Telegraph uutisoi Frijtersin tekemästä tutkimuksesta. Tutkimuksessa kyseltiin miehiltä ja naisilta hintaa erilaisille asioille. Nämä liittyivät perhe -elämään ja muihin vastaaviin asioihin. Ajatus esimerkiksi lapsen hinnasta voi tuntua kornilta ja pinnalliselta. Mutta tätä kautta saadaan eräänlaisia arvioita, joista voidaan tehdä jotain päätelmiä.
Vaikka tälläistä insinöörimäistä lähestymistapaa voi pitää varsin kylmänä ja ihmiset esineellistävänä, se kuitenkin tuo tietoa lukusuhteista, suuruusluokista ja muista asioista. Saadun datan selittäminen onkin sitten mielenkiintoisempi asia.
Tuloksista voi sanoa vain yhden varman asian, keskiarvot puhuivat erikoista kieltä, ja tämä kieli on sukupuolisidonnaista ja epäsymmetristä.
1: Jostain syystä muutto oli naisille ilo ja miehille sama muutto oli murhe. Miehet kuitenkin kuvataan stereotypioissa kulkureiksi ja naiset vakituisessa talossa asuviksi.
2: Avioliiton hinta on 18 000£ miehille ja 9 000£ naisille. Eli vaikka puheissa naiset odottavat naimisiinmenoaan vuosia ja mies vain käy alttarilla, hinnat näyttävät toisilta. Sama koski muitakin hintoja. Miehet arvottivat lapsen syntymän ja monet muut asiat rahallisesti isomman ilon arvoiseksi kuin naiset.
3: Tutkimuksissa huomattiin myös että ihmiset arvottavat menetyksen kalliimmaksi kuin saamisen. Lapsen kuolema on isompi murhe kuin lapsen syntymä on ilo.
Tämä data sallii hyvin monenlaisia tulkintoja. Eräiden tulkitsijoiden mukaan tämä kertoo siitä että ajatus siitä että miehet olisivat tunteettomia on valheellinen stereotypia. Tämähän viittaa siihen että miehet kokevat asiat vahvemmin kuin naiset. Tätä kautta voidaan ajatella että naisten tunnepuhe on vain sitä että "siitä puhe mistä puute". Eli miehet puhuvat älykkyydestä koska heidän on keskityttävä olemaan rationaalisia kun tunteiden kanssa on liikaakin työtä. Ja naisilla tilanne on päin vastoin. Tässä tulkinnassa raha on vakio, ei tunne.
Kuitenkin tässä on ehdottomasti olemassa toisenkinlainen tulkintatapa. Tässä miehet arvostavat rahaa vähemmän. Tämän tueksi voidaan kehittää tarinoita siitä miten miehet ovat olleet metsästäjiä ja naiset keräilijöitä. Metsästäjät jakavat saalista ja keräilijät eivät hevin luovu siitä. Kun tiedetään että testosteroni innostaa riskinottoon ja jopa anteliaisuuteen, tässä voi olla jotain perää. Tässä tulkinnassa onnellisuus on se joka on vakio, ei raha.
Kolmas tapa on se, että miehissä ja naisissa ei ole eroja tässä kohden. Meillä on samanlaiset tunteet eivätkä geenimme ohjaa metsästämään tai keräilemään. Vaan yhteiskunta on jostain syystä rakentunut siten että miehiltä odotetaan ellei peräti vaadita avokätisyyttä. Eli syntyisi jonkinasteinen "miehen rahat ovat yhteisiä rahoja ja naisen rahat ovat naisen rahat" -strategia. Tämä on ollut perinteisesti hyvinkin normaalia. Perinteisesti on ollut miehen rooli lahjoa nainen treffeillä maksamalla lounas, ja baarissa drinkki. (Toiveena seksuaalinen kompensaatio sanoo samantyyppinen perinteinen stereotypia.) Tai sitten feminismi on johtanut siihen että sukupuolet eivät enää tee yhteistyötä vaan ne on laitettu kamppailemaan keskenään ja toisiaan vastaan. Ja naiset ovat tällä hetkellä voitolla.
Yleisesti ottaen kun tutkimus on hinnan määräytymisestä, kananttaa miettiä mistä hinta johtuu. Sillä tiedetään yleisesti että monissa asioissa vaikuttaa sekä kysyntä että tarjonta. Ehkä miehet haluavat enemmän. Tai vaihtoehtoisesti heille tarjotaan vähemmän. Tämä kahden muuttujan lisätuonti tuo vähintään mutkikkuutta tulkintoihin.
Ehkä erikoisinta on se, että nämä selitykset eivät ole toisensa poissulkevia, mutta yksinäänkin ne ovat mahdollisia. Ja jos tilanne jaetaan, jako ei välttämättä mene tasan. Jokin voi vaikuttaa paljon ja jokin vähän.
Olisin siis kaiken kaikkiaan hyvin varovainen siitä minkälaisia tulkintoja tämänkaltaisesta tutkimuksesta tekee. Sen vika ei ole suoraan se että asioita arvotetaan rahassa, koska ihmisillä on tunteita myös rahaa kohtaan.
1: Tai ainakin minulla on. Jos sinulla ei ole näitä tunteita, niin kerron mielelläni osoitteen jonne voit lähettää rahallisen omaisuutesi! Autan mielelläni tässä tilanteessa jossa sinulle tulee neutraali tunne rahansiirrosta sekä positiivinen mieli toisen ilahduttamisesta. Ja minä saan iloa puhtaasta ahneudesta.
Minä olen varovainen, mutta kaikki eivät tietenkään tee samoin. Jotkut tulkitsevat rohkeammin, ja kutsuvat tulkintaansa erimielisyyden ehdottomasti kumoavaksi. Ja tietenkin tieteeksi. Tosin tämä rohkeus on valitettavasti sitä logiikkaloikkimista, että jos sen asettaa ihailtavaksi, niin sitten kannattaa ruveta avoimesti täyskaheliksi. Se osoittaa että sinulla on rohkeutta tehdä omia päätelmiä ilman varmuutta ja välittämättä mielipiteistä tai logiikasta.
Kuitenkin tämän tutkimuksen päälle voidaan rakentaa jotain. Kun sitä liippaavia tutkimuksia liitetään yhteen, voidaan asioita lisäselvittää. Tätä kautta onkin ehkä helppo ymmärtää että miten tutkmukset ovat hyvin harvoin tyhjiössä. Yksi tutkimus ei kerro usein paljoakaan. Mutta yhdessä muiden tutkimusten kanssa se voi tuoda esiin paljonkin uutta tietoa.
Tätä kautta onkin ymmärrettävää ja mielenkiintoista että Frijters itse ei puhunut sukupuolten tunnesuuruuksista. Hänen arvionsa kun keskittyi siihen miten raha liittyy onnellisuuskysymyksiin, hän oli yllättynyt siitä että tämä yhteys on vahvempi kuin on aikaisemmin ajateltu. Mutta tämä on tietysti vähemmän raflaava kuin jutut sukupuolieroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti