Hyvä on sana, jonka sisällöstä kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen aavistus, mutta jossa on sitten silti paljon vaihtelua. Etiikka ja moraali ovat tärkeitä mutta hyvin moninaista.
Tätä voidaan jaotella. Ne voidaan jakaa esimerkiksi sen mukaan, keskittyvätkö ne (1) toiminnan takana olevaan intentioon eli tekijän tavoitteisiin vai saavutettuun tulokseen, (2) pitääkö tyytyä siihen mitä on vai tavoitella enemmän (3) ja pitääkö seurata ulkopuolista moraalilakia vai olla individualisti.
Jo näiden muutamien varsin ylimalkaisten jakojen kautta saadaan monenlaisia yhdistelmiä. Vaikka eroja on paljon, voidaan käsitteistöä lähestyä. Karkeasti sanoen voidaan sanoa että on "neljä hyvää", joita painotetaan eri määrissä.
1: Tasapuolisuus tarkoittaa sitä että kaikkia kohdellaan samoilla säännöillä, järjestelmällisesti. Tämä ei tarkoita joustamattomuutta tai harmaan sävyjen puutetta. Mutta jos vaikka rangaistukseksi määritetyissä tuomioissa on vaikka 30 erilaista tuomioluokkaa, niin niihin laitetaan samoilla ehdoilla. Tässä ongelmana on tietysti se, että jos kaikkia mitataan samalla mitalla, se ei vielä tarkoita että mitta on oikeudenmukainen. Tarkkailtavaksi on voitu laittaa vaikka ihonväri, sukupuoli tai aate. Näin jokainen joka on juutalaisneekerinainen, saa tasapuolisesti saman tuomion tämän johdosta, ja jos satut olemaan vaikkapa valkoihoinen zarahustralainen mies saat aivan erilaisen tuomion samoista teoista, aivan yhtä tasapuolisesti ja järjestelmällisesti.
2: Ihmisyksilön tunnemaailman huomioiminen. Tässä ideana on se, että ihmisten puolesta ei voida päättää kaikista asioista, heiltä kysymättä. Hyvään tulee liittyä jonkinlainen reiluuden tunne. Ongelmana tässä on tietysti se, että puhdas yksilön tunne johtaa helposti esimerkiksi koston ylikorostumiseen, ja siihen että helposti närkästyvät ja loukkaantuvat saavat tätä kautta ylimääräistä aktiota. Ja samasta teosta voi saada hyvinkin erilaisen tuomion.
3: Käytännön taso, jossa ollakseen eettinen järjestelmän tulee toimia myös käytännössä. Tavoitteita pitää lähestyä. Pelkkä funktionaalisuus ei tietenkään ole yksinään kovin ratkaiseva. Voihan natsien juna tulla aina tasalta, ja samalla palaa juutalainen. Tämä voi olla nerokkaasti ja toiminnallisesti erittäin hienostunut järjestelmä.
4: Näiden liimaksi voidaan laittaa moraalisääntöihin muokatut moraalilait. Tämä kohta on tosin hieman vaikea, koska se samalla punnituttaa tarkkailun jota oikeudenmukaisuudessa käytetään, ja toisaalta se punnitsee ihmisten tunteet. Kuitenkin se voi olla peräisin näistä, esimerkiksi demokraattisen tai implisiittisen käsiäänestyksen kautta. Tätä kautta on vaikeaa sanoa onko se oikeastaan mitään muuta kuin sitä että yksilöiden tahdot (yksilöiden tunteet) törmäytetään yhteisöllisyyden (yhteinen lainsäädäntöelin) kautta (ja tämä tehdään käytännön syistä, se on ikään kuin valvontaelin joka estää yksittäiset väkivaltaiset huijarit. Jos jokainen huolehtii vain itsestään, on heikoilla ainakin joskus tukalat paikat). Eli tämä voi olla vain yllä olevien kolmen heijastuma. Osa on tästä kohden vahvasti erimielinen.
Näiden pohjalta voidaan sanoa että hyvän käsite sisältää aina elementin yhteneväisestä kohtelusta, eettiseltä tuntumisesta, toimiva ja sellainen että se on perusteltavissa johonkin yhteiskunnan sopimaan moraalijärjestelmällä.
Näillä säännöillä jokainen reilukerho tavallaan pelaa. Yksityiskohdissa on sitten paljonkin eroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti