tiistai 23. helmikuuta 2010

Varatut miehet.

Nihilistin päiväkirjassa oli New Scientististä löytynyt juttu. Siinä oli Melissa Burkleyn koe, jossa naiset oltiin pistetty valitsemaan miehiä. Havaittiin että sinkkunaiset havittelevat mieluummin varattuja miehiä kuin vapaita. Kuvat ihannemiehistä olivat samat, eikä viereen laitettu naista joka olisi voinut saada miehen näyttämään paremmalta. Miehen "parisuhdestatus" vain vaihtui, ja samalla reagoinnit.

Ilmiö itsessään on itselleni ollut "ns. ilmiselvyys". Tämä tarkoittaa likimain samaa kuin että se on ollut minulle oletus, joka oli perustunut "näkemykseen". Sen takana oli ennakkoluuloja ja elämänkokemusta.

Tuota tilannetta en sen sijaan olisi osannut odottaa. Sillä päälle liimaamani syyt olivat olennaisesti erilaisia. Oletin että takana on parisuhteessa olevien miesten asennoituminen maailmaan. He olisivat rennompia, ja vähemmän metsästämässä, jolloin he häiritsevät vähemmän, ja ovat tätä kautta miellyttävämpiä. Ja itseluottamuskin olisi paremmassa jamassa.
1: Jälkimmäisestä löytää hauskan esimerkin katsomalla "Kolmas kivi auringosta" -komediasarjaa. Siinä on yksi plastiikkakirurgiaa käsittelevä jakso, jossa Harry saa "komean" statuksen plastiikkakirurgilta. Hän pukeutuu ja ryhdistäytyy, ja onkin ihan kohtuullisen hyvän näköinen. Loppukaneetissa hän sanoo että ei halua enää olla kaunis koska häntä kohdellaan idioottina - toki häntä kohdellaan idioottina muutenkin. Kun häneltä kysytään että miten tuollaisen voi valita, niin vaatteita vaihtamatta ja naamaa leikkelemättä, ilmeily ja eleilytapaa mmmuuttamalla, parissa sekunnissa, näyttelijäsuoritus näyttää miten se onnistuu. Tämä on oikeasti melko vakuuttava pari sekuntia, joskin se täytyy nähdä jotta sen voi ymmärtää.

Toki tämä koejärjestely ei kumoa sitä että näillä uskomillani asioilla ei olisi merkitystä. Se kuitenkin näyttää että niitä ei tarvita efektiin. Naiset pitävät jo itse avioliitossa olemisesta. Parhaat ovat varattuja, mutta eivät siksi kuin ihmiset luulevat. Sillä varaus muuttaa koko statuksen.

Tämä olkoon malliesimerkki siitä, miten ihminen, silloinkin kun on oikeassa, voi olla sitä vääristä syistä. Ja vaikka näihin liimaisi päälle perusteluja, ne eivät välttämättä tule todistetuksi samalla kun tuo taustateoria osoittautuu päteväksi.

Näkemys on toki tärkeää, mutta en laittaisi sen ja tiedon välille yhtäläisyysmerkkejä. Ja perustelujen miettiminen ja näiden perustelujen koettelukin ovat hieman eri askeleella perustelluuden tiellä.

Ei kommentteja: