Televisiosta tuli tänään Shyamalanin "The Village". Tätä elokuvaa on helppo lähestyä uskonnollisen tarkastelutavan kautta. Sen hahmot eivät ole uudelleenkirjoitettuja pyhimyshahmoja. Mutta sen keskeisin teema on pyhän käsittely.
The Willage ei ole Shyamalanin ensimmäinen uskonnollisia sävyjä lähestyvä elokuva. Elokuva "Signs" sisältää kahden tason tulkinnan. Pintatasolla puhutaan avaruusolennoista. Syvemmällä tasolla uskonnollisuudesta. Signs -elokuvaa katsoessa ainakin minulla korostuu se, miten pappi kääntyy takaisin uskoon samoista syistä miksi hän etääntyi siitä alkujaan. Sattumassa nähdään eettisiä implikaatioita. Vaimon onnettomuus on sattuma joka oli ikävä, ja uskon koettelu ei kestänyt tätä. "Jobin menetys" on ehkä se jota tässä kohden voisi mainita.1 Tyttären pelastuminen astmakohtauksen vuoksi taas oli sattuma, jossa nähtiin mukava yhteys ja tämä sitoi papin takaisin uskoon.
1: Erikoista on tietysti se, että tässä on havaittavissa isoa jännitteisyyttä, joka viittaa siihen että "tasapaino ja reiluus" eivät ole niitä asioita jotka kuvaavat sitä miten hyvät ja pahat tapahtumat nähdään suhteessa Jumalan olemassaoloon. Uskova pitää helposti sitä kantaa että pastori etääntyi uskosta "vääristä syistä" ja palasi siihen hyvistä. Uskova voi pitää esimerkiksi syövästä paranemista osoituksena ihmeestä, ja rukousparannus "on ehkä vähän kaukaa haettu, mutta kuitenkin mahdollinen". Eli ei pidä ihmetellä jos niin käy. Tässä lasketaan selvästi vain "onnistumiset", eli asiat tuetaan niin että ne sopivat omaan näkemykseen.
Siinä missä Signs on uskoon palaamiselokuva, Village -elokuvaa voi sen sijaan sanoa uskosta pakenemiselokuvaksi. Sen teemana on esitellä amishien tapaan elävää kylää. Kylä on eristyksissä ja sitä ympäröi metsä, jossa asustaa hirviöitä. Hirviöt toimivat sääntöjen mukaan jotka saadaan kylän vanhimmilta. Ne ovat vanhaa viisautta. Tähän liittyy tiettyjä perinnetapoja, kuten se että punainen väri on kielletty.
Elokuvan loppupuolella paljastuu että hirviöt ovat huijausta. Kylä on utopiayhteiskunta, jonka perustajina ovat kaupungissa väkivaltaa kohdanneita. Kenen puolison on ampunut narkomaani ja kenen sisar on tapettu, raiskattu ja laitettu roskikseen. Eräs professori sai idean paikallisesta hirviölegendasta ja eristyneestä yhteisöstä. Heidän lapsensa eivät tienneet kylän ulkopuolisesta elämästä. Kylän säännöt perustuvat isolaatiolle, jossa ulkopuolisen maailman pahuutta paetaan. Rajojen suojelun nähdään suojelevan yhteisöä.
Suojelukin oli yleensä vain äänien päästelyä. Ja hirviöiden ajateltiin olevan armollisia, esimerkiksi hullu sai "viattomuutensa" vuoksi käydä metsässä. Ja välistä hiivittiin punaisessa (tabuvärisessä) naamiopuvussa, jossa oli sidottuna luita ja jossa pään peitti villisian naama.
Ongelmana tässä on tietysti se, että pahuutta on kylässäkin. Kun yksi kyläläinen saa mustasukkaisuussyistä puukosta, pitää tarinan sokea sankari Ivy lähettää kylästä hakemaan lääkettä.
Tämä jakoi kylän vanhempien näkemykset. Osa korosti sitä että apua ei saisi hakea, koka totuus paljastuisi ja yhteisö vaarantuisi. Vanhimmat olivat vannoneet valan, jonka nähtiin koskevan tietämättömiä jälkeläisiäkin. Toiset taas olivat sitä mieltä että oli tehtävä miten sydän sanoo. Että säännöt olivat suunniteltu normaalioloihin eikä tälläisiin ihmisten elämästä ja kuolemasta määrittävien erikoistapausten vaatimiin oloihin. Toinen teema tässä kohden oli valitsemisen vapaus. Selvästi kylän vanhimmat pitivät oikeutenaan valita se, onko kylästä oikein poistua tässä tilanteessa. Sen sijaan kylässä syntyneille tätä valintaa ei suotu muuta kuin heidän kauttaan. Toki syynä on se, että vain he tiesivät asiantilan, eli heillä oli aineisto jonka valossa he voivat valita. Mutta tässä tietoedussa takana oli vain se että he eivät kertoneet.
Matkalla kohdataan tietysti hirviö. Tässä tarinaan nostetaan se elementti että tarina on kuitenkin vanha. Sen takana voi olla perää vaikka tiedetäänkin että kylän vanhukset pukeutuvat hirviöiksi. Se että miljoona tyyppiä pukeutuu joulupukiksi ei vielä itsessään tarkoita että yksi joulupukki ei olisi oikea. Elokuvassa tosin selviää varsin ikävällä tavalla että hirviö oli kyläläinen. Tosin ei vanhin. Kylän hullu oli löytänyt käytettyjä hirviöpukuja. Hän oli oikeasti vaarallinen, ja suuri osa pahoista kummitteluista oli hänen tekosiaan. Kun tämä hullu sortuu kuoppaan ja kuolee, hänet kuvataan hirviöiden uhrina, joka auttaa ylläpitämään tarinaa.
Elokuvassa on kuvattu melko hyvin sitä miten pyhä käytännössä ilmenee ihmisten keskuudessa. Hirviöt on napattu perinteisistä tarinoista, eikä niitä varsinaisesti kumota. Niitä vain ei tavata koko elokuvan aikana. Sen sijaan hirviöiden "joulupukkipukuversiota" nähdään moneen otteeseen ja sen tuottamat todisteet ovat melkoisen kouriintuntuvia. Todellisempia ja ihmisten kesken jaettavampia kuin vaikka mystiikan kautta tulleet tuntemukset ja varmuudet.
Elokuvassa tabu on yhteisön suojelemiseksi tehty, mahdollisesti mielivaltainenkin, sääntö:
1: Pinnallisesti esimerkiksi punaisen välttäminen on merkityksetöntä ulos menemisen kanssa. Mutta se on konkreettinen ja arkipäiväinen asia, joka vahvasti sitoo ihmiset kunnioittamaan hirviöitä. Samalla punaisen tabuuden valvonta auttaa vanhempia huomaamaan keillä on "inquiring mind", joka kyseenalaistaa ja on mahdollisesti kokeilemassa kylästä lähtemistä. Ja kun kukaan ei uskalla käyttää punaista, on punaiseksi värjätty hirviö tietysti selvästi tunnistettava, ja tabuun kajoamisensa kautta luonteeltaan olennaisesti pelottavampi.
2: Varsinainen suojelutabu on tietysti alueelta poistuminen. Siinä ei ole mitään mielivaltaista. Mutta jos ei tarkalleen tiedä mistä koko kylän olemassaolossa on kysymys, se on aivan yhtä mielivaltainen kuin punavärin välttäminen.
Toisekseen uskonnollisuus liitetään elokuvassa välttelyyn ja pakenemiseen. Siinä on ensisijaisesti eskapismin makua. Sen sijaan että ulkomaailmaa yritettäisiin parantaa, on sitä helpompi paeta tälläisellä tarinalla sidottuun maailmaan. Hirviöiden totuusarvo on merkityksetöntä. Itse asiassa elokuvan transsendenttisin kohtaus on hirviöiden todellisen luonteen paljastamisen hetki. Sen pelottavuutta korostetaan. Totuus kuuluu vain valituille. Se on subjektiivista siinä mielessä että puvun näyttäminen muille ei onnistu sen vuoksi miten niitä säilytetään, eli asiassa on mukana vahva todistamisen vaikeus. Kokemus tiivistyy kylän vanhimman lausumaan mallia "Tätä on vaikeaa selittää sanoin" ja varoituksiin siitä että ei pidä pelästyä ja huutaa. Hirviön salaisuus on se, että kyläläisille se on transsendentti ilmiöjoukko, jota hallitaan rituaaleilla. Mutta konkreettisesti itse hirviötä ei ole.
Tämä tieto hirviöiden todellisesta luonteesta on erityisen initiaation ja luottamuksen ele. Jos se jaettaisiin kaikille, koko jutun uskottavuus romahtaisi. Hirviöiden valta loppuisi siihen paikkaan. Samalla salaperäisyys nostaa esiin sitä että hirviöitä vastaan ei vain lähdetä taistelemaan. Koska niiden mahti näyttää suurelta, ja luonne on mysteeri, ei suoraviivaista suunniteltua strategiaa voida tehdä.
Elokuva nostattaa esiin myös sen, että pyhään ja tabuun liittyy aina inhimillinen elementti. Niitä käytetään ja niihin vedotaan aina sen mukaan mitä tabuihin sitoutuneet haluavat. Vanhempien käyttämä hirviöillä pelottelu oli, toki valehtelevaa ja valtaakäyttävää, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoista. Hullun käytössä hirviö ei ollut suoranaisesti pahantahtoinen, mutta se oli luonteeltaan yhtä mielenvikainen kuin pukunsa haltija, ja se ajoi siksi hulluutta. Tabu ja perinne ja sen symbolit ja kertomukset sekä rajoitukset olivat tietysti identtisiä. Tämä korostaa uskontoihin liittyvää vastuuta.
Samoin perinteen riskeiksi nähdään ensisijassa uteliaisuus ja se, että tabuja sorkkii. Niiden takaa voi löytyä rajoituksien mielivaltaisuus tai oikea syy sille miksi asia on alun perin kielletty.
Merkittävintä on kuitenkin loppu. Vaikka kylän ulkopuolelta haetaan lääkettä, Ivy kuitenkin palaa takaisin kylään. Se, paljastetaanko kylän oikea luonto jätetään auki. Elämäntapa ei ole aivan surkea, ja on luultavaa että kylässä koko ikänsä asuneet eivät ymmärtäisi koko ympäröivässä maailmassa elämistä ja joutuisivat isoihin vaikeuksiin tämän vuoksi. Kysymys on oikeastaan siitä tarvitseeko hirviön edes olla totta. Ja siitä tarvitseeko hirviöön uskoa että pitää hirviötarinoiden ajamia asioita tärkeänä. Peräti niin tärkeänä että näiden asioiden vuoksi olisi moraalisesti sallittua, ellei peräti velvollisuus, valehdella hirviöstä vaikka tietäisi että se on vain puku.
Tietysti mielenkiintoisia kysymyksiä herää siitä jos kylä kuitenkin jatkaa toimintaansa. Miten käy siinä vaiheessa kun viimeinen hirviöistä toden tietävä kuolee? Luultavasti hirviötarinat muuttuvat tässä vaiheessa "kunnon uskonnoksi", jota ei voi enää kumota tai horjuttaa millään pukulöydöksillä. Silloin hirviöiden näkyminen ei ole tietysti yhtä konkreettista, mutta toisaalta niistä on paljon tarinoita. Ja kun katsoo kulttuuria ympärillään, huomaa että nämä tarinat joissa "jollekulle on tapahtunut" tuntuvat yllättävän monista hyvinkin vakuuttavilta.
Jos minun täytyisi tiivistää elokuvan sanoma ja sen eteneminen pitkin elokuvaa, sanoisin että "The Villagessa" koko ajan väritetään pyhään suhtautumista. Alussa esitellään Pyhää mysteerisenä ja sen tärkein rooli on Pyhän kohtaaminen sekä tabusääntöjen noudatus. Tämä kasvaa initiaatioon, jossa Pyhään tutustutaan, ja sen mysteeriluonne särkyy. Tämä pakottaa reagoimaan suhtautumistavaltaan, helpoin tapa on vain joko myöntää tai kieltää sitten. Sitten Pyhä esitetään sisäistettynä toimintana ja ulkopuolelta seurattavana valtapelinä ja siihen suhtaudutaan toimijakohtaisemmin. Ja lopulta Pyhä on hallussa ja sen luonnetta päästään määrittelemään, ja vasta tässä vaiheessa mukana on ihmisyksilön aito vapaus suhteessa Pyhään, tässä on mahdollisuus sitoutumiseen tai irtautumiseen.
1 Job on sekä henkilö Raamatusta että "työpaikka" englannin kielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti