perjantai 12. helmikuuta 2010

Erilaiset mielipiteet ja niiden käsittely.

Jehovan Todistajien "Vartiotorni" -lehden joka ikisessä pääartikkelissa on jo vuosia ollut tietynlainen rakenne. Aluksi esitellään aihe. Tutustuttaminen nähdään nostamalla esiin erilaisia mielipiteitä aiheeseen liittyen. Tämän jälkeen juttu keskittyy siihen miten "Jehovan Todistajien kanta on tämä".

Toimintatapa on identtinen sen kanssa, kun lukioni elämänkatsomustiedon opettaja opetti teemoihin liittyen erilaisten uskontojen näkemykset ja kertoi loppuun että "kristinuskon kanta on kuitenkin tämä". Kaneetti korostaa sitä miten yksi näkemys on keskeisempi.

Tämä on psykologisesti toimiva strategia.
1: Syynä on se, että kun erilaiset kannat esitetään, se antaa kirjoitukselle tasapuolisuuden vaikutelman. Kun erilaiset näkökannat tuodaan esiin, se tuntuu reilulta. Näin teksti voi sisältää vaikka miten yksisilmäistä ja ideologisesti värittynyttä tavaraa, mutta se kätkeytyy, kun "molemmat puolet on tuotu esiin".
2: Samalla kun ne jäävät maininnan tasolle, ne tuntuvat tutulta. Mutta niiden taustoja ei kuitenkaan ymmärretä, jolloin ne ovat vieraita. Tätä kautta on vain yksi näkemys joka on perusteltu. Se on oikea mielipide. Muut ovat vain mielipiteitä.
3: Esittelysarja voidaan itse asiassa nähdä jopa suoranaisena kilpailutilanteen esityksenä. Etenkin Jehovan Todistajien julkaisujen strategia on sellainen että alussa esitetään "paljon vääriä näkemyksiä", joille loppu onkin ikään kuin vastavoima. Eli kun ne on mainittu ja sitten ollaan perusteltu omaa näkemystä, on samalla itse asiassa tehty debunkkaus niille alussa mainituille asioille.
___3.1: Itse asiassa ei ole lainkaan tavatonta törmätä kirjoitteluun jossa aiheena on "aihepiiri X, ja miten kanssani erimieliset ovat väärässä". Tällöin toinen puoli voidaan esittää puutteellisesti vain kritiikin kohteena, ilman että tämän vahvuuksia nostetaan esiin. Ja samoin toinen näkemys on vain "voittajana" ilman että sen heikkouksia nostetaan esiin. Tällöin asenne ei ole tasapuolinen vaan epäreilu, etenkään kun tilanne esitetään jonkinlaisena kisana jossa on "oikeita mielipiteitä" ja "typerysten mielipiteitä".
4: Tämä myös lisää luottamusta omaan vakaumukseen jos kirjoittaja on "omaa leiriä". Silloin se antaa kuvan siitä että "tuo on tutustunut molempiin puoliin ja on silti meidän puolella". Tätä kautta on helppoa delegoida ajatteluprosessista vastuuta tälle viisaalle ja ajatella että tämän kannan täytyy olla todella perusteltu.
___4.1: Tätä strategiaa käytetäänkin paljon ihan puhtaanakin. Esimerkiksi moni fundamentalistikristitty voi tehdä kirjoitelmia joissa on teemana "olen argumentoinut monen ateistin kanssa ja se on vahvistanut uskoani". Tätä voidaan tukea vaikkapa tekemällä juttuja siitä missä on "argumenttivirheitä joita joku ateisti on sanonut" - ja nimetä sen vaikkapa "kymmenen huonoa syytä olla ateisti". Tämä ei itse asiassa kerro paljoakaan itse asiasta, koska usea uskovainenkin tai minkä tahansa ideologian tai näkemyksen edustajissa on huonojen argumenttien esittäjiä. Uskonto ei ole väärä siksi että minä olen kohdannut ison kasan uskontoa puolustavien virheargumentteja. Argumenttivirhe on toki aina argumenttivirhe, mutta jos kannatan asiaa joka on totta ja puolustan sitä ad hominemilla, se ei tarkoita että se itse asia on huono. Se tarkoittaa sitä että se ad hominem -osa on nollan arvoinen. Tälläisen kisaamisasenteen takana on itse asiassa hyvin usein takana väärä dikotomia, "joko he tai me" -asenne, joka ei ole mitenkään välttämätön.

Tietenkin tämä erilaiset näkökulmien maininta tuo aiheen lähelle ja kiinnostavasti. Etenkin jos niihin on lainattu yleisiä näkemyksiä. Tätä kautta juttu tuntuu relevantilta ja herättää kiinnostusta. Tämä onkin lähes ainut strategian hyvä puoli.

Kaikkien mielipiteiden esittäminen ei siis välttämättä vielä tarkoita tasapuolisuutta tai reiluutta. Siksi puolisoni, joka näki minun hihittelevän Jehovan Todistajien aineistolle, halusi vilkaista niitä. Viiden minuutin analyysin jälkeen hän sanoi sen, mitä mielessäni oli ollut kauemmin. Sisältö oli likimain seuraava: "Alkavat kiinnostavasti ja sitten jatketaan tylsästi ja autoritaarisesti siitä miten juuri Jehovat ovat oikeassa omista lähtökohdistaan." Hän huomasi heti sen, mikä on vahvistunut mielessäni ison tutustumisen kanssa. Olen ilmeisesti tuhlannut aikaani.

2 kommenttia:

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Minua harmittaa vieläkin, etten koulussa hoksannut pyrkiä elämänkatsomustietotaitotunneille. Oli vaan helpompaa kuluttaa aikaa uskonnontunneilla. Pitää hankkia modernit ET-oppikirjat jostain.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Minähän kävin kanssa ihan normaalin uskonnon. Puoliso kävi ET:n. Kokemuksien pohjalta näyttää jopa siltä että opettaja käyttäytyi iisimmin normaalin uskonnontunnin aikana. Ilmeisesti ET -ryhmän kohdalla esiintyi siis jonkin asteista käännytystarvetta.

Ehkä opettaja tunsi itsensä ulkopuoliseksi, kun oli uskonnon opettaja. Sillä tasolla että oli esmeksi minun ripariope.