"Imagine me in a crowded marketplace, with a dagger up my sleeve, saying to you, "Polus, I've just go myself some marvelous tyrannical power. So, if I see fit to have any one of these people you see here put to death right on the spot, to death he'll be put. And if I see fit to have one of them have his head bashed in, bashed in it will be, right away. If I see fit to have his coat ripped apart, ripped it will be. That's how great my power in this city is!" Suppose you didn't believe me and I showed you the dagger. On seeing it, you'd be likely to say, "But Socrates, everybody could have great power that way. For this way any house you see fit might be burned down, and so might the dockyards and triremes of the Athenians, and all their ships, both public and private." But then that's not what having great power is, doing what one sees fit."
(Platon, "Gorgias" -dialogy)
Yhteiskunnallisissa asioissa ollaan yleensä montaa mieltä. Periaatteessa linjat voidaan vetää karkeasti kahtia Karl Popperin ja Platonin kautta. Platon kannatti harmoniaa, jossa korostuu yhteiskunnan toimiminen kuin kone, yksimielisyydessä.
Popperin mielestä Platonin yhteiskunta oli kauhein mahdollinen diktaturia, koska siellä sensuroitiin erimielisyys. Ja tätä ylläpidettiin esimerkiksi propagandalla ja valehtelulla, jotka "Valtio" - teoksessa hyväksytään, harmonian nimissä. Popper kannatti sensuroimattomuutta, kriittisyyttä. Erimielisyys on etenemisen avain, koska virheenkorjaus olennainen tapa oppia virheistä. Ja ennen virheen korjaamista virhe täytyy voida myöntää.
Tähän väliin on tietysti hyvä jättää yhteiskunta kokonaisuutena ja ottaa esille pieni palanen. Vartijat. Aloitan Platonista.
Platonin dialogissa Sokrates esittää että hänellä on suuri mahti, koska hän voi repiä maahan kenen tahansa yksilön, ja jos hän päättää että jonkun vaatteet revitään tämän päältä, hän voi tehdä tämänkin. Syynä oli se, että hänellä oli tikari. Tällä hän kuvasi sitä miten näkemys tyranniasta on erilainen kuin voisi luulla. Se ei vaadi paljoa.
Tätä kautta esiin voidaan kaivaa yksi ongelma: Vartija joka pamputtaa omistaa "tikarin mahtia". Tämän vuoksi Platonin "Valtio" opettaa, että vartijoiden tulee olla erityislaatuisia ihmisiä. Siksi vartijoille opetetaan miltei samat asiat kuin johtajille - jotka ovat filosofeja, viisaita johtajia. Ainut ero oli siinä että vartijoille ei opeteta dialektiikkaa, joka huipentaa johtajakoulutuksen. Tätä kautta Platonista vartijaksi pääseminen edellytti että vartijoilla olisi älyllinen kyky omaksua teoreettista tietoa, että olla innokkaita, päättäväisiä, toiminnallisia ja rohkeita. Johtajien tarvitsi olla yksipuolisemmin mutta korostetummin järki -ihmisiä.
Tässä Platon, ehkä hieman yllättäen, korostaakin sitä että syntyperä ei määrää statusta, vaan se minkälainen ihminen on perusluonteeltaan. Tämä onkin ehkä se liberaalein osa Platonia.
Tämä Platonin ihanne on käytännössä melko kaukana siitä vartijuudesta, jota nyky -yhteiskunnassa tehdään. Vartijakurssit ovat melko lyhyitä. Vartijoita ei tämän vuoksi arvosteta, ja toisaalta sinne päätyy helposti monenlaista yrittäjää. Minäkin olen ollut. Klisee sanoo että vartija on armeijaurallaan epäonnistunut poliisikouludropout. Vartija vetää steroideja ja pamputtaa päähän. Väkivaltainen, joka haluaa piestä eikä muuten saa.
Tässä diskurssissa vartija esitetään kielenkäytössä omavaltaisena ja väkivaltaisena anarkistina, "tikarin mahdin" kautta.
1: Tosiasiassa esitetyt puheet pamputusintoisista vartijoista ovat monessa suhteessa hankalia. Luultavasti niitä esittävät sellaiset tyypit, jotka eivät ole koskaan olleet "mäiskintätilanteessa". Ihmisillä, syyttömillä, syyllisillä ja muilla, on tapana pistää vastaan tässä vaiheessa. Pamppu on toki voimankäyttöväline, mutta se ei ole mikään myytillien amuletti joka tekee kantajansa immuuneiksi kaikille tavallisille aseille. Vartijaa voi teloa muullakin kuin vihkiveteen kastetulla hopealla. Kun kenelle tahansa syyttäjälle annetaan pamppu käteen ja sanotaan että "pieksepä tuota spurgua, jonka tautihistoriaa et tunne, ja joka jo nyt ärisee vastaan, etkä tiedä onko sillä puukkoa ja puntaria", niin tuskin pitäsivät sitä kovin hauskana ajanvietteenä. Tässä kikkana on tietysti se, että he eivät olekaan hakeutuneet vartijaksi. Tämä on pohjimmiltaan ad hominem. Jos pieksentä olisi päätavoite, on muistettava että siviilinä pystyy pistämään henkilöitä raiveliin vähemmällä valvonnalla, kiinnijäämisriskillä ja tuomioilla.
___1.1: Kontulan pahoinpitelyssäkin -joka on julkisuutta saanut, harvinainen ja vuosia sitten tapahtunut - ongelmana oli se, että "raportteihin oli laitettu eri asioita kuin mitä maailmassa oli tapahtunut". Harvassa tapauksessa pahoinpitelystä on edes vääristeltyä raporttia. Väkivaltatapahtumisen kiistäminen, alibin, paikallaolon ja muun vastaavan kiistäminen on varmasti hyvinkin tavallista siviilipuolella. Ja kun muistetaan se määrä (1) digikameroita ja (2) vartijoita on maailmassa, on selvää että vartijat eivät elä pampunheilutuksella. Kiinnijääneitä olisi yksinkertaisesti pirusti enemmän.
Käytännön tasolla vartijoiden ongelma on kuitenkin aivan toinen. Kun puhutaan "järjestelmällisestä vartijoiden dissaamisesta", käytännön tasolla ongelma ei ole se että vartijat olisivat omavaltaisia. Tässä heitä katsotaan kieroon juuri sen vuoksi että he ns. "edustavat järjestelmää". Ja siinä missä poliisit omaavat mahtia, vartija on sellaisessa asemassa, että sitä on melko turvallista vastustaa ja häiriköidä. Eli monesti vartijaa ei dissata siksi että hän olisi individualisti, joka käyttää "tikarin mahtia". Sehän on juuri sitä, jota anarkisti tekee, esimerkiksi rikkoessaan ikkunoita (jotka edustavat talousjärjestelmää) tai maalatessaan spraypullolla seinään merkkejä (koska seinä edustaa järjestelmää, ja maalaus on kritiikki sitä kohtaan.) Olipa maalarien kanssa yksimielinen tai ei, on selvää että aiheen diskurssi sallii ainakin tietyssä määrin "tikarin mahdin".
Vartijaa vihataan koska heidän identiteettiinsä on leimattu "Platonin vartijuus". He ylläpitävät järjestelmää. Vartija onkin vastustettava. Mutta täysin päinvastaisista syistä, kuin mitä esimerkiksi lehtiin mielipidekirjoituksissa kirjoitetaan. Sillä näissä vartijoita moititaan siitä että vartija ei ole Platonistinen. Tässä vartija on syyllinen koska hän on Platonistinen. Tällöin kriitikko ottaan ikään kuin "Popperistisen kannan." Ongelmana on tietysti se, että tässä ristitulessa vartija on syyllinen jo valmiiksi. Tehtäväksi jää vain tuomion kirjoituksen tarkan sisällön valinta.
Tässä kannassa vartija on pohjimmiltaan varastelua, spreijailua ja väkivaltaa sensuroiva taho. Ja tämä tarkoittaa jonkin asteista totalitarismia.
Vartija kohtaa helposti, jos on aktiivisella alueella töissä, päivittäin ärhentelyä, jossa vartijaa oikein tarkoituksella ärsytetään. Vaikka tilannetta yrittäisi hoitaa kuinka asiallisesti ja rennosti, ja etenkin silloin. Koska silloin vartija edustaa eniten systeemiä.
1: Jos miestä pureva koira ei ole uutinen mutta koraa pureva mies on, se että vartija ylittää valtuutensa on uutinen. Toisin päin asia ei ole kovinkaan kummoinen. Jos vartija keskeyttää vaikkapa Kalliossa sisäisen kahinan, jossa vartijoita dissaavilla miehillä on kesken miiminen itsensä toteuttaminen jossa puretaan moraalista närkästystä alkoholista saaduilla kaloreilla. Se ei ole uutinen. Muuten lehdet olisivat liian täynnä.
Sillä tosiasiassa toisinajattelija -anarkistiksi itsensä usein leimaava ärhentelijä saa statusta jos saa vartijan pampusta. Se on sitä mitä hän haluaa. Erikoisinta on tietysti se, että mukana on myös lehdistöä. Olin huvittuneena jo sinä päivänä kun olin ensimmäistä päivää FPS:ällä töissä vartijan hommissa. Lehdistössä oli juttua siitä miten FPS:än vartijat ovat asiattomia. Todisteena oli muun muassa haastatteluja, joissa viitattiin tiettyihin vuosiin ja tiettyihin tapahtumiin ja paikkoihin. Ongelmana oli vain se, että firmaa ei oltu edes perustettu tällöin. Joten FPS:än vartijoilla oli pidempi väkivaltahistoria kuin mitä firmalla oli ikää. Journalisti ei ollut tarkistanut tietoja, jotka olisi löytynyt yksinkertaisella googlehaulla.
Samanaikaisesti uutiskynnystä ei ylittänyt esimerkiksi se, kun minä Pasilan LIDListä työvuoron päätteeksi lähtiessäni sain kohdata väkivaltaisuutta, työajan jälkeen, vain siksi että olen "kuratakki". En provosoinut väkivaltaa, ja olin varsin sovitteleva vielä kun tilanne oli päälläkin. Tämä ei luonnollisesti ollut este. Tämä on työn varjopuoli. Jos menisin journalistille - vaikka sille samalle journalistille, joka kirjoitti FPS:än vartijoiden julmuuksista ennen FPS:än perustamista - itkemään, sanoisi varmasti että "työn varjopuoli". Että "mitä läksit, nii." Samaa voisi käydä isälleni, joka on toiminut vartijana "pidemmän kaavan kautta". Kun häntä ihan tuoreesti potkaisi narkomaani, ei minkään valtakunnan uutiskynnys ylittynyt.
1: Ja tavallaan tässä lausumassa olisi vinha perä. Tilanteen ei pitäisi olla kenellekään täysjärkiselle mikään uutinen. Jos ilmoitat että haet poliisiksi, sotilaaksi tai vartijaksi, puoliso ja sukulaiset taatusti kommentoivat säännönmukaisesti sanaparin "vaarallinen työ".
Taustalla on jännä ajatus. Että virkavaltaa kohdatessa kohdataan kone, ei ihmistä. Tosiasiassa työidentiteetti ei ole ihminen, vaan tämän välineellisen identiteetin sidosvoima. Ja tätä voidaan olla monesta syystä. Jos samaa noudattaisi kaupassa tai siivoojia nähdessä, esittäisi että kassa on vain asiakaspalvelija. Toki osa ihmisistä kohteleekin kassoja täten, mutta vartijoita vastustavissa piireissä kassat ja siivoojat ovat "järjestelmän sortamia". Tässä on aistittavissa tiettyä jännitteisyyttä. Sama argumenttirakenne on toisaalla hyvä ja toisaalla huono.
Ehdottomasti vartijoiden väärinkäytöksiin on tartuttava.
On aina hyvä miettiä että kuka sitä "tikarin mahtia" pitääkään, ja onko "tikarin mahdin" vastustaminen noussut niin vahvaksi että se liikaa rajoittaa yksilön oikeuksia. Itse olen sitä mieltä että Platonin ongelmana on liiallisuus. Hänhän esimerkiksi halusi kieltää monikieliset soittimet, koska ne olisivat kasvatuksellisesti huonoja. Kielisoitinten tuli olla muutamakielisiä ja niillä piti soittaa harmonisia kappaleita. Kasvattaessa kaikkia lasten tunnekuohuja piti ehkäistä, eli kasvattavat tarinat ei saaneet olla vahvoja tunteita herättäviä. Toisessa päässä taas on Hobbeslainen helvetti jossa kaikilla on "tikarin mahti" ja kuka tahansa voi tappaa kenet tahansa.
Tätä selvittelyä taatusti helpottaa se, että järjestelmän vastustaminen liitetään usein retoriikan tasolla individualismiin ja omavaltaisuuteen. Tässä positiossa kun tunnustetaan että tikarin mahti ei vaadi "järjestelmää", jotain suurta yhteiskunnallista joka murskaa. Vaan yksilökin voi harjoittaa sitä. Samaa retoriikkaa voidaan luonnollisesti soveltaa niihin jotka eivät tottele pyyntöjä, käskyjä ja kehoituksia. Asiaa helpottaa se, että vartijoiden väkivaltaa liitetään lakitekstiin. Tämä tarkoittaa että lakitekstillä voidaan rangaista myös näitä "anarkisteja".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti