Yksi nykyajan vallitsevista piirteistä on lapsuuteen vetoaminen. Ihmisen pahan luonteen tai masennuksen tulee ikään kuin automaattisesti saada selityksensä lapsuudenajan kokemuksista ja vain niistä. Tässä on takana haave vapaasta ihmisestä, joka on syntyessään tabula rasa, ja loppu on elämän traumojen ja onnistumisten vaikuttamaa. Tätä kautta ihminen on vain kulttuurin tulos. Tässä on ollut parikin hyvin erilaista lähestymistapaa. Niistä ehkä keskeisimmät ovat seuraavat:
1: Behaviorismi, jossa ajateltiin että käytösmalleja syntyy kun vanhemmat antavat palkkioita ja rangaistuksia.
2: Freudilainen lähestymistapa, jossa ihmisen psykologiset ongelmat ovat (usein vanhempien)aikaansaamien traumojen synnyttämiä.
Ja taustalla on ajatus siitä että jos taustalla on geenejä, ne poistaisivat vastuun. Rikollisuus joka johtuu geeneistä tarkoittaisi vapauttamistarvetta. Toki tämä on rikollispoliittinen väite, ja seikakilee etiikan ja toiveajattelun maailmassa. Maailma ei välttämättä ole toivottava. Ja ainakin minä olen sitä mieltä että hulluus on syy laittaa hoitoon, mutta ei päästää vapaaksi. Rangaistus ei olekaan kostonhimon tyydyttämistä tai kompensoimista varten, vaan pragmaattinen toimenpide muun yhteisön suojelemiseksi.
Ja olisivat jotenkin kahlitsevia. Toisin sanoen asia nähdään niin että Geeni=Rajoite. Tämä on sinänsä erikoinen asia, koska yleisesti ottaen geenit tuottavat ominaisuuksia. Niiden kautta tapahtuu jotain. Jos geeni olisi rajoite vapaudelle, virusten täytyisi olla erityisen vapaita.
Taustalla on usein ajatus siitä että järki jotenkin auttaisi irtautumaan vaistoista. Olen tässä kohden kuitenkin William Jamesin kannoilla. Hänestä ihmisellä oli enemmän impulsseja kuin monilla muilla eläimillä. Hän sanoi asian seuraavasti "Sellaisenaan järki ei hillitse impulsseja. Ainoa asia joka kumoaa impulssin on toinen impulssi. Järki voi kuitenkin vaikuttaa siten että se laukaisee vastakkaisen impulssin."
Tälläinen sosialisaatio ei ole yhtään tuulesta temmattua, tai irrationaalista uskonnonkaltaista dogmatiikkaa. On valtavan paljon todisteita siitä että lapsista tulee tietyissä määrin samanlaisia kuin vanhemmistaan. Ja on selvää että e miten vanhemmat käyttäytyvät korreloi sen kanssa minkälaisia lapsista tulee. Esimerkiksi väkivaltaiset ja rikolliset vanhemmat tuottavat enemmän samanlaisia lapsia. (Vaikka siis latasinkin aluksi kovia sanoja, syynä on se että erilaisilla ilmiöillä on teoreettinen taso ja ideologinen taso. Tässä tapauksessa ilmiöön liittyy tiettyä sosiaalis-valtapoliittista toimintaa joka pinnallisesti liitetään taustalla olevaan teoriaan. Sen huonous ei ole sama asia kuin taustateorian huonous.)
Kasvatus ei olekaan koko totuus. Itse asiassa asiaa voisi alustaa muutamalla esimerkinomaisella vasta -argumentilla.
1: Useinhan ihmiset esittävät että koska lapsi on lapsuudessaan kohdannut tiettyä, ja hän on nykyään jotain, on takana tuo ilmiö. Selkäsaunojen kohdalla voidaan sanoa ainakin että tuhmat lapset saavat paljon selkäänsä. Mutta selkäsaunat eivät välttämättä aiheuta tuhmuutta. Jos lapsella on paha luonne lapsena ja hän saa selkäänsä, ja lapsi on pahaluonteinen aikuinen, syynä voi olla muukin kuin hänen lapsena kohtaamansa väkivalta. Vastaselityksenä on "Ei ihme että hän on rikkinäisestä kodista, koska hän voi rikkoa kodin kuin kodin."
2: Lapsien ja vanhempien välillä on tietysti yhteyksiä. He ovat samassa kulttuurissa. Mutta heillä on paljon yhteisiä geenejäkin.
Tätä kautta voidaan sanoa että (kun on sellainen korrelaatio että) jos lapsi käyttää huumeita, suhde vanhempiin on yleensä heikko. Mutta kertooko tämä siitä että etäisyys vanhemmista aikaansaa huumeidenkäyttöä. Vai onko huumeiden käyttö suoraan ja/tai välillisesti sellainen asia joka etäännyttää vanhemmista. Vastaus ei ole ilmiselvä, paitsi niille jotka ovat ennalta päättäneet dogmaattisen totuutensa. Heille korrelaatio joka sopii omaan asiaan on suora todiste, eikä tarkempaa seulomista tarvita. (Hamilon "Älkää säätäkö päätänne" näyttää esimerkkejä siitä miten pelkkä geenien ehdottaminenkin tässä yhteydessä johtaa helposti syytökseen "pikkuporvarillisuudesta" ja johtaa nihilaatioon, jossa geenien tutkiminen on torjuntaa ja tarkoittaa että erimielinen on psyykkisesti sairas ja tarvitsee terapiaa.)
Hauska yksityiskohta tässä on tietysti se, että geenit ovat vanhemmilta samoin kuin kasvatus. Eli olimmepa mitä tahansa, osoittava sormi osoittaa samaan tahoon. Tätä samaa tahoa voidaan katsoa sekä geneettisestä että toiminnallisesta perspektiivistä. (Ehkä ne ovat jossain kohdissa erilliset, toisissa samat ja kolmannessa erikseen yhteisvaikuttavia.)
Kasvatusmyyttiä vastaan voidaan astua hieman konkreettisemminkin. Ensinnäkin ihmiskunnassa on käytösmalleja jotka ovat universaaleja. David Buss löysi tälläisen säännönmukaisuuden lisääntymistavoissa. Hän tutki 37 kulttuuria. Kaikissa naiset arvostivat miehen taloudellisia mahdollisuuksia enemmän kuin miehet naisten taloudellisia mahdollisuuksia. Kaikkialla naiset haluavat miehessä statusta, rahaa, ahkeruutta ja kunnianhimoa. Ja miehet arvostivat nuorempaa naista, fyysistä ulkonäköä, ja uskollisuutta ja siveyttä. (Erot olivat suurimpia Japanissa ja pienimpiä Hawaijilla, mutta kaikkialla ne olivat olemassa.) Tämä sama näkyy tietysti jokaisessa roskalehdessä, mutta näyttääkin siltä että roskalehdet eivät tuota tätä ilmiötä vaan heijastavat ja vahvistavat jo olemassaolevaa. (Kulttuuri voi saada sinut himoitsemaan tietyn merkkistä suklaata, mikä on kulttuurista. Mutta itse nälkä on biologinen ja geenien ohjaama ominaisuus. Ei jotain jota vain "imitoit ympäristöstä".)
Tässä on kuitenin oltava tulkinnassa huolellinen. Esimerkiksi Daniel Dennett on huomauttanut että näkyvä käytös voi olla päättelyn tulos, kopioitu toimintatapa, opetettu normi... Ja siinä voi olla takana myös vaistoa. Nämä eivät itse asiassa ole toisiaan poissulkevia. Sandra Scarr pitää tässä tärkeänä lokerovalintaa: Eli taipumusta valita itselleen sopiva kasvatus. Ihmiset pitävät asioista joista ovat luonnostaan hyviä ja harjoittelevat tätä. Näin perimä ja kulttuuri vahvistavat toisiaan. Hänestä turhaumia tulee siitä että ei saa valita lokeroaan. Itse asiassa tämä voi sopia jopa kasvatukseen. Eli vanhempien tapa kohdella lapsiaan voi olla ainakin osittain perinnöllistä. Tällöin vanhempien kasvatustapa on kulttuurista mutta sillä on perimän pohja. Vastaukset eivät siis ole suinkaan toisensa poissulkevia.
Siksi geneettinen selitys ei välttämättä yhtään tarkoita sitä että takana ei voisi olla torjuntaa tai palkkioista oppimista tai kulttuurin vaikutusta. Eikä kulttuurin ja kasvatuksen vaikutus tarkoita että sen taustalla ei olisi geenejä.
Tässä vaiheessa on vihdoin aika astua Rich Harris -argumentaation maailmaan. Hän korosti erillään kasvatettujen lasten vaikutusta. Kun käytös voi johtua vanhemmista tai perimästä, on paras katsoa (identtisiä) kaksosia jotka ovat kasvaneet eri paikoissa. Heillä on sama perimä mutta erilainen elämänhistoria. Harris huomasi että monissa asioissa oli yhteyksiä. Eli esimerkiksi eronneiden vanhempien lapset erosivat muita helpommin, mutta tämä näkyi vain jos lapset olivat vanhempien biologisia lapsia. Adoptiovanhempien eroaminen ei vaikuta samalla intensiteetillä. Sama koski rikollisia: Rehellisestä rehelliseen adoptio 13.5% oli lain kanssa vaikeuksissa. Rehellisestä rikolliseen adoptiossa luku oli 14.7%. Rikollisesta rehelliseen 20%. : Rikollisesta rikolliseen 24%. Lukuja katsellessa on selvää, että sekä kasvatus että perimä vaikuttavat. (Hamilon "Älkää säätäkö päätänne" kertoo tähän yhteyteen sopivasti että näitä tilastoja vastaan on esitetty argumentti siitä että lapsi on äitinsä kanssa raskausajan, ja viisi minuttua syntymän jälkeenkin. Tämä kuitenkin siirtää traumojen syntyajan siihen että kuusivuotiaana tehdyt kokemukset muuttuvat vähemmän tärkeiksi - joskaan eivät merkityksettömiksi)
Vanhemmilla onkin varmasti usein tunne siitä että heille odotetaan vastuu koko lapsen persoonasta. Mutta he sitten kuitenkin ovat vain sivustakatsojia, jotka joutuvat tutustumaan lapseen, eivätkä aina huomaakkaan olevansa ohjaksissa, vaan vain rinnalla kulkemassa. Luvut näyttävät että vanhemmuus kuitenkin vaikuttaa paljon, eli kasvatus ei ole turha asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti