Hieman roisi sarjakuvakirja "Aarne Ankka (osa III)" sisältää tarinan, joka alkaa sanoilla "Olipa kerran aika, jolloin Aarne oli kuin muutkin lapset" ... "Hän varasteli kaupoista, söi matoja ja hakkasi rillipöllöjä, kuten muutkin räkänokat. Ihan vain että ei olisi tylsää..." Aarnen elämä mullistuu taidenäyttelyssä. Koulussa pakotettiin menemään. Käännekohta oli siinä, kun "sillä välin kun opettajatar luennoi Carl Larssonin tunkkaisesta pitsihuvilafasismista, livahti Aarne viereiseen, täksi päiväksi suljettuun saliin." ... "Kielto oli perusteltu, sillä esillä oli Peter Paul Rubensin, kuulun moraalinturmelijan, töitä". Aarne innostui taiteesta, pääsyy oli se, että "Aarne ei ollut vielä kypsä iloihin, joita naapurin tytöt olisivat voineet pyöräkellarissa tarjota. Kansallismuseo tarjosi kaivattua kutinaa..." Lopputuloksena syntyi se runoilija -Aarne, joka ryyppää taiteilijatukensa samalla kun yrittää iskeä naisia.Yllä oleva sisältää tietysti sen, että pornografian rajat on vaikeaa tunnistaa. Usein korostetaan sitä oliko taiteilijalla intentiota esittää taidetta vai kiihottaa. Ja usein on näyttänytkin siltä että käy niin että ajan kriitikot voivat pitää jotain pornografisena, ja joku toinen aika sanookin että se on vain eroottista.
Minulla oli kuitenkin mielessä muu asia. Ajattelin puhua arvoista. Tapani mukaan otin vain esille aiheen, jossa arvo ei ole mitenkään helppo. (Se on yleensä hemmetin paljon hauskempaa näin. Ja onhan Aarne räväkkyydessään kiehtovampi kuin tomuinen ammoin kuollut filosofi menneestä selittämässä jotain jostain ihmeen negaatioista.)
Otan tässä avukseni arkielämässä käytetyn termin "olla puutteessa". Se ei viittaa samaan kuin esimerkiksi lause "Kylmä ja puute oli vieraanamme." Sillä jälkimmäinen viittaa enemmän syömiseen ja esimerkiksi vaatteisiin. Kun nykyään "ollaan puutteessa", ei olla kuolemassa nälkään, vaan ollaan yksinkertaisesti oltu ilman seksiä. (Toki muutkin osaavat kirjoittaa tästä aiheesta, mutta näkökulmani on kuitenkin toinen.)
Tässä seksi esitetään tarpeena.
Maslown tarvehierarkiassa seksin tarve on tuskin kovin alhaalla. Yllättävän usein ajatellaan että alhaalla olevat syömisen tarpeet ovat "eläimellisempiä" kuin esimerkiksi "turvallisuuden tarve", joka taas on vähemmän hienostunut kuin "itsensä toteuttamisen tarve". Tätä kautta voidaan sanoa että "seksin tarve" korostuu kun muut, perustavammat, asiat ovat kunnossa. Silloin jää tilaa korkeammille asioille. Seksillä alkaa olemaan merkitystä vasta jossain vaiheessa.
Oltiinpa seksintarpeesta mitä mieltä tahansa, tätä kautta voidaan palata suoraan arvon alkulähteille. Sehän on talousteoreettinen käsite. Tässä arvolla on toki välineen henkeä, joten se ei ehkä ole kovin kattava, itseisarvot jäävät ulkopuolelle. Mutta toisaalta ne usein "valitaan" mieltymyksillä. Asia tyydyttää ostajan jonkun tarpeen, ja mitä arvokkaampi asia, sitä enemmän siitä ollaan valmiita maksamaan. Ihminen haluaa jotain. (Tämä on tietysti usein subjektiivista. Kauppias haluaa eri asioita kuin ostaja - siksi koko arvottamistilanne, jossa vertailun välineenä toimii raha.)
Tästä seuraa hauskoja, jos pohjalle otetaan Nietzsche. Ideaali on jotain jota halutaan. Nietzsche jakoi ideaalit kahtia: Oli aktiivisia ja reaktiivisia ideaaleja.
1: Aktiivinen ideaali on jaloa, jossa ihminen toteuttaa itseään. Tässä hän sublimoi alhaisia tarpeita, ja toteuttaa niiden kautta itseään.
2: Reaktiivinen ideaali taas noudattaa ressentimenttiä, ja on siksi alhainen. Siinä syntyy epäaito purkaus, joita tehdään sen vuoksi että haluttuja asioita kielletään.
Tämä muuttuu ymmärrettäväksi jos sen avulla käsitellään
1: Uskovaisia, vaikkapa von Wrightin esityksen kautta : Hänestä uskonnollisuus on lempeää ja moraalinen taas vaatii ja tuomitsee. Kun tämän jälkeen otetaan esille La Rouchefoucauldin esimerkissä oleva tuomitseva puritaani, jonka vihaisuuden takana on se että hän itse näkee kovasti vaivaa oman toimintansa ohjailussa, ehkäisee viettejään, ja purkaa tästä syntyvän turhautumisensa tuomitsemalla muita. Jos itsensä aidosti toteuttava on uskonnollinen, syntyy kaunasta kiukkuinen moralisti.
2: Köhlerin eläinkokeessa oleva simpanssi, joka ei voinut hyökätä itseään kurittaneen vallassa olevan simpanssin kimppuun, ja siksi kurmootti pienempiään.
3: Eino Kaila piti sääliä hyvänä asiana, mutta sen ongelmana oli se, että sääli voi olla vahingoniloisen tai itsestään ylpeän ihmisen tapa naamioida vaikuttimensa. Tähän liittyen Nietzschellä olikin lausuma, jossa hän muokkaa Raamatusta tuttua lausetta : "Joka itsensä alentaa, tahtoo että hänet ylennetään."
Ero ylevän ja alhaisen välillä onkin oikeastaan ymmärrettävissä kompensaation luonteiden kautta: Demostheneellä oli ongelmana huono puhumisen laatu. Hän kompensoi sen aktiivisesti, ylevästi, treenillä. Hän puhui sepeliä suussaan, ja hänestä tuli hyvä puhuja. Toinen vaihtoehto olisi ollut että hän olisi kompensoinut sen reaktiivisesti, alhaisesti, jolloin hän olisi suhtautunut siihen "happamia sanoi kettu" -asenteella.
1: Oma näkemykseni asiasta ei ole yhtä tiukka kuin Nietzschellä. Pyrin jakamaan asiat "ongelmiin" ja "olotiloihin". Kaikkiin ongelmiin on olemassa ratkaisu, ja se on löydettävä aktiivisesti ja usein työläästi. Ja ongelmat joihin ei ole ratkaisua, eivät ole oikeasti ongelmia, ne ovat olotiloja. Niiden kanssa on vain elettävä, ilman mahahaavaa.
Kun tästä palataan takaisin eroottisesti kiihottaviin kuviin, onkin tärkeintä katsoa mitä ne ovat.
1: Niihin kohdistetaan kiukkua, joka voi varsin hyvin kertoa siitä että takana on "vihainen puritanisti", joka kohdistaa ressentimenttiä. Hänellä on mielihaluja joissa hän katsoo pornografiaa, mutta koska hän on kieltänyt sen itseltään, elää tätä kautta yhden tyyppisessä askeesissa, hän on kaunainen ja kohdistaa syntyvän energiansa ja tarmonsa asian kieltämiseen muilta. Toki luotan että on olemassa sellaisiakin ihmisiä jotka kieltäytyvät asiasta koska eivät pidä siitä. Tällöin he nauttivat kieltäymyksestään sellaisenaan.
2: Toisaalta seksi voi olla tarve, ehkä sen tarpeellisuuden kieltäminen liittyy Maslown tarvehierarkiaan. On hyvä muistaa että ruoka ei täytä elämää enää sen jälkeen kun ruokaa on riittävästi. Tätä kautta pornografia voi olla tarpeen purkautumisväylä. Tämä purkautumisväylä on kuitenkin luultavasti sivutuote, ja esimerkiksi syntyy puutteesta joka taas johtuu siitä että ei uskalla yrittää parisuhdetta vaikkapa hylätyksi tulemisen pelosta. Tällöin porno on vain välikanava, ja porno kasvattaa ressentimenttiä. Tätä ajatusta tukenee peräkammarinpoikien ja vankilakundien "Jallut".
___2.1: Tätä esimerkkiä kautta Aarnesta nappaamani lainaus pyöräkellareista oli hyvinkin olennainen. Ja viittaa siihen että kenties Nietzschen itsensä tekemät huomiot siitä miten seksuaalinen toteuttaminen haittaa taiteilijan työtä, onkin jotain muutakin. Ehkä sublimaatio onkin yksi tapa toteuttaa ressentimenttiä. Ehkä ne asiat joita itse pidämme miellyttävinä ja sallittuina ovat "seksuaalienergian kanavoimista itsensä tuottamiseen" ja ne joista emme pidä on "ressentimentin esiintuloa". Nietzshellä vallantahto oli jotain alhaista jota jalostettiin esimerkiksi taiteilijan hienoon taidenäyttelyyn, onkin enemmän "moraalinen-epämoraalinen" kuin mitä "hyvin vai huonosti" -luokittelun tärkeyttä korostava Nietzsche olisi halunnut itse uskoa. Arvotukset ovat vain piilotettuja.
Mutta entä jos otsikon takana on vielä astetta enemmän. Sillä tosiasiassahan meillä on perustarpeet ja tämä voi heijastua monella tavalla. Esimerkiksi nälkä on fysiologinen, mutta Saarioisen maksalaatikon vs. suklaassa keitettyjen sianaivojen väliltä valitseminen on kulttuurisidonnaista. Ja tässä kohden otan avukseni Girardin. Hänelle tarpeiden ilmeneminen on imitaatiota. Eli kun näemme vaikkapa julkkiksen, haluamme yrittää samanlaisilla keinoilla päästäksemme samaan asiaan. Sillä ihminen saa arvonsa vain yhteisön kautta ja rakentaa identiteetin suhteessa tähän. Toki tässä on takana esimerkiksi vallantahtoa, jota tavoitellaan tätä tahtoa sublimoimalla / taviksena olemisesta syntyneen kaunan voimalla.
Kun tämän jälkeen huomataan että kulttuurissa seksuaalisuutta on kaikessa mainoksista televisio -ohjelmiin, on selvää että haluamme toteuttaa seksuaalisuuttamme juuri tällä tavoin. Ehkä jossain toisessa kulttuurissa masturbaatio olisi seksuaalisuuden huipentuma. Nykyisin nuorilla - ja ollakseni rehellinen vähän meillä vanhemmillakin - on tiettyjä paineita siitä miten seksikkäitä me olemme. Miehen täytyy olla seksikäs ja tuottaa naiselle orgasmeja tai multiorgasmeja. Ja naisen taas täytyy olla ryntäikäs miehen silmää miellyttävä ihme, joka syntyy kun oikeat geenit kohtaavat taitavan plastiikkakirurgin ja elinolot joissa jumppalajitkin valitaan sitä kautta minkä muotoiset lihakset ne antavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti