keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Ken tuskaa lisää.

Kun ihminen masentuu, hän kohtaa usein vaatimuksia tai kehotuksia siitä että heidän pitäisi ajatella positiivisesti. Tässä on ajatus siitä että maailman voi maalata mielikuvilla aivan erilaiseksi. On varmasti ihan totta että iloiset ihmiset ovat positiivisia.

Mutta todellisuus ei ole valitettavasti näin pörröinen. Omakohtaisesti aloittaen voisin sanoe että ainakin itse, sangen alhaalla ollessani, koin nämä ajatukset huonoina. (1) Niissä tuntui tilanteessa olemattomuuden leima. Henkilö selitti tilanteesta jossa ei ollut ollutkaan. (2) Käskyt tuntuivat joskus jopa syytöksiltä. Vika ei ollutkaan asioissa ja tapahtumissa vaan siinä että otin ne väärin. Olin siis huono. (3) Kun en voinut vain taianomaisesti alkaa ajattelemaan kivoja asioita, kehoitus tuntui vaatimukselta jota ei onnistunut toteuttamaan, josta tuli epäonnistumisen ja kontrollin menettämisen tunnetta. (4) Ja muutenkin se tuntui asioiden arvon poistamiselta. Tilanteen arvo on nolla, ja katsantokannan kaikki. Tämä taas lisäsi joko kiukkua tapahtuman väheksynnästä tai sitten hetkestä riippuen tilanteen arvottomuuteen jopa uskoi, jolloin ihmisestä tuli pienen sirpaleen kylmempi.

En ole näine kyynisine ajatuksineni yksin. Tutkimukset näyttävät että tämä positiivisuuteen kehoittaminen ei toimi niillä joille sitä kohdistetaan. Masentunut ei hyödy pörröisestä "sanataikuuksista" jossa maailma muuttuu sanojen myötä:

Ihmiset ostavat itseapuoppaita, jotta heille tulisi parempi mieli. Gerald Haeffelin tutkimukset näyttävät kuitenkin että tässä voi käydä juuri päin vastoin. Hän pisti koehenkilöitä lukemaan tavallisista kirjakaupoista saatavia CBT[~Cognitive Behavioral Therapy] -pohjaisia kirjoja. Ne aiheuttivat ongelmia niissä ihmisissä jotka jäivät kiertelemään asioitaan. Kun ihminen märehtii itseapuoppaan kanssa, murheellisuus itse asiassa lisääntyy.

Muutkin tutkimukset näyttävät erikoisia tuloksia. Joanne Woodin, Elaine Peruvocin ja John Leen tutkimus näyttää että positiiviselta kuulostavat mantrat kuten "olen rakastettava ihminen" näyttävätkin tuottavan masennusongelmia ihmisillä joilla on huono itsetunto - siis juuri niissä jotka hakevat näistä apua ja jotka tarvitsisivat apua eniten. Jos itsetuntosi ja mielialasi on kunnossa, et hae erityisellä innolla keinoja parantaa niitä.

Samanlaista ajattelua on tietysti muuallakin. On esimerkiksi vaikeaa sanoa tekevätkö iloiset puhelinmyyjät parempaa tulosta vai tekeekö hyvä tulos iloiseksi. Korrelaatiosta on helppo vetää syy-yhteyksiä. Niiden perustelu on sen sijaan vaikeampaa.

Maailman ironia ei ota vähentyäkseen. Sarkasmi on sen sijaan kuollut - se kun ei pärjää kisassa todellisuuden kanssa.

Ei kommentteja: