ollaan logiikkaan sidottuja, mutta vain tietyin ehdoin. Siinä missä loogikko vain valitsee symbolinsa ja johtaa, keskittyy empiria vertaamaan tuloksia maailmaan ; Jos vastaus on väärä, on alkuoletuksissa jotain muutettavaa. Tätä kautta premissit muuttuvat puhtaasta olettamisesta joksikin jota voidaan heikentää - tai peräti kumota. Tai jotka voivat saada tukea. Asiaan sopii Einsteinsitaatti : "Jos matematiikka kuvaa todellisuutta, se ei ole puhdasta. Jos matematiikka on puhdasta, se ei kuvaa todellisuutta."
1: Tässä loogisen systeemin oletukset ovat tietysti mukana. Mutta niin ne ovat muussakin logiikassa.
2: Tässä on hyvä huomata että kaikki empiiriset perustelut nojaavat logiikkaan. Mutta kaikki logiikka ei nojaa empiriaan. Voit siksi olla empirianvastainen mutta looginen, mutta et logiikanvastainen empiirikko.
Wittgenstein piti logiikkaa tärkeänä. Tätä kautta saadaan mukaan mielenkiintoinen jaottelu. Siinä missä logiikassa on yleensä tarkasteltu pelkästään totuusarvoa, eli sitä onko väittämä oikeassa tai väärässä. Hän kiinnitti huomiota myös mielekkyyteen. Mielekkyys ja väärässäolo taas olivat aivan eri asioita : Itse asiassa asia joka on väärässä ei ole koskaan mieletön. Tätä ideaa valottanee se, että hänestä sellainen lauselma jossa esitetään että "pihallani on yksisarvinen" olisi mielekäs lause, koska lauseen totuusarvo voidaan selvittää. Se on epätosi. Tätä kautta asiasta on mielekästä keskustella ja esittää sille perusteluja. Lopputulos voidaan ratkaista. Sen sijaan sellaiset lauselmat joiden totuusarvoa ei voida selvittää olivat mielettömiä.
Tässä ongelmaksi tulikin se, että loppujen lopuksi kaikessa on mukana oletuksia. Tätä kautta jossain on aina sitä mitä Wittgenstein kutsuisi "mielettömyydeksi". Jos ei muussa niin siinä että logiikan säännöt ovat "tyhjästä otettuja". Tämä huomio itse asiassa lopetti Loogisen positivismin perinteen - perinteen joka oli ääriskientistinen ja joka uskoi että kaikesta metafysiikasta olisi luovuttava. Nykyisin sitä yritetään "lähinnä minimoida" - mitä tahansa olettelumääriä ei toki tai tietenkään nykyäänkään katsota hyvällä.
Uskonto voi käsitellä tätä asiaa hyvinkin asiallisesti. Esimerkiksi Kierkegaard oli sitä mieltä että uskovainen eli paradoksissa : Totuus oli subjektiivinen, jolloin siitä puhuminen on mieletöntä höpinää. Mutta uskova ei kuitenkaan voi vaieta siitä koska hänellä ei ole muutakaan. Asia tuntuu niin tärkeältä että on pakko avautua. Vastaavaa ajattelua on tietysti ajettu esimerkiksi runoudessa. Runoilija yrittää tuottaa sanoja, joista toinen saa tunnetta. Moni runoilija yrittää esittää sanoilla sanomatonta ; ikään kuin objektivisoida subjektiivisen tai jopa propositionalisoida transsendentin. Runous voi aivan täysin - ainakin yrittää - toimia "totuusarvojen ja totuusehtojen tuolla puolen".
Tästä on hyvä astua eteenpäin ja sekoittaa mukaan hieman fundamentalismia. (Ihan siksi että olen äksy kusipää.)
Paholaisen Asianajajan kautta tähän saadaan herkullinen - ja suomenkielinen - sitaatti Timo Eskolan "Ateismin sietämätön keveys" -kirjasta : "Ateismi on joutunut tässä tilanteessa hankalaan välikäteen. Jos se haluaisi yhä vedota tieteisuskoon, se menettäisi keskusteluvalttinsa. Mutta jos se myöntää, että maailmankatsomus on riippuvainen empiirisen tieteen ylittävistä tekijöistä, se joutuisi antamaan ainakin osittain periksi kirkkojen edustamille maailmankuvallisille näkemyksille."
Eskola on tässä tietyllä tavalla oikeilla jäljillä.0 Eri loogiset järjestelmät voivat antaa eri tuloksia.1 Maailmankuvapohjaiset fundamentalistit ovat kehittäneet tähän sloganin "samat havainnot, eri tulkinnat". (Käytän sitä nyt, koska he uskovat näin omien sanojensa mukaan.) Kun näin on, eri maailmankuvat antavat erilaisia vastauksia. Ongelmaa tässä ei ole. Ateismi ei ole kriisissä jos samoihin havaintoihin on eri tulkintoja, koska kysymys on erilaisista loogisista systeemeistä. Ateismi voi silti olla koherentti. Eihän sen eri tulkinnan olemassaolo ei kumoa Jumalaakaan. Jos eri maailmankuvat sallitaan, ateismi ei ole kriisissä tälläisen asian vuoksi.
1: Se, että uskonto on yksi maailmankuva ei tarkoita että ateistien olisi pakko pelata sen pelisäännöillä. Tämä on usein käytetty strategia, mutta se on yhtä järkevää kuin jos muslimit tulisivat kristityn luokse ja sanoisivat että "te olette uskovaisia ja me olemme uskovaisia. Siispä te noudatatte tästä päivästä lähtien Koraanin ohjeita." ~ Ateistejen ei suorastaan tarvitse piitata rahtustakaan uskovaisten erilaisesta logiikasta. Koska he pelaavat aivan eri logiikalla. Eri logiikka ei edes tarjoa haastetta koska se toimii aivan omilla säännöillään.
___1.1: Tosiasiassa tässä yleisenä keskustelustrategiana on se, että sotketaan keskenään erilaisia systeemeitä. Käytännössä paradigmanäkemys rinnastetaan eri maailmankuvien väliseen keskusteluun.2 Tämä rinnastaminen on kuitenkin mahdotonta. Sillä jos on erilaiset loogisest systeemit, niiden kohdalla toteutuu perspektiivien pluralismi, jolloin voidaan puhua ratkaisemattomasta näkemyserosta jolloin molemmat on hyväksyttävä. Paradigmanäkemyksessä kaksi asiaa alistuu samalle kriteeristölle - vain näin niiden paremmuusjärjestys voidaan mitata. Tarvittaisiin "ilmaisuvoimaisempi perustelusysteemi", jonka molemmat näkemykset jakavat. Tällöin ei todellakaan haeta mitään "eri tulkintoja".
Itse asiassa populaarissa "tieteen nimeen heiluvassa" ateismi vs. uskonto -keskustelussa velloo vahvasti evolutionismi vs. kreationismi -linjama. Tässä ateistien kanta on usein selvä. Tässä keskitytään siihen että (ID)kreationismi ei ole tiedettä. Sitä ei vastusteta uskontona, ja keskustelu pyöriikin sen parissa, että kreationismia ei saa opettaa julkisissa kouluissa, jossa uskontoa ei opeteta. Itse asiassa tätä korostaa se, että he näkevät koko asian kannaltaan merkittävänä vain siksi että se väittää olevansa tieteellistä.3 Nyttemmin esimerkiksi ID -kreationistien eturintamaa käyvien ID -kreationistien "Uncommon Descent" -blogi on tuottanut seuraavanlaisia lausuntoja "No one can know with absolute certainty that the design hypothesis is false. It follows from the absence of absolute knowledge, that each person should be willing to accept at least the possibility that the design hypothesis is correct, however remote that possibility might seem to him. Once a person makes that concession, as every honest person must, the game is up. The question is no longer whether ID is science or non-science. The question is whether the search for the truth of the matter about the natural world should be structurally biased against a possibly true hypothesis. When the question is put this way, most people correctly conclude that we should not place ideological blinkers on when we set out to search for truth. Therefore, even if it is true that ID is not science (and I am not saying that it is), it follows that this is a problem not with ID, but with science. And if the problem is with science, this means that the way we conceive of the scientific enterprise should be changed."
Valitettavasti jokaisessa logiikassa on "silmälaput" ja ilmaisun rajat. Siinä jotkin asiat kielletään - ja kiellon takana on pohjimmiltaan oletetut aksioomat. Eikä loogista systeemiä voida ikinä koskaan edes saada almiiksi. Huomaamatta tässä jää myös se, että jos "Älyhypoteesi" olisi väärässä, ei sitäkään voitaisi todistaa. Tämäkin on "älyllinen silmälappu".4
1: Itse asiassa tämä on vielä pahempi systeemi ; Siinä on kyseessä käänteinen logiikka. Siinä missä normaalissa logiikassa ensin tehdään oletukset ja sitten johdetaan päätelmät, on tässä ideana se, että lopputulos tiedetään ja tälle haetaan sopivia alkuehtoja. Kreationismi ja Intelligent Design on kaupannut itseään tieteellisenä. Jos tiede osoittaisi sen, se tarkoittaisi todistetta. Mutta jos tiede ei osoita lopputulosta, se tarkoittaa sitä että tiede ei toimi. Tämä tarkoittaa sitä että systeemiä ollaan halukkaita vaihtamaan jos se ei anna haluttuja lopputuloksia. Ja itse asiassa tämä muuttaa olennaisesti koko perustelun idean.
1: Itse asiassa syytös "umpimielisyydestä" toimii ihan mihin tahansa loogiseen systeemiin. Sillä logiikka painottaa toiset asiat uskottaviksi ja toiset epäuskottaviksi. Siksi jokainen logiikka jolla jokin asia voidaan osoittaa järkeväksi, kieltää pakosti jotain vaihtoehtoja. Tätä kautta se, että jokin logiikka "rajaa jotkut vastaukset mahdottomiksi" ei olekaan ongelma logiikalle vaan tuolle vastaukselle : Vastaus joka rajataan ulkopuolelle on tässä loogisessa systeemissä epälooginen. Näin ollen jos naturalistinen logiikka todella tekee Jumalasta epäeettisen, on se samalla tunnustus että on olemassa looginen järjestelmä jonka kautta ateismi on koherentti vaihtoehto. Taustalla on vetoomus käyttää toista logiikkaa, joka kenties antaa erilaisia vastauksia, mutta tämä erilainen logiikka olisi perspektiivien pluralismia.
Minulle "evolutionistille" lausunnossa oleellisempaa onkin se, että siinä missä se on oikeassa, se tekee koko aiheen epäkiinnostavaksi. Koska kysymyksessä on ollut lähinnä se, sopiiko kreationismi tietyn perustelusysteemin, tieteen, johtopäätökseksi. Eli seuraako tieteen logiikalla ja tieteen ehdoilla se, että se olisi totta.5 Kun tämän muistaa, on tieteen vääräksi asettaminen sama kuin muuttaisi aiheen metafyysiseksi mietinnöksi, joksikin jota ei ratkaista empirialla tai tutkimuksilla vaan pelkästään maailmankuvallisilla ennakkoasenteilla.
Tämä kaikki tuo mieleeni Dostojevskin. Hänhän oli sitä mieltä että jos hänen olisi vaihdettava totuuden ja Jumalan välistä, totuus saisi mennä. Monet muutkin uskovaiset ajavat tätä linjaa. Miulla ei itse asiassa ole tässä kohden mitään heitä vastaan. Heidän kannanottonsa tai ajatuksensa "eivät vaan kiinnosta" identiteettini rakennusaineena. Voin kuunnella heitä, mutta en heitä osaa vakavasti itseeni ottaa. On selvää että näissä "eri näkökulmissa" asia ei itse asiassa kosketa lainkaan totuutta tai tietämistä. Tälläinen keskustelu on parhaimmillaan mukavaa turhuutta joka ei johda mihinkään. Huonoimmillaan se on vain oikeutus siihen että minut voidaan pakottaa vastahankaisesti kuuntelemaan julistusta, jossa minua yritetään käännyttää. Silloin kyseessä on vallankäyttö, jossa suoraan heitetään että "kaikki ovat tasa -arvoisia mutta toiset ovat tasa -arvoisempia kuin toiset." Jossa käännyttäjä antaa itselleen luvan asettaa erimieliset holhouksenalaisiksi ; puoli -ihmisiksi.
1: Siksi olenkin rajannut kreationismidebattini juuri ja vain ja ainoastaan tieteellisyyteen jota perustellaan tieteenfilosofian välineillä. Muu on minulle (1) äärimmäisen epäkiinnostavaa tai (2) äärimmäisen vastemielistä tai (3) kokemus maailmankatsomukseni ja perustelujeni väheksymisestä.6
0 Itse asiassa olen jo pitkään heittänytkin juttua seuraavaan tapaan. Kun olen selittänyt että minusta kreationismi ei ole tiedettä - ja heittänyt usein päälle jopa rasittavan määrän perustelutavaraa - ja joku on sanonut että "se on sitten väärin", olen jopa sanonut että "ei välttämättä - eihän kaikkien ole pakko uskoa tieteeseen." Minä itse tietysti luotan tieteeseen.
1 En keskity tässä ateismiin skientisminä koska ateismi ei ole minusta skientismiä - tämä on heihin usein liitetty olkiukko. Ateistit lähinnä arvostavat tieteellisiä tuloksia, ja he esittävät että heidän maailmankuvansa on koherentti tulkinta jota tiede ei kumoa. He eivät siis ole antitieteellisiä, tietenvastaisia, tämä on eri asia kuin olla puhdas skientisti. Tämä ei ole ristiriitaista. Tai jos on, niin samassa menevät kaikki ne uskovaiset joista Jumala kokonaisuutena, tai tämän tavoitteet ja persoona ja lukumäärä ovat salattuja tieteen tutkimukselta.
2 Tästä esimerkki löytyy vaikka blogauksestani jossa "Intelligent Designerit leikkii Theseuksen laivaa kreationismilla jo ensimmäisen palan jälkeen" : Loppupuolelta löytyy esitys kiila -strategiasta. Siinä samanaikaisesti väitetään että on eri maailmankuvista, mutta kuitenkin niiden paremmuudsta voidaan keskustella.
3 Tässä onkin mielenkiintoinen ero : Wedge -dokumentti näytti että Intelligent Designin tavoitteena on raijata ateismi pois koko kulttuurista taidetta myöten, koska se on heistä haitallista moraalille. Evolutionistit taas haluavat pitää kreationismin poissa kouluista koska se ei ole tiedettä.
4 Toki myös "absoluuttisen varmuuden" vaatiminen on minkä tahansa perustelujärjestelmien filosofian osaajille melkomoinen naurunaihe. Niiden vaatijiin ei ole pitkään aikaan suhtauduttu vakavasti. Itse asiassa tässä mukaan linkittyy Looginen positivismi, joka osoittautui mahdottomaksi, kaikessa on pakosti ontologisia oletuksia. Tämä on se, joka tekee puhtaan skientismin naurettavaksi. Sellaisen vaatiminen vaatii uskoa siihen että jokin tälläiseen ehdottomuuteen kykenee, koska eihän toisilta sovi vaatia sellaista johon ei itsekään kykene..
5 Tätä on hämärrytetty käyttämällä termiä "naturalismi" : Tässä vaihtoehdot eivät näytä kreationisteille hyviltä. Joko "naturalismi" tarkoittaa suppeaa ateistissävytteistä asiaa joka ei vaikuta luonnontieteessä ylimpänä mahtina. Tai se tarkoittaa koko luonnontieteen tutkimusjärjestelmää, joka taas tarjoaa olennaisen asian : Olennainen kysymys on siinä, onko kreationismi tiedettä vai ei ja miksi kukaan vastustaisi sellaista järjestelmää joka olisi itseä vastaan?
6 Käytännössä kokemukseni ovat tuottaneet olon että jokainen (ID) kreationistin lausunto ontipahtanut joko yhteen tai useampaan seuraavista lokeroista (1) Havaintojen sovittamista ennakkonäkemykseen niin että mikään havaito ei kuitenkaan voisi heikentää tulkintaa ~ epätieteellistä (2) identiteettini kannalta merkityksetöntä juttelua ~ tylsää (3) minua ihmisenä halventavaa ~ epäeettistä. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla, mutta ne eivät ole toteutuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti