Usein elämässä törmätään toisiin ihmisiin sattumalta. Näin syntyy erikoisia verkostoja. Esimerkiksi lainasin kerran eräältä stand -up -komiikkaa harrastavalta kirjoja. Tämä tyyppi paljastui myöhemmin työkaverin exäksi. Humoristimiehestä oli ollut vaikeuksia. Eroaminen oli johtanut johonkin melko mustasukkaisen sävyiseen jota voisi kutsua "Stalkingiksi". Eräänä päivänä tulin töistä tämän työkaverin kanssa ja kohtasimme. Kaikki tunsivat toisensa mutta suhdeverkosta tuli makuuni turhankin mutkikasta. (Mutta hei, ne kirjat ovat yhä minulla!) Joku voisi nähdä tässä "tarkoitusta". Eli se olisi liian epätodennäköinen jotta se voisi olla tapahtunut sattumalta. Siis sen täytyy olla merkityksellinen.
Tietenkin tälläinen ei ole kovinkaan epätodennäköinen, kun muistaa sen seikan että tunnen naamalta runsaslukuisen määrän ihmisiä. Olen ollut useissa kouluissa. Olen ollut kuorossa. Ja työpaikoissa joissa on "paljon työntekijöitä" ja/tai "iso vaihtuvuus työvoimassa". Olen pyörinyt musiikinharrastajien piirissä, kristittyjen piireissä, shamaanejen piireissä, itsepuolustusharrastajien piirissä useassakin sortissa, nörttien piireissä, shakinpelaajien piireissä, elokuvakerhoissa ... Olen käynyt istumassa muutamilla puolison yliopistoluennoilla keräämässä muistiinpanoja. Ja avoimen puolella ... Kuin vielä muistaa sen että loppujen lopuksi olen viettänyt koko elämäni muutaman kaupungin alueella, on selvää että en kohtaa "satunnaisia ihmisiä" ... Jotain epätodennäköistä tapahtuu koko ajan. Tämä on kontingentin maailman luonne.
Usein ihmiset katsovat yksittäistapauksen epätodennäköisyyttä, ja tästä epätodennäköisyydestä syntyy se paljon puhuttu "merkitys".
Kuitenkin teen työkseni tutkimushaastatteluja. Niiden ironinen piirre on se, että niissä kohtaamiset ovat merkityksellisiä juuri sen vuoksi että ne ovat satunnaisia. Syynä on otoksen valikoiminen. Se on tärkeää kaikkien kokeiden onnistumisen kannalta, koska jos sen tekee väärin on tuloksena otoksen vääristyminen, ja tämä taas muuttaa saatua tulosta.
Tilanne voidaan kuvata melko yksinkertaisesti. Arvotaan puhelinluettelosta numeroita. Kysytään heiltä kannanottoja ihan mihin tahansa asioihin. Kun tähän ensin pyydetään suostumus, käy helposti niin että otokseen saadaan kilttejen ihmisten vastauksia. Maailmassa ei ole vain kilttejä ihmisiä. Tämän vuoksi kohtaaminen on osattava "myydä". Onnistumisprosentti: Vastaamaan saatujen suhde tehtyihin soittoihin on tärkeä.
Huono haastattelija siksi tekee sitä että kaksi ihmisryhmää jää helposti pois: Vastaamatta jäävät ovat vähemmän maireita ja myöntyväisiä. Ja jos aihe ei enää tunnu tärkeältä tai siitä on antipatioita, sitä vältellään. Vastausaiheen kanssa ei haluta olla missään tekemisissä. Kuitenkin on usein erityisen tärkeää tietää miksi siitä asiasta ei pidetä. Tätä kautta saadaan tietoa siihen miten asioita pitää parantaa. Pitävien kannat ovat helpommin "säilyttäviä", eli ne kertovat mitä kannattaa pitää ennallaan. Vihaavat taas kertovat usein siitä mitä pitäisi jättää pois, mutta myös siitä mitä voisi laittaa lisää.
Kun gallupsoittaja tekee seuraavan kerran soiton, muistakaa ihmeessä että "Ihan sattumalta kohdataan. Tämän täytyy olla tosi tärkeää." Ja syynä ei ole se tosiasia että haastattelijan soitto on varsin epätodennäköinen tapahtuvaksi juuri sinulle juuri nyt. Vielä vähemmän tästä tulisi päätellä että tämä toetutunut soitto kertoisi siitä että kohtaamisen takana olisi jokin Johdatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti