Transsendenttia kakkaa tuulettimessa.

Transsendentin käsite on olennaisimmillaan tiivistettävissä siihen että sitä ei voida esittää loogisessa, propositionaalisessa, kielellisessä ... muodossa. Siitä ei saada objektiivista tietoa, eli jos subjektiivinen tieto on mahdollista - ei välttämätöntä - sen välittämisessä muille tulee vaikeuksia. Tätä kautta siitä syntyy vain jaettavia aavistuksia. Transsendentti ei ole tietoa (knowledge), sen paikka on enemmän ihmettelyssä.

Tästä seuraa se että määritelmällisesti transsendentista puhuminen on outoa. Siinä höpistään jostain josta ei voi höpistä. Sama koskee tietysti transsendentin kritisoimista. Sekin on tämän eikielellisen aiheen käsittelyä sanallisesti.

Toki kaiken voisi kieltää, jolloin olisi vaiettava. Toinen vaihtoehto on se, jota minä kannatan. Eli "antaa kaikkien kukkien kukkia". On pakko sallia moninaisuus.

Tätä kautta mikä tahansa ilmaisun muoto voi kuvata transsendenttia asiaa. Hieno puhe, maalaus, runous ja musiikki voivat tarjota aavistuksia. Erilaiset näkemykset - jopa sellaiset jotka ovat täysin ristiriidassa keskenään - voidaan sallia, koska niissä molemmissa voi olla jotain totta. Mutta ei voida sanoa mitä. Tämä hyväksytään yleisesti.

Esimerkiksi Charles Darwinin matkoista huomattavaa on se, miten hän matkansa alkupuolella ihastuu luonnosta. Metsä oli hänen temppelinsä. Kuvauksissa välittyy jotain tunne -elämästä, johon eläytyvä voisi jopa kutsua aavistukseksi pyhästä. Metsän kauneus ja eläinten monet kauniit muodot ovat ihastuttava ja hyväksyttävä muoto. Moni teologikin hyväksyy tälläisen lähestymisen luonnon kautta - olipa hän sitten itse setä -Charlesista mitä mieltä tahansa.

Kuitenkin jotkut itseilmaisun muodot sivuutetaan näitä enemmän. Sillä transsendenttia sallitaan kvuattavaksi esimerkiksi oheen laittamani kuvan kautta. Tauluissa voi olla luontoa sellaisenaan tai outoja värejä - kuten minä tykkään väsätä. Ne näyttävät sellaiselta "kuin sen sanotaan pitävän näyttää".

Kuitenkin määritelmällisesti mikä tahansa ilmaisun muoto on yhtä hyvä ja huono transsendentin esittämiseen. Tämä on sama asia kuin se, että transsendentin puolestapuhuja saa turvautua sen outoon rakenteeseen. Mutta sen kriitikko ei voi. Tosiasiassa molemmat ovat yhtä hakoteillä tai toimivia näkemyksiä. (Ja ehkä molemmissa on jotain totta.)

Transsendentti aavistus voi välittyä periaatteessa sillä että menee teologikonfrenssiin, pistää ison tuulettimen päälle ja heittää siihen kakkaa ja katsoo kuinka se lentelee. Tämän jälkeen voisi sanoa että on sanonut sanottavansa aiheesta ja että muiden tulisi ottaa tämä yhtä vakavasti kuin mikä muu tahansa asia.

Transsendentti kokemus voi ehdottomasti syntyä rujoudesta ja sellaisesta joka ei heti tunnu ylevältä ja jalolta.

Jos aiheesta haluaa tarinan, voi katsoa vaikkapa animen "Fullemtal alchemist". Siinä on jakso jossa veljekset vietävät aikaa metsässä. Heillä on nälkä. Ja siellä pyörii tyyppi ison nuijan kanssa pelottelemassa ja häiritsemässä. Ja eräänä päivänä lopen uupuneet ja turpaansa saaneena näkevät kuinka muurahaiset repivät palasiksi ja syövät kaskasta. Tämä julma näky opettaa lapsille että he ovat yhteydessä kaikkeen.

Itse olen saanut vastaavan kokemuksen hieman makaaberista vitsistä. Siinä kerrotaan miten vasikan syntymisen aikana tätä juotettiin ja miten vasikan kanssa oli leikitty. Lehmän elämää seurataan läheltä, suoraa maalaisen näkökulmasta. Eläin on hoivattava ja kaveri. Vitsi loppuu siihen miten ihanaa ja maukasta tästä lehmästä tehty makkarakin oli. Opetus on siinä että ihminen on osa luonnon suurta ketjua. Ravintoketjua.Karkeasti voisi sanoa että transsendentikot kannattavat perhosien käyttöä. Harvemmin hämähäkkien. Ja paskan käyttäminen välineenä on heistä jotenkin loukkaavaa.

Tämä kertoo siitä että transsendentin nimilapun alla halutaan itse asiassa välittää jotain varsin propositionaalista ja kielellistä. Tällöin puhutaan ideologiaa, kuten uskontoa tai muuta aatetta. Tai tiettyä identiteettiä johon liitetään juuri tiettyjä ulkoisia käytöstapoja ja rituaaleja. Tämä ei tietenkään ole transsendentin käsitteen vika. (Mutta ei se sen viattomuuskaan tietysti ole.)

Siksi halusinkin tuoda transsendentin jokaisen luo. Kuvassa on kuollut maamyyrä, sitä hautaava turkkilo ja nurmikkoa. Minua ellotti kuvaa ottaessa, koska raato ei tuoksu kauniilta eikä näky muutenkaan ollut miellyttävä. Mutta jotain aavistusta sitä kautta voi saada. Yhteys luontoon on niin suuri että paremman yhteyden saamiseksi minun täytyisi jotenkin saada mäyrä puremaan ahterista.