perjantai 5. helmikuuta 2010

Argumentti ei tule yksin.

Logiikassa voidaan käsitellä monenlaisia asioita. Esimerkiksi mallissa voidaan sanoa että A=B. Voimme laittaa tällä tavalla hyvin erilaisia lauseita. Ne ovat logiikan kannalta samanlaisia.

Voidaan vaikka rakentaa systeemi jossa on lause "lumi on valkoista". Samanarvoinen lause sen kanssa on "lumi on sinistä". Me voimme hyvinkin rakentaa erilaisilla oletuksilla sellaisia päätelmiä että päätelmät ovat loogisesti totta. Jos oletetaan että A=C ja B=C, silloin seuraa väistämättä että A=B.

Loogisuus ei vielä tarkoita empiirisyyttä, maailmassa toteutumista. Tässä ruvetaan puhumaan totuusehdoista. Nämä rakenteet itse asiassa esittävät että minkälainen maailman tulisi olla jotta se olisi totta. Osa lauseista voi olla loogisesti tosia ja empiirisesti epätosia.

Analyyttisen filosofian ystävät esittävätkin usein että ymmärtääkseen lauseen täytyy ymmärtää sen totuusehdot. Tämä on tärkeä jaottelu, koska voimme ymmärtää epätosia asioita, lauseita. (Oletetaan että "lumi on sinistä" on sellainen.) Eli ymmärrämme mitä jokin lause tarkoittaa vaikka se ei olisi lainkaan totta. Voin vaikka sanoa että olen metrin mittainen. Tämä on valhe, mutta kaikki tietävät minkälainen maailma (tai maailman osanen) olisi jos se pitäisi paikkaansa. He ymmärtävät lauseen totuusehdot.

Puhdas rationaalisuus on tätä kautta nähty hieman ongelmalliseksi. Loogisesti ymmärrettävä ja koherentti maailma voi olla epätosi. Toisaalta empiirikotkaan eivät ole vapaita logiikasta.

Ei kommentteja: