Tekstiviestipalstat ovat yllättävän suosittuja. Olen ihmetellyt sitä miksi ihmiset lähettävät maksullisia tekstiviestejä lehteen, kun nettifoorumit tekevät saman tehokkaammin, sallivat pidemmän ja paremman viestittelyn ja interkontekstuaalisuuden. Ja tekevät sen vieläpä halvemmalla.
Tämän päivän "Metro" sisälsi tekstiviestin joka näyttää miten vaikeaa idean tiivistäminen tekstiviestin pituuteen voi tarjota.
"Ihmisten omantunnon muokkaa ympärillä vallitseva ilmapiiri ja vallalla oleva moraali, sen sijaan että antaisivat Raamatun terveiden moraalinormien muokata omantunnon. Seurauksena tästä on hämärtynyt oikean ja väärän käsitys, jonka varmasti jokainen huomaa. NIMETÖN"
Pinnallisesti katsoen tässä on melkomoinen ristiriita. Ympäristö vääristää moraalin jolloin moraalinäkemys vääristyy. Tässä ihminen tekee väärin eikä huomaa sitä. Heti perään vihjataan että kaikki tietävät tämän vääristymisen eli he huomaavat tekevänsä väärin.
Tältä kannalta tämä viesti osuu teologiassa asiaan jossa ollaan erimielisiä. Omatunto on toisten mukaan kaikissa ihmisissä oleva "Jumalan ääni". Eli ihmiset tietävät mikä on hyvää ja pahaa. Pahantekijä ja vääräuskoinenkin tietää "jollain tasolla" toimivansa epäeettisesti. Toisen näkemyksen mukaan perisynti on sumentanut ihmisten kyvyn ja siksi ihmiset eivät ymmärrä mikä on hyvää ja pahaa ellei sitä heille opeteta. Tässä ihminen tarvitsee kaitsentaa jotta voisi tajuta mitään moraalista.
Tältä kannalta viesti ottaa kaksi keskenään ristiriitaista teologista kannanottoa ja dumppaa ne yhteen. Tätä kautta syntyy jotain joko täysin ristiriitaista tai vähintään melkoisen jännitteistä. Ihmiset eivät osaa moraalia, näkevät sen väärin ksoka eivät ymmärrä että miten sen kuuluu olla. Mutta kuitenkin he näkevät olevansa väärässä.
Kuitenkin tähän tulkintaan voidaan - minusta jopa kannattaa - lähestyä hyväntahtoisuuden periaatteen kautta. Silloin oletetaan että ihminen on järkevä. Jos koherentti selitystapa jolla asiat voidaan liittää löytyy, sen on oltava se.
Tässä liimana toimii se, että kirjoittaja lähestyy asiaa vain omalta näkökannaltaan. [Tämä onkin kokemuksieni pohjalta yleisesti ottaen "standardi" jolla kohdella kaikkia "yhden asian miehiä". Se on heidän tunnuspiirteensä. Itse asiassa tämän voi ottaa perustaksi lähes kaikessa kommunikaatiossa, eikä kovin usein epäonnistu.] Hän katsoo oman napansa kautta, mikä tarkoittaa sitä että hän antaa itselleen ja omalle näkemykselleen etuaseman, ja hänestä poikkeaminen on lähtökohtaisesti huonompia.
Tässä tulkintatavaksi tehdään alkuoletus siitä että vain Raamattu on terve moraalinormisto. Kaikki siitä poikkeaminen on huonoa, vääristymistä. "Vääristyminen" on vääristymää suhteessa siihen. Tätä kautta sanonta sanoo että ihmisten näkemykset ovat muuttuneet kulttuurin mukana ja etääntynyt Raamatun normistosta. Ja ihmiset eivät pidä tätä pahana asiana. Tästä ei voi tietenkään olla kuin yhtä mieltä.
Keskustelullisesti tälläinen asetelma on tietysti kestämätön, koska siinä oletetaan että "olen oikeassa" ja muut käsitellään tämän oletuksen kautta. Jos toisen sallitaan tehdä sama oletus omalle kohdalleen saadaan esille se että "meillä on näkemysero" on todiste siitä että (1) olet moraalisesti superior ja (2) toiset ovat pahoja. [Tämä 1+2 -henki itse asiassa sopii valtaosaan "non face to face" -keskusteluja.]
Itse asiassa näihin liittyen suvaitsevaisuus määrittyy uudestaan. Se ei eräällä tavalla enää ole "erilaisten mielipiteiden sallimista" ja "pyrkimmystä sympata ja ymmärtää niitäkin jotka eivät jaa mielipiteitäsi". Sen sijaan se on "sietämistä", ja "raivon tukahduttamista". Tasapuolisen keskusteluaseman sijasta otetaan ennakkoasenne jossa "vaatii paljon suvaitsevaisuutta sietää noita pahoja epäeettisiä kusipäätolloja". Asia on ymmärrettävä kun termin sisällön määrittää hyväntahtoisuuden periaatteen kautta.
Tämän jälkeen voidaan huomata miten kaikki voivat huomata miten monet näkemykset ovat erilaisia kuin Raamatussa. Mielenkiintoiseksi tämän tietysti tekee se, että ennen -esimerkiksi viel minun lapsuuden aikaan- ympäristö on ollut selvästi kristillinen. Ympäristö ja ihmiset ovat vuorovaikutuksessa, eikä tälläisiä vihjattuja "yhden suunnan nuolia" voida ottaa kovin vakavasti.
Asenne, joka on yleinen, toi viestiin ristiriidan sijasta ymmärrettävyyttä. Ja vaikka asenne on tietyllä tavalla asennevammaista, tämä on sitä sellaisella tavalla jossa on jotain sellaista yleisinhimillisyyttä mitä on jokaisessa ihmisessä. Sellaista yleisinhimillisyyttä josta ei pitäisi olla ylpeä, mutta jonka ylenkatsominen osuisi lopulta omaan nilkkaan.
Ehkä tämä on yksi syy, miksi en kirjoittele tektiviestipalstoille. Liian lyhyt kirjoitusmuoto sisältää helposti väärinymmärtämisen siemenen. Jos asiaa lähestyisi vain omalta lähtökohdaltaan, ei olisi hyväntahtoinen. Ja tuossakin viestissä näkisi vain sen ristiriidan. Toki tässä käy niin erikoisesti että hyväntahtoisuuden periaate näyttää että toisella osapuolella ei ole samanlaista hyväntahtoisuutta kuin miten se on hyväntahtoisuuden periaatteesa määritelty.
Tästä aiheesta on tehnyt mieli kirjoittaa pitkään, mutta sopivaa ja helppoa ja ymmärrettävää että autenttista esimerkkiä ei ole löytynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti