Jalostuksen perusideana on vaikuttaa eläinten geenistöön. Muuttuminen voi olla monenlaista, ja siksi jalostus ei ole irrallaan siitä mitä muutoksia halutaan. Jos otetaan puhtaasti taloudellinen ajattelu käyttöön, on jalotuksen ideana yksinkertaisesti verrata jalostuksen kustannuksia niiden aikaansaamiin tuottoihin. Jalostuksen kulutus saadaan yksinkertaisesti arvioimalla jalostussuunnittelun vaatima työmäärä - sekä karsittavien tai suosittavien eläinten jalostuskäytöstä/käyttämättömyydestä mahdollisesti syntymät tappiot. Jalostuksen tuotto saadaan sitä kautta että se minimoi tuotantokuluja - kuten sairaspäiviä - ja/tai jos se lisää voittoja - esimerkiksi lisää maidontuotantoa. Tulot ja menot voidaan tietysti esimerkiksi diskontata, jolloin tulevaisuuden tuotoilla on pienempi arvo kuin heti saadulla rahalla.
Perinnöllisyyden osuus on ehkä se "yksinkertaisempi osuus". Jos ominaisuuden periytyvyysaste on korkea, sitä voidaan jalostaa nopeasti. Hallittavuutta toki mutkistavat esimerkiksi ominaisuuksien kytkökset. Jos hyvä ominaisuus korreloi jonkun huonon ominaisuuden kanssa, se vaikuttaa. Kuitenkin tilanne on tältä osin "tietyn matematiikan sisällä". On arviointeja ja niiden luotettavuusrajoja, joita voidaan käsitellä tilastomatematiikalla.
Vaikeuksia on kuitenkin siinä että jalostettujen eläinten tulee sopia niihin olosuhteisiin joissa eläin on. Tämä vaatii markkinoinnin ja tuotanto -olosuhteiden hallintaa. Koska jalostus vaatii aikaa, on pakko jalostaa sellaisia ominaisuuksia jotka ovat todennäköisesti tulevaisuudessa hyödyllisiä.
Tätä kautta mukaan tulevat markkinat. On arvattava erilaisia trendejä, kuten kuluttajien tottumksia ja infrastruktuurin muutosta. Jotkin asiat, kuten lyhytaikaiset muotioikut ja tuet voivat olla yllättäviä ja lyhytaikaisia ja niillä voi olla iso vaikutus tulokseen. Mutta ne ovat lyhyytensä ja ennustamattomuutensa vuoksi "käytänössä jalostuksen saavuttamattomissa". Vaikeutena tässä kohden on tietysti se että tulevaisuuden ennustamisessa voi tapahtua isojakin muutoksia ja ne eivät välttämättä sovi mihinkään ennalta arvioitaviin luottamusväleihin, joissa on ennakoitavissa oleva määrä ennakoitavissa olevalla suuruudella olevia heittelyitä.
Ehkä pikkuisen hauska yksityiskohta tässä on se, että asiaa voidaan tarkastella kahdella tavalla. Niiden tulokset ovat samansuuntaiset, mutta niiden takana oleva logiikka on hyvin erilaista:
1: Jos jalostusta tarkastellaan ensisijaisesti taloudellisen tehokkuuden kautta, käy niin että tuloksiin tulee tuotantokustannusten muuttuminen. Tätä kautta jalostusarvo paranee vaikka muutos on ympäristössä eikä perimässä. Jalostus tavoittelee sitä että se kohdentuisi juuri geneettiseen edistymiseen. Tätä kautta on vain muistettava että tässä jalostus tarkoittaa hieman eri asiaa ; vaikka eläimen genetiikka pysyisi samana, sen kannattavuus voi olla hyvinkin erilainen. Tämä on ihan järkeenkäypää. Jos maidon hinta nousee, tietyn lehmän pito on taloudellisesti kannattavampaa vaikka se lypsäisi saman verran kuin ennen.
2: Jos näkökulma on biologisessa tehokkuudessa, tällöin tutkitaan tiettyjä ominaisuuksia lukuarvoina. Tällöin saadaan luku joka on vaikkapa tuotettavien maitolitrojen (eikä tuotteesta saatavien rahamäärien) määrä. Tämä tulos ei vaihdu vaikka tuottajahinnat muuttuisivat. Tosin tällöin hyvä jalostusarvo voi tarkoittaa huonoa kannattavuutta. Vaikeuksia syntyy siinäkin että eri ominaisuuksien väliset hyödyt on vertailtava jotenkin, jotta tiedetään miten niitä ja mitä niistä priorisoidaan mitenkin. Kun tarkastelussa on rahamäärät, on vertailu tietysti helpompaa.
+ Jännite on ymmärrettävä sitä kautta että miettii miten asian voisi sanoa toisin. Jos ominaisuus mitataan ja niille laitetaan taloudellisen tilanteen mukainen painoarvo, on laskettu ominaisuus ja sen painoarvo on tehty tuotoksen mukaan. Loppusumma on silloin sama kuin jos tarkasteltaisiin pelkkää taloudellista tulosta, mutta tiedetään mikä on perimän ja mikä on perimän ja mikä taloudellisen tilanteen mukaista.
Toki tämä yllä oleva oli röyhkeä yksinkertaistus. Tosiasiassahan "raha ei ole ihan kaikki". Esimerkiksi tilan tuotantotapa ja etiikka vaikuttavat siihen minkälaisia asioita painotetaan ja mitä ei. Raha oli vain ymmärrettävä esimerkki. Esimerkiksi usea jalostussuunnitelma voi painottaa ympäristöystävällisyyttä. Jos tiedot on kerätty ominaisuuksina, samoja jalostustietoja voidaan käyttää jopa täysin vastakkaisissa jalostussuunnitelmissa. (Tämän vaihtoehdon relevanssi on arki -ihmisellekin kouriintuntuva. Eri koirarodut ovat hyvinkin erinäköisiä ja niillä on eri rotuominaisuuksia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti