Hinnat ilmassa.

Lukiossa minulla oli vähän aikaa yhteiskuntaopin opettaja, joka oli armoitettu kiroilija. Häneltä opin seuraavan tarinan kautta erilaisia asioita taloudesta:

Kari "Perkeleen" saaga kioskista.

Kuvitellaan että joku haluaa perustaa kioskin. Hän tekee siihen investoinnin. Hän saa mukaansa 10 henkilöä, joista kioski voisi tuottaa voittoa. Niinpä jokainen heistä maksaa saman verran, 10% investoinnista. Kioski maksaa investointinsa takaisin 5 vuodessa. Se siis tuottaa rahaa ja tätä kioskia kannattaa pitää. Kuvitellaan että kioski tuottaa tasaisesti rahaa.

Nyt omistajat haluavatkin myydä osuuksia ja pistävät osuutensa myyntiin. Joku haluaakin maksaa osuuksista enemmän. Nyt kaikkien omistajien omaisuus voidaan myydä halukkaille. Koska kioskin omistuksen papereiden arvon määrää kysynnän ja tarjonnan laki, voidaan sanoa että kioskin omistajien osuudella voi olla isompi arvo myytynä, kuin mikä on kioskiin investoidun rahan määrä. Tätä kautta voi syntyä tilanne jossa kioskin ympärillä on "kupla". Sen omistusta halutaan ostaa hyvinkin kalliilla. Tämän omistussuhteen hintaa ei määrittele välttämättä kovinkaan paljoa kioskin tuotto. Ja omistussuhteen hinta ei välttämättä muutu kioskin tuoton heilahdellessa ja omistussuhteen hinnan heilahtelu ei tarkoita kioskin tuoton muutosta. Tätä kautta joku perustajista voi lopulta olla kioskissa vastaavana hoitajana, joka ei omista yhtään tuosta kioskista. Ja kioskin hinta kiertelee omistajilla jotka eivät välttämättä ole edes nähkeet koko kioskia. Nämä maailmat voivat olla erillisiä.

Jossain vaiheessa joku voi huomata että kioskin omistussuhdetta myydään paljon kalliimmalla kuin mitä koko kioskin arvo kaikkine voittoineen on. Tällöin hän voi huomauttaa asiasta ja kioskin omistamiseen panostaneet menettävät rahaa. Mahdollisesti jopa sellaisia summia jotka ovat moninkertaisia kioskin liikevaihto ja myyntiin nähden.

Opetus on se, että kioskin omistusoikeutta ostavia ei oikeastaan kiinnostakaan itse kioski, vaan se mihin hintaan hän voi odottaa voivansa myydä kioskin omistusoikeuden. Jos kioskin omistuksen hinnan trendi on ylöspäin, se kannattaa ostaa, ja jos kioskin omistusoikeuden hinnan trendi on alaspäin, sen ostaminen ei kannata.

Aku Ankan myytillinen kertomus säästöporsaista.

Tästä tarinasta on hyvä hypätä sarjakuviin. Eräässä Aku Ankan taskukirjassa on tarina kolmesta porsaasta. He eivät pakene sutta, vaan heillä on suunnitelma. He perustavat hyvin korkeakorkoisen pankin. Eli jos panostat rahaa pankkiin, saat seuraavana päivänä rahan kaksinkertaisena takaisin. Niinpä Aku ja monet muut panostavat ensin vähän rahaa, ja kun näkevät setelit kädessään, miettivät että "entä jos panostan nämä kaikki voittonikin?" Tämä sallitaan. Näin kukaan ei nosta rahoja pankista, kun luvut pyörivät isommaksi ja isommaksi koko ajan. Taustalla on investointitoiminta, jossa porsaista yksi on ensin ostanut purukumiautomaatin. Hän on myynyt sen tuhatkertaisella hinnalla toiselle porsaalle, joka on taas pistänyt siihen tuhatkertaista hintaa ja myynyt kolmannelle ... Tämä on maksettu tietysti pankkiin tehdyillä investoinneilla. Lopulta tämä kupla tietysti puhkeaa, koska ostot vaativat oikeaa rahaa, jota on pankissa vain rajallinen määrä. Tätä kautta tapahtuu romahdus. Sijoittajat menettävät rahansa. Porsaiden oveluus onkin siinä, että maailma on onnellinen paikka sille joka yrittää parhaansa ja maksaa oman palkkansa: Pankin tuottaessa he ovat palkinneet itseään isoilla palkoilla ja optioilla. Näin vain PANKKI menee konkurssiin, SIJOITTAJAT menettävät rahansa, kun taas PORSAAT olivat sikarikkaita.
1: Koska Aku Ankoissa on yleensä eettinen lopetus, myöhemmin porsailta saatiin omaisuus takaisin koska he varastoivat fyysisest rahansa sinne missä ne olivat, eivätkä huomanneet allekirjoittaa maksumääräystä tästä varastoinnista ja varastoitu omaisuus kerättiin takaisin. Tämä jäi huomaamatta, koska kaikki sijoittajat lähtivät yhdessä voimin kirjoittamaan henkilökohtaisia valituksia ja kirjeitä porsaille. Näin porsaat eivät lukeneet kirjeitään - siis myöskään laskuaan varastomaksujen eräytymisestä.

Tragedia pörssiromahduksesta joka lopetti kultaiset ajat.

Kupla on toteutunut tietysti usein oikeassakin maailmassa. Esimerkiksi ennen kuuluisaa pörssiromahdusta, edettiin törsäilyn aikaa. Näitä kutsuttiin "kultaisiksi vuosiksi". Niiden aikana pörssiosakkeet tuottivat paljon voittoa. Itse asiassa voiton vuoksi pankeista kannatti ottaa lainaa, jolla osakkeita ostettiin. Näin lainarahalla ylläpidettiin kysyntää osakkeilla, ja niiden hinta nousi.

Kupla puhkesi, eli tästä ylikuumenemisesta seurasi lama. Sijoittajat menettivät omaisuutensa ja tämä heijastui koko talouselämään. Seurasi "great depression". Suurelle osalle myös nimessä oleva mielenterveys meni rahojen ohella. Wall Streetin meklareiden itsemurhiakin tapahtui.

Yhteenveto (tosi)tarinoinnista.

Voisin esittää tästä jotain yhteiskuntakriittistä. Mutta en vittuile politiikasta ja taloudestani rikkaimmilleni, siinä olisi jotain melko arroganttia. Otin tarinat esiin kosna tästä päästään kahteen yleiseen käsitykseen, ja niiden dekonstruktioon.
1: Talouselämä ei suinkaan ole pelkästään kylmää ja mekaanista. Toki talous on ensisijassa väline, eli sellaisenaan nihilistinen asia. Mutta kuitenkin talouselämässä tapahtuu jotain, jolla on vaikutusta yhteiskunnassa. Siksi siihen on käytännössä aina liitettävissä etiikka. Sillä siinä missä miekka itsessään on vain väline, on merkitystä sillä lyökö sillä ihmisen hengiltä, vai harjoitteleeko sen kanssa, vai käyttääkö sitä koriste -esineenä, vai käyttääkö sitä peräti tutkaimena jolla testaa maan laatua tökkäämällä sen maahan ja painamalla sen väistimellä alas. Kaikissa tapahtuu jotain, ja niihin kaikkiin voidaan liittää ajatus siitä onko teko yhteiskunnallisesti sallittua, hyvää, kaunista ja käytännöllistä. Eli onko se perusteltu vai ei.
2: Toinen asia on se, että ennakkoluulottomuutta ja arvojen kulttuurisidonnaisuutta korostetaan usein liikaa. Tosiasiassahan suomessa kasinotaloutta 1980 -luvulla perusteltiin juuri ennakkoluulottomuudelle. Kasinotalouden ongelma oli se, että siinä tartuttiin lyhytjännitteisesti kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Lopputulos tästä ostomyyntikohelluksesta oli "se kuuluisa Suomen lama". Minä vielä muistan ajat jolloin oli markat, jotka uivat.

Tämä ei ole vaikea asia. Ennakkoluulottomuus ilman ajattelua ei ole kovin viisasta. Silloin kun joku UFO -salaliittolainen tekee niin, se on harmitonta. Ja niistä voi jutella ja niille voi naureskella. Koska ne ovat kuitenkin lähinnä harmittomalla tavalla typeriä. Talousasioissa vastaava liioiteltu ennakkoluulottomuus ei ole seuraustensa vuoksi yhtä hauska.

Ongelmana on tietysti se, että talousteoriassa ajatellaan melko usein että kaikessa kaupassa, siis myös jokaisessa pörssiosakkeen ostossa, suoritteen ajatellaan olevan "hyvin informoidun". Takana on myös luottamusta loputtomaan kasvuun. Tätä kautta ongelmia ei tule niinkään siksi että talousteoria olisi mekaaninen ja kylmä. Vaan sen takia että sen takana oleva ihmisten toimintaa kuvaava näkemys ja tulevaisuutta koskeva utopia on liioittelevan positiivinen: Ihmiset nähdään älykkäämpinä ja rationaalisempina kuin he ovat. Ja tulevaisuus nähdään liian valoisana. Minusta yksi suurimmista myyteistä on syyttää pörssiromahduksista talouselämän kovuutta. Tästä tulisi syyttää sen pehmeyttä.

Konkreettinen työelämä - kuten elämä siinä kioskissa - voi toki olla sellaista että kova talous ajaa ihmiset piippuun. Sillä kun korostetaan kilpailukykyä, muistutetaan kilvasta. Ja kilpailuissa on usein myös häviäjiä.