Perinteisessä talousteoriassa kaikki ihmisen toiminta ja ostokset ovat hyvin informoituja, ja niissä on mukana tarkka tieto siitä miten paljon onnellisuutta esineen osto tuo. Myös vaikeus saada esine on tiedossa, jolloin sekä myyjä että ostaja tietävät kalibroida kysynnän ja tarjonnan lakinsa suuruuden järkeväksi. Tätä kautta tarkka esineen hintalaatusuhde ja utiliteetti (hyöty) on tiedossa, ja kaikki mahdollinen tieto on tuotteiden hinnoista.
Tässä logiikassa joka ikinen toimija maksimoi etunsa ja optimoi toimintastrategiansa. (Tämä ei toki tarkoita täydellisyyttä, vaan parasta mahdollista toteutusta niissä olosuhteissa.) Tässä näkemyksessä ei ole olemassa "ilmaisia lounaita". Jos sellainen olisi, joku olisi jo keksinyt sen ja käyttäisi sitä hyväkseen ja velottaisi siitä jotain.
On olemassa myös toisenlainen tapa lähestyä ostokäyttäytymistä. Behavioral economics. Tässä ihmiset tekevät virheitä ja ovat laiskoja ja huolimattomia - ainakin joskus. Tämä tarkoittaa sitä että virheiden korjaamisen kautta voidaan luoda mahdollisuuksia ja kehittymistä. Tässä on mahdollista että on "ilmaisia lounaita". Mutta toisaalta voi olla myös "maksettuja paastoja".
Tämä vaikuttaa tulkintoihin aika paljon.
Normaalissa talousteoriassa eläkesäästöjen vähyys johtuu siitä että ihmiset eivät välitä siitä onko heillä eläkkeellä varaa mihinkän vai ei, tai koska he haluavat kokea köyhyyden. Tai koska he odottavat että heidän lapsensa tai yhteiskunta kustantaa heille riittävän elämisen. Virheidentekoon luottava lähestymistapa taas selittää asiat sillä että ihmiset eivät osaa laittaa eläkeiän olojaan oikeaan mittasuhteeseen. Parikymppinen ei yksinkertaisesti tajua sitä että "jos säästän nyt pari kymppiä, niin sitten kun olen 64 vuotias gubbe niin...", vaan ajattelee vain lyhytjänteisesti esimerkiksi tuoretta CD -levyä. Joka on tietysti aina ehdottoman kriittisen tärkeä investointi tehtäväksi juuri nyt eikä puolen vuoden päästä kun se ei enää ole listoilla ja hintakin on pudonnut puoleen.
Ratkaisujen kohdalla suhtautumistapa eroaa tietysti paljonkin. Esimerkiksi jos ajatellaan perinteisen ekonomian mukaan, ei tehdä mitään. Jos taas halutaan tyhmän nuoren etua, voidaan kysyä vaikka työhaastattelun yhteydessä että paljonko tulevaisuuden tuloista laitetaan suoraa työnantajan puolesta eläkesäästöön. Standardinäkemyksen mukaan tämän ei pitäisi suurentaa eläkesäästämistä. Mutta tosiasiassa eläkesäästäminen voisi hyvinkin kasvaa, koska on helpompaa luopua abstraktista omistuksesta jota ei vielä konkreettisesti ole. Kun taas se parikymppinen siellä parikymppisen taskun pohjalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti